Aasia 2015: Viimeinen päivä Singaporessa

Krhm, hups. Vikan päivän kirjoittelu vähän tyssäsi, minut tuntien ehkä jopa aika odotetusti... mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten täältä pesee!

Perjantaina oli pakko laittaa herätys, koska kyseessä oli matkan viimeinen aamu, ja huone piti luovuttaa klo 12. Niinpä aamu meni sitten pakkaillessa ja lopulta luovutin huoneen. Tällä kertaa olin sen verran fiksu, että laitoin jo valmiiksi tennarit jalkaan, koska toinen jalka oli niin kipeänä rakoista, ja tennareissa matkustaisin kuitenkin Suomeen asti. Eipä tarvitsisi kenkiä ainakaan vaihtaa enää. Rinkan ja repun jätin vielä hotellille säilytykseen, koska aikaa lennon lähtemiseen oli yli 12h.

Ensimmäisenä suuntasin City square mallille syömään aamiaista, ja sen jälkeen metrolla Farrer parkista aina pääteasema Harbour frontille asti. Ajattelin että koska aikaa oli vielä koko päivä, voisin ihan hyvin käydä vilkaisemassa Sentosa islandia, vaikken sitä kokonaan ehtisi näkemäänkään. Ennen Sentosalle menemistä jumituin itse asiassa kiertelemään vähän valtavaa VivoCityn ostoskeskustakin, jossa sai jostain syystä suuntavaiston hämmentävän helposti sekaisin.. lopulta lähdin kävelemään Sentosalle kävelysiltaa pitkin, ainoa ilmainen vaihtoehto kun oli. Sentosa expressin (juna) matka ostarilta saarelle olisi maksanut $4 ja paljon kehuja saanut köysirata maksoi ilmeisesti $29, joten se ei ollut minkäänlainen vaihtoehto, koska tiesin että loppupäivästä rahaa menisi vielä muuhunkin. Sinänsä harmi, cable carista olisi lukemani mukaan ollut tosi hienot näkymät, mutta niin paljon se ei kuitenkaan innostanut, että olisin siitä maksanut tuollaista summaa.

City square mall

Kovin suurta osaa Sentosasta en tosiaan nähnyt, ja infosta saamani kartta oli hieman ehkä epäselvä. Joka tapauksessa päädyin kävelemään Universalin studioiden suuntaan, ja sillä alueella lähinnä aika menikin. En muista mitä liput itse alueelle ja huvipuistoon olisi maksanut, mutta se ei kiinnostanut, koska tiesin että siellä saisi varmasti kulumaan helposti koko päivän. Aluetta kiertäessäni huomasin Hard rock cafen, ja ajattelin vilkaista onko sielläkin lista samanlainen mitä muissa käymissäni saman ketjun ravintoloissa. Yllätyksekseni siellä vietettiin jotain kasvisruokaviikkoja, ja huomattuani herkullisen kuulloisia (onko toi sana? :D ) ruokia listassa, päätin hintatasosta huolimatta jäädä syömään lounasta sinne, vaikka nälkä ei varsinaisesti vielä ollutkaan. Mutta hei, ihan aina ei tarvitse jäädä odottaa sitä mahan mouruamista kun lähimaillakaan ei ole paikkaa missä syödä! Eikä muuten harmittanut Hard rock cafen hintatasokaan syötyäni aivan törkeän herkullisen kasvis-fetasalaatin!

Köysirata Sentosalle. Ja savusumua riittää. 

Universalin studiot.

Herkullinen kasvissalaatti Hard rock cafessa.

Sentosallakin oli Merlon-patsas.

Ruoan jälkeen kuljeskelin vielä hetken katsellen näkymiä Sentosalla, mutta sitten otin suunnan kohti takaisin VivoCityä ja löydettyäni sieltä pari täydellistä tuliaista kavereille lähdin sieltä lopulta metron kohti Marina bay sandsia. Koska kyllähän siellä hotellin katolla nyt vaan piti käydä! Turisti mikä turisti. Lippu Skyparkiin maksoi vieraille $22 (nykyisellä kurssilla n. 14e), ja hissi yläkertaan löytyi lipunmyynnistä eteenpäin jatkettuaan. Maisemat ylhäältä olivat, noh, huikeat. Vaikka vielä huikeammilta ne olisi toki näyttäneet, jos savusumua ei yhtään olisi ollut. Toki nytkin näki mistä aurinko paistaa, mutta olisi ollut kiva nähdä Singapore täysin kirkkaalla taivaalla. Skyparkissa saa käsittääkseni olla niin kauan kuin haluaa, mutta joskus saattaa joutua odottamaan sinne pääsyä, jos ylhäällä on ruuhkaa. Nyt ruuhkaa ei todellakaan ollut, vaikka toisaalta en kyllä toki tiedä, kuinka paljon sinne porukkaa kerralla otetaankaan. Ja huomautuksena muuten mainittakkoon, että puhunu nyt nimenomaan Skyparkin Observation deskistä, en koko alueesta. Tällä hetkellä maailman korkeimmalla sijaitsevalle ja pisimmälle uima-altaalle, Infinity poolille, kun ei muilla ole asiaa kuin hotellin asiakkailla. Ilmeisesti ylhäällä oleviin ravintoloihinkin pääsee jotain kautta, siis muutkin kuin hotellin asiakkaat, mutta en uskalla arvuutella niiden hintatasoa. Joka tapauksessa observation deskin alueella, jossa itsekin olin, oli mielestäni vähän oudosti ja huonosti hoidettu tarjoilupuoli. Tiskiltä toki sai ostaa jotain juotavaa (taisi saada jotain pientä purtavaakin?), mutta koko alueella ei ollut mitään pöytiä tai tuoleja, jossa juoman olisi voinut nauttia rauhassa istuskellen ja maisemia ihaillen. Yhden alkoholittoman juoman ajan päätin kuitenkin istuskella lattialla ja katsella maisemia, jonka jälkeen aloin pikkuhiljaa suunnata alas ja jälleen kohti Gardens by the bayta.

Maisemia Marina bay sandsin Skyparkista.

Gardens by the baylla palasin, koska halusin käydä katsomassa ne maksulliset "kasvihuoneet". Kello oli tässä vaiheessa jotain kuuden pintaan, ja olin vähän ajatellut, että katselen niitä n. kahdeksaan asti, jolloin ehdin nähdä vielä uudestaan GBTB:n musiikkishown, jonka jälkeen voin ottaa viimeisen kerran suunnan kohti intialaista ravintolaa ja sieltä hotellille vaihtamaan vaatteet ja kentälle. Liput sekä Flower domeen että Cloud forestiin maksoivat yhteensä $28 (tällä hetkellä n. 14e), eli niihin myydään vain yksi lippu, jolla pääsee sitten molempiin. Suuntasin ensimmäisenä Flower domeen, ja olihan se hieno ja värikäs paikka, mutta rehellisesti sanottuna olin vähän pettynyt. Mä en toki kukista ja kasveista ymmärrä tasan yhtään mitään, eli varmasti siellä oli asiasta jotain tajuaville paljonkin nähtävää, mutta mun silmissä siellä oli vain tosi paljon sitä yhtä ja samaa kukkaa (jonka nimeä en tietenkään tiedä, haha). Niinpä kukkakasvihuone oli kierretty aika nopeasti, n. puolessa tunnissa, jonka jälkeen siirryin Cloud forestiin. Myönnän, kiersin senkin aika hätäisesti, mutta jotenkin en enää jaksanut keskittyä koko tarjontaan kunnolla. Molemmat kasvihuoneet olivat siis ihan kivoja, eikä sinänsä harmita että tuli ostettua liput niihin, mutta odotukset olivat varmaan olleet kuitenkin korkeammalla. Sellainen huomio noihin jättikasvihuoneisiin suuntaaville tiedoksi, että niissä on sitten molemmissa aika vilpoista ulkolämpötiloihin verrattuna, eli suosittelen ehdottomasti ottamaan mukaan jotain pitkähihaista päälle, siis edes paidaksi. Joku huivikin hartioille on tyhjää parempi!

Vielä kerran Gardens by the bay.

Flower dome.

Flower dome.

Flower dome.

Cloud forest.

Päästyäni ulos Cloud forestista päätin sittenkin jättää valo- ja musiikkishown väliin, ja se saattoi olla ihan fiksukin ratkaisu, koska vaikka koneen lähtemiseen oli edelleen reilu 6h aikaa, niin matkaan ravintolaan ja sieltä hotelliin meni kuitenkin oma aikansa. Metrolla liikuin Little Indian asemalle, ja lähdin taas etsimään Komala Villasia, missä olin syönyt pari iltaa sitten varmaan parhaimman intialaisen safkani ikinä. Ravintolan kyllä löysin, mutta en sitä samaa missä olin aikaisemmin ollut, vaikka luulin olleeni oikealla kadullakin. Hups. Tämä nyt ei sinänsä haitannut yhtään, ajattelin vain löytäneeni vahingossa toisen samannimisen raflan, joka taisikin olla pieni ketju. Tällä kertaa osasin muuten jopa tilata kerralla juuri sen mitä halusinkin (ainakin suunnilleen), tai ainakin sain juuri sen kokoisen annoksen kuin mitä pitikin. Illallinen oli venynyt vähän turhan myöhään, n. yhdeksään, ja syötyäni kävelinkin reippaasti hotellille vaihtamaan vaatteet. Pieni miinus Arton boutique hotellille siitä, että niillä ei ole aulassa mitään isompia vessoja, vaan vaihdoin vaatteet aika pienessä vessankopperossa, kun muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Vaatteet vaihdettuani säädin vielä hetken kaikkien mahdollisten tavaroiden ja laukkujen kanssa hotellin aulassa, mutta sitten oli tullut aika sanoa hyvästit Singaporen hotellilleni ja lopulta koko kaupungille.

Viimeinen intialainen Singaporessa toistaiseksi! Ja ei, en muista mikä tää ateria oli nimeltään.

Aasia 2015 -matkanikin alkoi pikkuhiljaa olla lopullaan. Lentokentälle ehdin oikein hyvin, mutta Singaporen kentästäkin täytyy vielä sanoa, että joko mä olin vain väärissä paikoissa, tai sitten sen kentän hehkutus on lähtenyt joillain vähän käsistä. En mä mitään leffateattereita ja ties mitä siellä missään nähnyt, aika tavalliselta se mun mielestä vaikutti. Mutta voi toki hyvin olla, että olin vain väärässä paikassa, heh. Osan viimeisistä dollareista "törsäsin" niskatyynyyn, eikä muuten ollut niin helppoa mitä luulin! Nimittäin itse halusin nimenomaan puhallettavan version, ettei se veisi sitten kamalasti tilaa kun käyttöä ei ole, mutta suurin osa tarjolla olevista niskatyynyistä olikin "valmiita pakkauksia", eli niissä on se joku täyte valmiina, eikä niitä saa mitenkään tyhjennettyä jos haluaa. Lopulta löysin oikeanvärisen ja kartta-aiheisen puhallettavan niskatyynyn, ja se mukana olikin hyvä suunnata Singaporesta ensin Hong Kongiin. Singaporessa muuten kentällä oli vähän erilaisempi järjestys, eli siellä mentiin ensin shoppailualueelle, ja ennen portteja oli turvatarkastus, jonka jälkeen ei sitten enää päässytkään takaisin sinne ostospaikoille.

Kun oli aamulla herännyt joskus yhdeksän aikaan, paahtanut koko päivän Singaporessa menemään pitkin poikin ja ollut oikea kunnon turisti, niin ei tarvitse kenenkään varmaan juuri arvailla, mitä tapahtui kun pääsin Singapore-Hong Kong -koneeseen? Ei mennyt montaa minuuttia, kun vetelin jo ihan sikeitä. Lento ei toki ollut kamalan pitkä, mutta Hong Kongissa taas aika meinasi käydä melkoisen pitkäksi, koska siellä vaihtoaika oli nelisen tuntia. Eikä siellä kyllä mennyt kaikki ihan putkeen... fiksuna tyttönä olin tietenkin laittanut päivällä käytössä olleen käsilaukun rinkkaan, ja arvatkaapas mitä? Siellä käsilaukussa oli mun pankkikortti :D Visa electron taas oli jossain jemmapaikassa itse rinkassa, siltä varalta että pankkikortti pöllitään, mutta nyt tilanne oli se, että molemmat kortit olivat rinkassa ja rinkka en-tiedä-missä-koneessa-tai-ainakin-vaihtamassa-konetta-toivon-mukaan, eikä mulla ollut juurikaan käteistä rahaa. Ja kun viimeksi oli syönyt edellisenä iltana monta tuntia sitten (tässä vaiheessa mulla oli jo aikainen aamu), seuraavan koneen lähtöön oli aikaa vielä yli kolme tuntia, niin meinasi iskeä epätoivo. Onneksi mulla oli kuitenkin sen verran vielä Sporen dollareita, että vaihdettuani ne Honkkarin dollareiksi sain ostettua itselleni edes jotain syötävää, enkä ihan kuollut nälkään. Väli Hong Kong-Pariisi meni mukavasti leffoja katsoessa, ja mikä parasta, vaikka jouduin istumaan keskiriville, sain pitää sen kokonaan omanani! Kerrassaan mukava lentopätkä! Pariisista olin kuullut sen verran, että jos matkatavarat nykyään jonnekin katoaa tai jää, niin se on sitten Pariisi. Toki sillä ei onneksi tässä vaiheessa ollut juuri väliä, kun olin Suomeen palaamassa, mutta eipä tuo Charles de Gaullen kenttä kyllä muutenkaan se selvin ollut. Siellä joutui todellakin poukkoilemaan terminaalista ja paikasta ja turvatarkastuksesta toiseen, ennen kuin oli edes suunnilleen oikealla paikalla, mistä oman koneen piti lähteä. Ei jäänyt kummoinen fiilis tuosta kentästä. Tuolla kentällä vaihdoin vielä viimeiset Honkkarin dollarit euroiksi, käteen jäi n. 9e, ja sen törsäsin sitten ihan kunnon ranskalaiseen patonkiin ja mehuun, haha. Saattaa kuulostaa siltä etten kentillä tehnyt muuta kuin syönyt, mutta uskokaa pois, n. vuorokauden matkustaminen vie veronsa ja siinä ehtii tulla nälkä monta kertaa!

Lentokonesapuskaa, ihan hyvää sellaista. 

Suomessa ystäväni oli onneksi mua vastassa, ja rinkkakaan ei ollut jäänyt Pariisiin, joten lämmintä päälle ja villasukat jalkoihini saatuani lähdimme ajelemaan Helsingistä kohti Tamperetta. Kuukauden matka Malesiaan ja Borneoon oli päättynyt, vaikkakin päässä se on pyörinyt vielä hyvin monta kertaa jälkikäteenkin, niin hyvässä kuin huonossakin!

Tähän päättyy päiväkirjapäivitykset tämän matkan osalta, mutta jossain vaiheessa tänne tulee aivan varmasti vielä vähän fiiliksiä matkasta, ja nyt saattaa tulla jotain fiksuakin asiaa, kun matkasta on jo kolmisen kuukautta ja koko aihetta on ehtinyt sulatella hieman pidempään! Sitten myös niitä parempia kuvia oikealtakin kameralta.


Pysykäähän ihmeessä kuulolla muutenkin, uutta matkaa pukkaa kyllä! ;)

Aasia 2015: Singapore / Night safari

Heräsin torstaina, mutta en aamukahdeksalta, vaan paljon aikaisemmin. Kahden aikaan yöllä palohälytys pärähti kilisemään hotellisesa, mutta se hiljeni loppujen lopuksi aika nopeasti, ja koska mitään ei muualtakaan hotellista kuulunut, ajattelin että kyseessä oli väärä hälytys. Tiesin kyllä että unta on turha yrittää saada, joten vedin kuitenkin shortsit ja kengät jalkaan ja rappusia pitkin kipitin katsomaan hotellin aulaan, mistä on kyse. Ja kuten arvasin, väärä hälytys (joka oli alkanut siinä vaiheessa taas piristä). Varmistettuani ettei ollut mistään vakavasta kyse, pääsin jatkamaan unia.

Aamulla heräilin rauhassa, ja lähdin kävelemään Lavenderin asemaa kohti. Ajatuksena oli ensin mennä katsomaan miltä suosituksia saanut Haji Lane -katu näyttäisi. Aamiainen koostui tällä kertaa lähinnä matkan varrelta noukitusta smoothiesta, mutta kyllä sillä hetken pärjäsi. Haji Lane löytyi helposti, koska olin nähnyt pätkän kadusta jo koko matkan alkaessa, sillä Five Stones Hostel sijaitsi siinä lähellä. Niinpä arvasin vähän mitä odottaa, ja kyllähän se katu aika ihana oli. Siitä tuli heti mieleen Lontoon Camden town, joka on aivan mahtava paikka. Okei, mittakaava oli Haji Lanella vähän pienempi, koska kyseessä oli vain yksi katu, mutta silti! Sieltä löytyi ihania pikku putiikkeja, ja kadun kerran käveltyäni kuljin vielä takaisin päin, ja menin yhteen liikkeeseen sisällekin. Siellä join omassa mittakaavassa överihintaisen kaakaon, mutta olihan se aika hyvä, ja joskus sitä pitää kai niitä överihintaisiakin asioita maistella. Kaakaoon päädyin muuten siksi, että kaikki muu siellä oli vielä paljon kalliimpaa.. hehe. Kaakaon jälkeen pahin nälkä oli poissa, mutta totesin joka tapauksessa kellon olevan sen verran paljon, että lounasta olisi parasta syödä nyt, että jaksaa syödä illallistakin ennen Night safaria. Niinpä päädyin testaamaan Berg's gourmet burgersin kasvishampurilaista, ja paikka on ilmeisesti ihan suosittu, koska siellä oli muutakin porukkaa ihan kiitettävästi. Ja täytyy kyllä sanoa, että oman suositukseni voin kyllä tuolle pienelle ravintolalle antaa, oli hyvää sapuskaa.

Lounaan jälkeen lähdin kulkemaan kohti Bugis streetin shoppailukatua. Tai niin mä luulin, että se olisi katu siis.. vaan eipä ollut. Bugis street antaa kyllä melkoiset shoppailumahdollisuudet, mutta siitä tuli ehkä vähän mieleen joku Tallinnan Mustamäen tori (?) tai sellainen paikka, jossa rakennuksen sisään on survottu satoja pikkiriikkisiä myynti"kojuja". Ja jos joku erehtyy luulemaan että se on helposti läpikäyty kulkemalla ensin yhtä kujaa pitkin ja siirtymällä sitten seuraavalle, niin väärässä on. Bugis street on tosi sokkeloinen, ja mua ainakin se alkoi jossain vaiheessa ahdistaakin, kun ei oikein tiennyt mistä päin rakennusta tulee ulos ja mille kadulle (nojoo, vaikkei niitä katuja nyt ollutkaan kuin neljä vaihtoehtoa, mutta silti!). Suurin osa myytävästä tavarasta on toki krääsää, mutta kyllä sieltä voi jotain hyviä vaatelöytöjäkin tehdä! 

Bugis streetiltä halusin kävellä katsomaan Merlion-patsasta, sitä mistä kaikki varmasti Singaporen tunnistaa. Ajatus oli kävellä vähän toinen reitti mitä edellisenä päivänä, mutta se vähän kosahti, koska reitillä ei ollutkaan mitään järisyttävän upeaa nähtävää, ja lisäksi isohkot tietyöt hankaloittivat kävelyä ja liikenteessä loikkimista. Lisäksi jalassa olleet ballerinat - ne joilla olen kulkenut Suomessa jo muutaman kesän ja joista en ole ikinä saanut rakkoja - alkoivat viimeistään tässä vaiheessa hiertää jalassa tosi pahasti, ja kävely oli kaikkea muuta kuin mukavaa. Rakkolaastareita oli mukana, mutta ne eivät pysyneet jalassa, tai sitten ne tarrautuivat kenkiin. Lopulta kuitenkin pääsin Merlionin luokse, mutta aika nopeastihan se oli nähty, ja ihmisetkin (turistit) alkoivat kipeän jalan takia ahdistaa, joten päätin lähteä pois sieltä. Halusin pitää kiinni aamupäivällä muodostuneesta reittisuunnitelmasta, joten lähdin kävelemään Fullerton roadia pitkin kohti pilvenpiirtäjiä. Siellä olo tuntui aika pieneltä... ja oli hullua nähdä joku pienen pieni rakennusteline tai vastaava korkeuksissa, näytti siltä kuin joku pesisi siellä ikkunoita. Ei korkeanpaikankammoisille! Jalat (tai lähinnä vasen jalka) tuntui tässä kohtaa aika tuskaiselta, ja vaikka tiesin että China town oli lähellä (se piti vilkaista! Suunnitelmaa ei muuteta!), menin silti yhden pysäkinvälin metrolla. Maantasolle noustuani ja muutaman metrin käveltyäni aloin taas kyseenalaistamaan jästipäisyyttäni, mutta vilkaistuani karttaa, päätin että kierrän vain yhden korttelin ja sitten takaisin metrolle. Ihan hyvä ratkaisu se oikeastaan oli, koska sain pienen käsityksen siitä millainen Singaporen Chinatown on, ja sain lisäksi hoidettua yhden tuliaisen ostoslistalta. Asemalle palattuani otin violetin linjan ja menin Farrer parkille, ajatuksena mennä uudestaan intialaiseen MTR restaurantiin, koska pitihän sille paikalle antaa vielä toinenkin mahdollisuus, vaikkei ensimmäinenkään mikään huono ollut. Intialainen jäi kuitenkin välistä, koska he olivat lounaan jälkeen sulkeneet, ja avaisivat ovensa uudestaan puoli kuudelta. Kovin pitkä aika siihen ei ollut, mutta en malttanut jäädä odottamaankaan, koska tiesin että hotellillakin piti vielä käydä vaihtamassa kengät. MTR:n kiinnioleminen ei haitannut, koska nyt pääsisin testaamaan hotellin lähellä olevan The Tiramisu hero -nimisen kahvilan, josta sai myös ruokaa. Paikka oli näyttänyt ohikulkiessa mukavalta ja siltä että muutkin siellä viihtyivät. Kahvilassa hinnat pääsivät taas vähän yllättämään, koska vaikka en muutenkaan ollut syönyt Singaporessa todellakaan yhtä edullista ruokaa mitä Malesiassa, niin intialaiset oli kuitenkin ollut kahvilan hintoihin verrattuna aika edullisia. Päädyin ottamaan kasvispitsan, joskaan se pitsakaan ei ollut ihan sitä mitä ajattelin.. toisaalta, päivällä syödyn hampurilaisen jälkeen nälkäkään ei ollut kamalan iso, joten siihen nähden lautasella tuotu ruoka sopi kyllä tilanteeseen.

Ikkunanpesijä työssään?!

Tällä piti sitten pärjätä loppuilta.

Pienen illallisen tapaisen syötyäni menin hotellille vaihtamaan kengät (vasen jalka oli tässä vaiheessa rakkojen takia kuin tulessa) ja varmistamaan liikkumisen Night safarille, jonka jälkeen otin North east linen Farrer parkista Dhoby Ghauntille, ja sieltä vaihdon jälkeen North south linen Ang Mo Kiolle. Metroasemalta piti mennä tien yli viereiseen ostoskeskukseen, ja sieltä lähtevään bussiin nro 138. Varmistin vielä bussikuskilta että sillä pääsi Night safarille, ja lisäksi esitin toiveen että kuski voisi pysähtyä oikealla kohdalla, koska mitään pysäkin nimiä ei bussissa ollut, eikä mulla tietenkään ollut mitään käsitystä siitä, milloin ehkä olisimme perillä.
Bussimatka kesti yllättävän kauan, ja muutamaankin kertaan oli pakko avata Google mapsi, että näkisin, missä päin edes olimme, ja että osaisin vähän arvioida kauan matkaan vielä menee. Lisäksi kello alkoi lähestyä jo kahdeksaakin pikkuhiljaa, joten pelkäsin etten ehtisi siihen johonkin asiaan (sisäänpääsyyn?) klo 20.15, johon olin lipun ostanut. Bussi alkoi tyhjentyä, mutta huomasin etuosassa olevan vanhemman pariskunnan, joka oli selvästi menossa samaan osoitteeseen kuin minäkin. Se vähän helpotti omaa oloa, ja lopulta huomasinkin Singapore zoon kyltin tien vieressä. Pari minuuttia siitä eteenpäin ja olimme perillä, joka oli samalla bussin pääteasema. Eli turhaan stressasin siitä, että menisin vahingossa oikean pysäkin ohi. Kokonaisuudessaan matkaan meni oikeasti aika kauan, ainakin tunti (?), joten jos lähtee eläintarhaan keskustasta julkisilla, niin kannattaa varata aikaa. Vaikka eipä tuo matka kalliiksi toisaalta tullut.

En ehtinyt kovin tarkkaan katsoa, mutta oletettavasti kaikkiin neljään safariin ja eläintarhaan on sisäänpääsyt tuolta samalta alueelta. Night safarin sisäänpääsyn luona näytin lippua kännykästä ja kysyin minne pitäisi mennä, koska en tosiaan tiennyt yhtään miten systeemi siellä toimi. Joku mies ohjasi mut oikeaan suuntaan, ja pääsyporteilla mun ei tarvinnut tietenkään myöskään jonottaa mitään, koska olin hankkinut lipun etukäteen. Alku meni kyllä jotenkin tosi säheltäessä, mutta lopulta mulle selvisi, että se kellonaika 20.15 ei merkinnyt ainakaan omassa tapauksessa oikeastaan yhtään mitään. Tai ehkä sen verran, että jos olisin tullut paikalle jo seitsemältä, niin en olisi varmaan päässyt vielä sisään, mutta kellon ollessa n. kahdeksan, pääsin sisään, ja muuta merkitystä kellonajalla ei sitten ollutkaan. Ja mä kun luulin että se oli joku kellonaika, kun esim. tram lähtee kiertämään eläintarhaa ja että mun pitää olla paikalla just tasan silloin.. meinasin ensin mennä katsomaan creatures of the night -esityksen, mutta se alkoi puoli ysiltä ja siihen oli vielä parikymmentä minuuttia aikaa, joten yhden työntekijän suosituksesta lähdin kiertämään jalan kuljettavaa reittiä eläintarhassa. Tramilla kuljettava reitti ei tässä kohtaa innostanut, koska sinne oli pitkä jono, enkä suoraan sanottuna jaksanut kuunnella kovaäänisiä kiinalaisia turisteja siinä vaiheessa. Tramiin (ei nyt varsinaisesti mikään raitiovaunu, vaan sellainen "autojuna", jossa oli avoimia vaunuja) sai siis hypätä kyytiin missä vaiheessa tahansa, silloin kun itse halusi. En tiedä tarkkaan kuinka usein niitä lähtee, vai riippuuko se vain kyytiläisten määrästä. Pätkän katselin siis kävelyreitin eläimiä, jonka jälkeen palasin aloituspaikkaan tarkoituksena mennä katsomaan creatures of the night -esitystä. Kiinalaisten jono tram-reitille oli parissakymmenessä minuutissa kuitenkin tyhjentynyt, joten päätin hypätä muutaman muun kanssa tramiin ja mennä katsoaan creatures-esityksen illan viimeiseen, puoli kymmenen näytökseen. 

Kuva lainattu täältä.

Kartta löytyy mm. täältä.

Tramista näki kyllä kivasti eläimiä, ja hetken kuljettuamme opas sanoi, että tulisimme ainoaan paikkaan, missä sai jäädä pois kyydistä. Siitä pääsi kulkemaan kävelyreiteille ja katsomaan esimerkiksi leijonia, joten hyppäsin muiden mukana pois tramista. Se oli ehkä vähän turha juttu, koska ne samat jutut näki tosiaan kävelyreiteillä, jotka halusin kulkea myös joka tapauksessa. Niinpä kävin vain vilkaisemassa pikaisesti jellonia ja palasin takaisin tram-pysäkille odottamaan seuraavaa puksua. En ollut ainoa, vaan paikalla oli jo jonkin verran jonoa, mutta eipä siinä kauaa tarvinnut odottaa, ja huomasin taas yksinmatkustavan hyvän puolen, kun pääsin jonon ja n. kymmenen ihmisen ohi tramiin, kun siellä oli vain yksi paikka, ja muut olivat liikenteessä vähintään kahden hengen porukoissa. Yhteensä tram-reitti kestää n. 40min, ja olihan se kieltämättä mielenkiintoista, kun vaunut ovat täysin avoimet, ja ohitimme jotain kummallisia otuksia ja niihin olisi periaatteessa käsin voinut koskea. Tramin huono puoli oli se, että ei voinut pysyähtyä katselemaan juuri itseä kiinnostavia eläimiä, ja esimerkiksi virtahepoja (jotka on mun mielestä aika pelottavia, johtuen ehkä siitä, että oon lapsuudessa/varhaisnuoruudesa lukenut tositarinan Valituista paloista virtahepoihin liittyen) olisin voinut tuijottaa hetken pidempäänkin.
Reitin päätyttyä minä ja kaikki muutkin siirtyivät katsomaan creatures of the night -esitystä, joka ei ollutkaan joku kymmenen minuutin leffadokumentti, vaan amfiteatterissa tapahtunut näytös. Alkuun siellä tehtiin vähintäänkin selväksi, että salamoita ei kuvatessa saa käyttää, joka oli siis ehdottoman hyvä juttu, mutta muuten olisin voinut skipata näytöksen; vaikka ajatus oli hyvä, niin koulutetut eläimet tekemässä jotain siellä lavalla ei iskenyt muhun, vaikkei niitä nyt kovin montaa ollutkaan. Alkoi lähinnä ahdistaa, muta onneksi näytös ei ollut kamalan pitkä, n. parikymmentä minuutta. 
Creatures of the nightin jälkeen lähdin jälleen kiertämään kävelyreittejä, ja laskin että ehtisin hyvin kiertää kaikki neljä (jatkumoa aina toisilleen), koska oppaissa luki, että yhden kiertämiseen menisi n. 20 minuuttia, ja kello oli tässä vaiheessa vähän vaille kymmenen. Safari menisi kiinni puoliltaöin, joten mulle ei tulisi edes kamala kiire. Kävely- ja tram-reiteillä näkee eri eläimiä, joten ne kaikki kannattaa kyllä kiertää. Itselle jäi mieleen erityisesti lepakot, koska niitä pääsi näkemään niin läheltä, ja ne oli niin isoja. Kävelyreiteillä mulle vahvistui silti olo siitä, että eläintarhat - niinkin hyvin kuin ne on joissain paikoissa, kuten Singaporessa, hoidettu - ei ehkä ole kuitenkaan mun juttu; vaikka Night safarilla eläimet on näennäisesti vapaina, jäin silti miettimään minkä kokoiset niiden elintilat siellä ihan oikeasti on. Esimerkiksi tiikeriä pääsi katsomaan lasin läpi, ja vaikka aitoja tai kaltereita ei muualla näkynytkään, niin kuinkas ollakaan, se tiikeri oli ihan oikeasti juuri siinä näkyvillä, ei suinkaan missään kauempana poissa ihmisten silmistä, kuten voisi tuollaisen eläimen kuvitella tekevän. Ensimmmäisenä mieleen tulikin, että tiikerillä ei ehkä ole edes vaihtoehtoja sen suhteen missä lepäilee, vaan sen alue on sen verran pieni, että se on väkisinkin ihmisten katseltavana. 

Kuva lainattu täältä. 

Night safari oli kokonaisuudessaan nähty puoli kahteentoista mennessä, ja sen jälkeen hyppäsinkin heti bussiin. Samaa reittiä en päässyt takaisin, koska 138 lähti juuri kun tulin bussipysäkeille, ja koska en tiennyt paljon taksi keskustaan maksaisi, otin toisen bussin 927 toiselle metroasemalle. Edessäni oli onneksi joku saksalaisporukka, koska he osasivat jäädä oikealla pysäkillä pois, ja seurasin heitä asemallekin. Ez-linkissäni ei ollut jostain syystä muka tarpeeksi rahaa, joten jouduin lataamaan siihen kympin (se on minimisumma) lisää, mutta sitten pääsin jatkamaan matkaa. Tai noh, se ei sitten mennytkään ihan putkeen.. kello oli tässä vaiheessa n. 12 yöllä, ja olin ajatellut mennä ensin Choa Chu Kangilta Jurong eastille, ja vaihtaa sieltä sitten vielä pari kertaa metroa niin että pääsen lopulta Farrer parkille. Jostain syystä kukaan muista siihen aikaan liikkeellä olevista henkilöistä ei kuitenkaan ollut menossa Jurong eastin suuntaan, vaan kaikki oli menossa toiseen, Marina viewn suuntaan. Tiesin että pääsen sitä kautta kyllä itsekin oikeaan suuntaan, joten päätin seurata muita, vaikka toisaalta tiesin että matka kestäisi n. tunnin verran keskustaan.. ja lisäksi aseman näytölle pölähti sitten tekstejä siitä, että vikat metrot olivat selvästi kyseessä, ja että seuraavankin pääteasema olisi joku muu kuin Marina view. No, vaihtoehdot olivat hieman vähissä, ja hyppäsin kuitenkin muiden mukana seuraavaan metroon, ja aloin käydä päässä läpi vaihtoehtoja hotellille pääsemiseksi. Metron päätepysäkki oli nimittäin nyt kaukana ydinkeskustasta, ja arvelin ettei muutkaan metrot varmaan enää juuri liikkuneet (joten sen puoleen oli ehkä hyväkin, etten yrittänyt lähteä Jurong eastin suuntaan). Toa Payhoilta ajattelin että voisin yrittää selvittää jotain bussia keskustaan, mutta koska nälkä ja väsymys oli tässä vaiheessa jo aikamoiset, tulin siihen tulokseen että otan taksin hotellille, maksoi mitä maksoi. Tuossa kohtaa kyllä ahdisti, koska ei oikein ollut mitään käryä siitä missä oli, tai mistä niitä takseja edes löytäisi, mutta samasta metrosta hyppäsi yön pääteasaemalla pois kaksi länsimaalisen näköistä tyttöä, joten päätin mennä kysymään minne ja miten he ovat menossa. Sinänsä oli tosi hyvää tuuria, että tyttöjen hotelli oli vain yhden metropysäkin päässä omasta Lavenderin pysäkistä, joten päätimme ottaa yhteisen taksin ja jakaa kulut. Ensin kuski vei mut Lavenderille (kadulle tosin, ei metroasemalle), josta jatkoi vielä matkaa kahden tytön antamaan osoitteeseen. Taksi maksoi mulle vitosen, tosin maps oli pakko taas avata, koska en tiennyt yhtään missä kohtaa Lavender-katua olin, eikä ajatus väärään suuntaan kulkemisesta oikein lämmittänyt mieltä. Matka hotellille ei onneksi ollut pitkä, ja parin korttelinpätkän kuljettuani olinkin jo oikeassa osoitteessa. 7/11:ssa oli pakko käydä hakemassa jotain energiaa, koska lähemmäs 7 tuntia sitten nauttimani pitsantapainen ei ihan pitänyt nälkää yöhön asti, enkä todellakaan jaksanut jäädä syömään mitään isompaa ruokaa enää lähellä olevalle food marketille. Suihkun jälkeen kävin aika pian nukkumaan, mutta vinkkinä muille, kannattaa varmaan ottaa Night safarilta suoraan taksi hotellille, niin ei tarvitse säätää yli tuntia julkisten kanssa, kun niillä ei siihen vuorokauden aikaan välttämättä edes pääse perille asti. 

Ja valitettavasti tähän hätään ei ole kummoisia kuvia Night safarilta, koska (yllättäen) illalla on pimeetä, eikä salamoita saanut käyttää puistossa (ei sillä että olisin käyttänyt vaikka olisi saanutkin). Muutama kuva saattaa tulla joskus myöhemmin kun kirjoittelen yleisiä fiiliksiä paikasta vähän enemmän.

Aasia 2015: Hyvästit Borneolle ja tykästyminen Singaporeen

En oikein tiedä mikä ajatus mulla oli lentoja varatessa aikanaan tiistaille, koska kyseessä oli päivälento, ja se tarkoitti käytännössä oikeastaan sitä, että aamupäivällä ei oikein ehtinyt kunnolla tekemään mitään, ja toisaalta perillä Singaporessakaan ei ehtinyt paljon muuta tehdä kuin tutustua pikaisesti hotellin alueeseen ja käydä syömässä. No, itseni tuntien ajatus oli se, ettei tarvinnut hosua aamulennolle ja sai nukkua rauhassa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut ottaa kyllä vähän aikaisemmankin lennon, koska muistaakseni vaihtoehtoja kuitenkin oli.

Joka tapauksessa tiistaina herättyäni ja söin aamupalan, ja vaihdoin muutaman sanan lentokenttäbussista hostellin omistajan (?) kanssa. Busseja kulki tunnin välein, ja olin ajatellut että tällä kertaa en menisi kentälle liian aikaisin, etten joutuisi suotta odottamaan siellä kovin pitkään. Omistaja oli kuitenkin sitä mieltä, että yhden bussi olisi turhan myöhäinen, koska tällä kertaa lentäisin Singaporeen enkä Malesian sisällä, kuten viimeksi KK:sta Sandakaniin. Uskoin naista, ja toisaalta klo 12 bussi sopi senkin takia, että uloskirjautumisaika oli samaan aikaan.
Aamiaisen jälkeen lähdin käppäilemään yhdelle ostarille, ajatuksena kuluttaa siellä hetki aikaa ja hakea siitä yhdestä aikaisemminkin mainitusta kasvisravintolasta safkaa mukaan, koska halusin tietää millainen paikan täysi valikoima olisi, ja koska en tiennyt milloin saisin seuraavan kerran sapuskaa muutenkaan. Paahtoleipäaamiaisella (okei, vähän muroja myös ja pari hedelmänpalasta) kun ei kovin pitkälle jaksaisi, sen tiesin sunnuntain perusteella... ja todella, se kasvisravintola oli buffet-paikka, ja mä hain sieltä ruokaa! Ja olen edelleen hengissä. Pointtina buffet-paikkojen sapuskan syömisessä onkin lähinnä se, että sisällä ilmastoiduissa tiloissa ne safkat pysyvät todennäköisemmin kuosissa kuin mitä ulkona, ja toisekseen esimerkiksi tämä kyseinen paikka oli vasta avannut "ovensa", eli ei ihan oikeasti ollut pelkoa siitä, että ruoka olisi seissyt jo tuntitolkulla astioissaan. Oli huippua kun pystyi periaatteessa vain ottamaan mitä tahansa ja tiesi ettei se ole lihaa, vaikkei kaikista ruoista todellakaan ollut oikein käryä, että mitä ne oli. Ruoan haettuani noukin myös pyykit pesulasta ja painuin laittamaan kamat kasaan. N. varttia vaille 12 lähdin kävelemään ihan hostellin lähellä olevalle kadulle ja etsimään lentokenttäbussia, ja muutaman sata metriä kuljettuani se lopulta löytyikin. 30 ringgittiä ei toki ole paljon, eihän Suomessa kuudella eurolla paljon juhlita, mutta jos vaihtoehtona oli 5 ringgitin eli n. euron bussimatka ihan kunnon bussissa, niin ei mun ainakaan tarvitse kahta kertaa miettiä, kummalla kuljen.
Lentokentälle ei matka kauaa kestänyt, olimme siellä varmaan n. vartin yli 12. Tulostin rinkkaan tarran, jätin sen tiskille ja menin katsomaan turvatarkastuksen jonon pituutta. Jonoahan ei siis ollut, joten siinä kohtaa vähän mietitytti taas miksi olin paikalla niin ajoissa.. vaikka tokihan se tuo vähemmän stressiä, kuin että olisin jättänyt kentälletulon tosi tiukalle aikataululle. Kävin sitten mussuttamassa take away -safkani, jonka jälkeen menin turvatarkastauksen ja immigration-tiskin läpi odotusaulaan. Ja sitten vähän odotettiin.

Kota Kinabalun lentokenttää, aluetta ennen turvatarkastuksia.

Ajatella, vielä tämän syötyänikään en saanut mitään tauteja! ;)

Kota Kinabalun kenttä on aika pieni, tämä international-puolen odotusaulaa.

Kone lähti ja saapui Singaporeen onneksi ajallaan, ja rinkan saatuani oli jo helppo kulkea kentällä oikeaan paikkaan MRT-asemalle, kun tiesi missä oli ja miten kuviot meni. Jostain syystä muuten mun piti rinkan saatuani vielä ennen tullausportteja laittaa rinkka läpilukulaitteeseen, ja sen jälkeen miestyöntekijä kysyi onko mulla pippurisuihketta mukana rinkassa... haha, joo, eipä ollut vieläkään, sama juttu tapahtui jo siis Singaporeen tullessani reilu kolme viikkoa aikaisemmin.

Siirtyminen terminaali 1:sta skytrainin kautta 3:een ja sieltä metroasemalle sujui tosiaan jo ulkomuistista, ja olin onneksi ladannut Ez-link-kortille rahaa, joten lippuasioitakaan ei tarvinnut miettiä. Pois jäin Lavenderin asemalla, ja ehkä vähän vajaan kymmemen minuutin kävelyn jälkeen olin Arton Boutique -hotellilla. Se oli taas niitä hetkiä, kun tuntui etten ihan sopinut paikkaan rinkkani ja muun ulkomuotoni kanssa... tähän asti kun olin majoittunut kuitenkin pääsääntöisesti niissä edullisimmissa paikoissa, ja vaikkei Arton Boutique todellakaan ollut mikään kallis hotelli Singaporen mittakaavassa (oma huoneeni oli n. 50e/yö), niin mulle se oli kuin hyppy ihan toisesta maailmasta toiseen. Hotellin aulatila oli tyylikäs, ja sitä oli kyllä huoneenikin, vaikka toki olin jo ennakkoon lukenut ja varautunut siihen, että se olisi pieni. Silti, oli se aika luksusta, kun tiesi että sai viettää loman viimeiset päivät asiallsessa huoneessa, vaikka pieni olikin.

Kuten näkyy, huone oli pieni.

Vessaan/suihkuun sai sinisen valon.

Hotellin aulaa.

Kotiuduttuani taas hieman Singaporeen aloin pikaisesti googlata, minne kannattaisi lähteä syömään. Tripadvisoriin laitoin rajauksen kasvisruoka, ja ei ehkä niin kamalan yllättäen ainakin alkupäässä iso osa ravintoloista oli intialaisia. Sehän ei haitannut yhtään, ja pikaisesti nälissäni päätin nopeasti lähteä Little Indiassa sijaitsevaan Komala Vilas -nimiseen ravintolaan. Sinne käveli n. 20 minuuttia, ja täytyy sanoa, että kyseisessä paikassa söin tähän astisen elämäni parhaimman intialaisen, pitää tarkistaa vielä myöhemmin mikä sen safkan nimi oli. Hyvä ruoka, parempi mieli! Voi toki olla, että kun oli reilu kolme viikkoa syönyt lähinnä riisi-/nuudelikasviksia (ja kyllä, se safka tuli kyllä jo korvista ulos siinä vaiheessa), niin mikä tahansa muunlainen ruoka olisi maistunut mulle erityisen hyvin, mutta Komala Vilasia voin kyllä lämpimästi suositella. Ruoan jälkeen vilkaisin pikaisesti vähän miltä Little India muuten näytti, mutta väsymys alkoi viedä voiton, ja painuin takaisin hotellille ja nukkumaan.

Koska hotelli ei tarjonnut aamiaista, lojuin keskiviikkoaauna rauhassa sängyssä ja googlettelin paikkoja, minne voisin suunnata päivän aikana. Samalla selvisi, että Tripadvisorin kaikkien Singaporen ravintoloiden sijalla nro 5 (vai oliko se 6?) oleva intialainen kasvisravintola oli aika lähellä hotellia, edellisenä iltana kun olin skipannut sen juuri siitä syystä, että luulin sen olevan turhan pitkän kävelymatkan päässä. Tiesinpä silti minne suuntaisin illalla syömään.
Päivä meni Singaporen kaduilla kulkien; söin pienen aamaisen tapaisen lähellä Lavenderin asemaa, otin sieltä metron Bugisille, kävelin sieltä Sim lim square -ostoskeskukseen (vain tekniikkaa) ostamaan objektiiveihin pyöröpolarisaatiosuotimet (olisi voinut kyllä panostaa vähän parempaan laatuunkin kai, mutta no, yhden kalliimman hinnalla sain nyt kahteen linssiin filtterit), sieltä kävelin Fort Canning parkiin ja syömään matkan varrella olleeseen intialaiseen Nalan-ravintolaan (sekin Tripadvisorin vinkeillä merkattuna karttaan). Mulla on oikeasti vielä paljon opettelemista intialaisessa keittiössä, vaikka jotain juttuja Singaporessa opinkin intialaisissa käymällä... Nalanissa tilasin puolivahingossa kaksi ateriasettiä, vaikka luulin tilanneeni vain yhden setin ja naan-leipää. Tyhmä minä, se sana "set" todellakin tarkoittaa settiä, haha. No, söin sen mitä jaksoin, ja vaikka toki halvemmaksi olisi tullut tilata vain yksi ateria, ei kaksi ollut mitään överihintaista, taisi olla jotain kympin luokkaa euroissa kaikki yhteensä.

Aamiaisella. Kaksi kananmunaa jäi kyllä syömättä, koska en mä vaan pysty noin raakaa kananmunaa syömään. Jos asiasta olikin mainintaa listassa, se meni multa kyllä täysin ohi, muuten olisin varmaan pyytänyt munat vähän kypsempinä.

Sim lim square.

Fort Canning park.

Tässä toinen tilaamistani ateriosta, ja tällä olisi siis pärjännyt vallan mainiosti, mutta toinen (naan set) tuotiin vielä pöytään, hehe.

Ruoan jälkeeen lähdin kävelemään Singapore flyerin suuntaan, ja toki poukkoilin välissä ostoskeskuksessa käymään, jos paikka näytti mielenkiintoiselta. Singapore flyer on tällä hetkellä ilmeisesti maailman korkein maailmanpyörä (voittaa jopa Lontoon London eyen), ja lippu maksaa 33 dollaria, eli reilu 20e, mutta väitän silti, että n. 20 minuuttia kestävä ajelu on sen arvoista. Hyvällä ja kirkkaalla säällä sieltä voi kuulemma nähdä jopa Malesian puolelle, mutta nyt ei kyllä ollut toivoakaan siitä, sen verran hazea ilmassa oli. Maailmanpyörän jälkeen lähdin suuntaamaan Gardens by they bayn suuntaan, jossa loppupäivä sitten kuluikin, vaikken edes vielä tässä vaiheessa ostanut lippuja Flower domeen tai Cloud forestiin. Tiesin, että ufomaisten "puiden" välillä kulkevalle kävelypätkälle (hinta $5) kannatti mennä vasta iltahämärässä/pimeällä, joten odottelin tarkoituksella pimeän tuloa ennen sinne menemistä. Mutta täytyy sanoa, että klo 19.45 alkanut vartin kestänyt musiikki- ja valoshow puiden luona veti mut aivan sanattomaksi, jos näkymät muuten on aika huimat, niin tuo esitys kyllä kruunasi illan. Ainakin ekakertalaiselle! Sinänsä oli siis hyvä, että kysyin aikaisemmin yhdeltä työntekijältä onko puihin tulossa lisää valoja, koska en ihan oikeasti muuten olisi tiennyt koko showsta. Oli vähän sattumaakin mukana, että jäin Gardens by the bayhin vielä vähän ennen puolta kasia, muuten olisin varmaan lähtenyt suuntaamaan jo metrolle ja hotellille. Mutta todella, tuo täytyy kyllä Singaporessa nähdä.

Marina Bay Sands -hotelli. 

Singapore flyeristä näki mm. Singaporen formularataa.

Gardens by the bay Singapore flyerista katsottuna.

Koska veden päälle vain pitää rakentaa jalkapallokenttä.

Marina Bay Sands -hotelli.

Gardens by the bay.

Singapore flyer ja Gardens by the bay illalla.

Gardens by the baylta pääsee Bayfront-metroasemalle esimerkiksi kävelemällä Marina Bay Sands -hotellin aulan läpi 6. kerroksen korkeudella olevaa kulkuväylää pitkin. 

Väsyneenä pitkästä päivästä suuntasin lopulta vielä metrolle, ja Farrer parkin asemalla jäin etsimään sitä hehkutettua intialaista. Se löytyi aika helposti, mutta ei se nyt mun mielestä NIIIIN hyvä paikka ollut mitä olin ehkä odottanut arvostelujen perusteella. Toisaalta tuollaiset asiat voi riippua ihan täysin vain sapuskasta, mitä valitset. Itse otin jotain ruokaa, mistä mulla ei ollut mitään käryä mitä se oikeastaan on (vaikka ruokien selostukset olikin englanniksi listassa), ja vaikka se oli toki hyvää, niin ei yhtä hyvää kuin edellisillan paikassa ollut. Sen sijaan tilaamani mangolassi oli aivan törkeän hyvä, joten paikasta jäi kyllä hyvä fiilis, ja voisin mennä kokeilemaan sitä joskus toistekin uudestaan.
Hotellilla olin aika rikki, mutta sen verran oli pakko pysyä pystyssä, että selvitin miten pääsisin seuraavana päivänä Night safarille. Siitä olin kuullut paljon hyvää, mutta jostain syystä en joko nähnyt tai vaan osannut etsiä lippujen hintoja Night safarin sivuilta. Liput sai kyllä suoraan ostaa netistä, joten sieltä selvisi myös hinta, joka tuntui hieman suolaiselta. Liput ennakkoon netistä ostamalla niistä sai kuitenkin 10% alennusta. En ollut myöskään ihan kartalla Night safarin toimintaperiaatteesta, joten kun sivuilla sanottiin että admission timing klo 19.15 on myyty loppuun, ostin hätäisesti lipun seuraavaan, klo 20.15. Lippu tuli nopeasti sähköpostiin, ja sitten saikin käydä nukkumaan.