Aasia 2015: Viimeiset hetket Tiomanilla, next stop: Kuala Lumpur

Sunnuntaina sain lopulta itseni jossain vaiheessa liikkumaan sen verran enemmän, että raahauduin lounaalle ja sen jälkeen hakemaan tavarat Coral reefistä samalla kun pyysin omistajia soittamaan mulle taksin Tekekin toiseen päähän, josta pääsi kävellen muutamassa minuutissa ABC:lle. Matka ei ollut tosiaankaan pitkä, mutta ilma oli sen verran lämmin,  etten jaksanut raahautua toista majoituspaikkaa pidemmälle. Nazris placesta olisi saanut ilmeisesti 20 ringgitilläkin jonkinlaisen dormihuoneen, mutta kysyin suoraan saada nähdä millainen 100 ringgitin seaview oli, ja vaikka alunperin ajattelin tsekata tosiaan muutaman muunkin mestan, niin totesi huoneen olevan tarpeeksi hyvä hintaansa nähden yhdeksi yöksi, ja otin sen. Huoneessa oli leveä parivuode, oma vessa ja suihku, ja hintaan kuului myös pyyhe.

Polku Tekekiltä ABC:lle.

Nazris Place I.

Huoneen vallattuani lähdin käppäilemään ABC:ta pitkin, ja tajusin että laiturille oli ihan hyvä matka. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun seuraavana päivänä sinne pitäisi reippailla rinkka selässä. Noh, ei se matka oikeasti niin paha ollut mitä alkuun vaikutti, mutta käveltyäni rannan päästä päähän ja palattuani taas laiturille, päätin ottaa aikaa kauan kävelyyn menisi vielä takaisin kämpälle. Hidastelin tarkoituksella ja pysähdyin kuvaamaankin, ja matkaan meni puolisen tuntia. Sen verran piti siis varata seuraavaa päivää varten. Onneksi varmistin vielä majoituspaikalla lauttojen aikatauluja, sillä tiedossa olikin aikainen herätys: ainoa lautta lähtisi klo 6.30am ja sekin aika oletettavasti Tekekiltä, eli ABC:lta lähtö olisi jo kuudelta.

Näkymiä ABC:lta.

Kello oli viisi kun väsymys vei voiton ja totesin tarvitsevani päiväunet. Puoli tuntia ei riittänyt ja vedin sikeitä tunnin ajan, mutta kummasti sitä virkistyi! Suihkun jälkeen menin syömään ja värittelin siinä odotellessa vähän värityskirjaakin, etten ihan turhaan olisi sitä kanniskellut mukanani :P Tekekillä Cabanassa (se rela paikka Coral reefin vieressä, missä loppukoettakin tein lounaan aikana) olin syönyt tosi hyvän kasvishapurilaisen, mutta ABC:n raflassa se oli vähän erilainen: siinä ei ollut lainkaan pihviä, vaan pelkkiä kasviksia ja salaattia, haha.
Tähän väliin pakko heittää lyhyt kommentti ruoista: joo, Kansainvälisen seikkailijan oppaassakin lukee että pitäisi syödä vain keitettyjä, kuumennettuja kasviksia, mutta oon ottanut riskejä eikä toistaiseksi ole ollut yhtään mitään ongelmaa. Pelkkää salaattia en missään todellakaan tilaisi, mutta jotenkin ne kypsentämättömätkin kasvikset on olevinaan enemmän ok, kun ovat "osa muuta ruokaa". Ehkä pitää koputtaa puuta, mutta toistaiseksi kaikki tosiaan erittäin ok, ja varmasti maitohappobakteeritkin auttaa tässä.
Joka tapauksessa, ruoan jälkeen tein pienen käppäilyn vielä rannalla ja menin huoneeseeni laittamaan kamat kasaan seuraavaa aamua varten: herätys oli joskus vartin yli neljä, että lähtisin viideltä kävelemään, että olisin puoli kuudelta satamassa etten ainakaan myöhästyisi päivän ainoasta lautasta.
No, ajoissa ainakin olin seuraavana päivänä, koska kävelyynhän meni vain vartti ja olin perillä klo 5.10, kun lautta lähti tosiaan kuudelta.. tai noh, piti lähteä, koska tietenkin se oli myöhässä.
Ei varmaan tarvitse arvata, että lauttamatka meni nukkuessa. Onneksi olin älynnyt ottaa sukat mukaan reppuun ja pitkähihaisen päälle, koska noilla lautoilla on yleensä aina ilmastointi sen verran kovalla, että siellä palelee helpostikin.

Mersinin sataman edustalla odottamassa bussia Kuala Lumpuriin.

Perillä Mersingissä olimme puoli yhdeksän aikaan aamulla. Näky oli sielläkin surullinen hazen takia, niin harmaata...
Olin onneksi lukenut juuri edellisenä iltana jostain blogista bussimatkoista Kuala Lumpuriin, ja tiesin ettei tarvitsisi lähteä bussiasemalle asti selvittämään bussien aikatauluja. Jonkun sivuston mukaan niitä menisi vain illalla kuudelta ja vielä sitäkin myöhemmin toinen (plus varmaan paikallisbussit, joiden kanssa en olisi oikein jaksanut lähteä säätämään), joten olin melkoisen iloinen kun melkein sataman edessä oli bussimatkoja tarjoava firma moneen paikkaan Malesiassa. Vanhempi mieshenkilö kysyi minne olen menossa, jonka jälkeen sain valita paikan bussista ja maksoin sen, 41,50MYR, eli n. 8,50e. Tämä oli asia mistä olin valmis maksamaan vähän enemmänkin, koska matkustaminen väsyttää ihan kivasti muutenkin, tämän bussin tiesin sentään menevän ihan suoraan KL:iin. Bussi tulisi kymmeneltä hakemaan meitä samasta paikasta, joten oli hyvin aikaa käydä syömässä vähän aamiaista viereisessä paikassa.
Aamiainen olikin aika mielenkiintoinen.. saman katon alla oli muutama ruokaa tarjoava "yritys", joista yhdestä ostin veden ja saman paikan mummo sanoi että istu odottamaan pöytään. Mummo kuitenkin hävisi eikä sitä näkynyt vähään aikaan, joten en enää tiennyt oliko se tuomassa mulle aamiaista vai mitä oli tapahtumassa. Niinpä lampsin toisen tiskin listaa katsomaan ja otin fried noodles with eggsin. Ja sehän ei ihan sellaista ollut mitä luulin. Paistettu kananmuna siinä nuudeleiden päällä kyllä oli, mutta nuudeleiden seassa oli myös jotain muuta, oletettavasti ehkä kanaa. En voi olla varma, koska en ole syönyt kanaakaan niin pitkään aikaan, etten varmuudella ehkä tunnista sitä jostain muusta lihasta. No, koska joskus olen kuitenkin sanonut, että jos joskus pääsen kuukaudenkin reppureissulle, niin voin silloin syödä matkalla kanaa tarpeen vaatiessa, jos kasvisruokaa ei ole tarjolla, joten reippaasti yritin sitten syödä niitä lihanpaloja vähän nuudeleiden joukosta. Okei, aika vähälle se kyllä jäi, koska pelkäsin myös miten vatsani mahdollisesti reagoisi kanaan, kun ei siihen ole tottunut. Sen verran söin kuitenkin että sain vähän vatsaan täytettä, ja kävin varmuuden vuoksi ostamassa matkalle jostain kioskista vähän suklaata ja sipsiä (argh, missä kaikki OIKEAT ruokakaupat on täällä?! Noh, niistä ja muusta ihmettelystä enemmän juttua varmaan matkan jälkeenkin, nämä tekstit on nyt ihan puhtaasti tapahtumien kertomista).

Bussi tuli yllättäen (not) vähän myöhässä, ja lähdimme ajelemaan Kuala Lumpuria kohti n. klo 10.20. Oli kiva istua välillä vähän paremmassa bussissa, ja onneksi siellä sai säädettyä ilmastointiakin, niin en palellut, vaikkei huppari ollutkaan päällä. Alkumatka meni vähän aikaa maisemia - lähinnä palmumetsiä, Malesia kun on ilmeisesti maapallon suurin palmuöljyn tuottaja - katsellessa, mutta sitten alkoi taas silmät luppaamaan siihen malliin, että kävin nukkumaan. Siinähän sekin matka taas meni, kunnes yhden aikaan pysähdyimme vessassa käymään ja mahdollisesti pieniä ostoksia tekemään. Ja uskomatonta mutta totta, edes Tiomanilla en ollut päässyt kokemaan kyykkyvessaa, vaan eka kokemus sellaisesta tapahtui tuolla kyseisellä "huoltoasemalla". Ei paha, hengissä ollaan! Pysäkiltä ostin myös matkalle pinkin väristä hedelemää (jonka selvitin myöhemmin pitaijaksi) ja ananasta. Bussin etuosassa oli lappu, jonka mukaan olisimme perillä vasta viiden aikaan, mitä hieman ihmettelin, mutta onneksi torkkuminen autossa sai ajan taas kulumaan, ja olimme perillä oikeasti jo suunnilleen vartin yli kolme.

Hakattua palmuviljelmää?

Mutta perillä missä Kuala Lumpurissa, siinäpä oli ihmettelemistä seuraaviksi minuuteiksi!

Aasia 2015: Singapore-Johor Bahru-Mersing-Tioman

Tiistaina heräisin kasin aikaan, tein pikaiset aamutoimet ja laitoin päälle, jonka jälkeen painuin aamiaiselle. Ei kovin kummoinen, paahtoleipää ja muroja lähinnä. Mutta tokihn sen hyödynsin kun hintaan kuului, ja säästyin aamiaispaikan etsimiseltä.

Sitten huoneeseen ja nopeasti googlaus missä Singaporessa kannattaa shoppailla elektroniikkaa (olin säästänyt CPL-filtterin ostamista uuteen putkeen nimenomaan Sporeen, kun olin kuullut että siellä on edullista). Päädyin Mustafa centeriin, sinne käveli n. 20min. Helppo reitti ja helppo paikka löytää, mutta niillä ei ollut CPL-filtteriä, joten ostin vain UV-filtterin laajikseen ja linssinsuojuksen toiseen objektiiviin. Lisäksi poikkesin parissa muussa kaupssa/kauppakeskuksessa lähellä ja paluumatkan varrella olleessa liikkeessä, huonolla tuloksella. Noh, tulipa vähän nähtyä kaupunkia (ja hikoiltua).

Singaporea.

Takas hostellilla olin puoli 11 jälkeen, jonka jälkeen vain hengasin ja pakkasin kamat kasaan, tällä kertaa vähän fiksummin (painavampi vielä enemmän pohjalle, mukavampi kantaa). Check out oli n. klo 12, jonka jälkeen lampsin rinkka selässä Bugit-asemalle ja vaihdon jälkeen Kranji-asemalle. Matka kesti vajaan tunnin, ja Kranjilla söin pikaisesti jonkinlaisen safkan tapaisen. Asemalla kun oli jonkinlainen ruokilukeskittymä, yhdessä tilassa useampi tiski, josta sai sitten valita mitä halusi. Bussia odotin jonkin aikaa, mutta ei näkynyt pelkkää bussi nroo 170:a Larkin bus terminaliin, joten otin 170x keskustaan. Bussi jättää rajalla kaikki pois, jonka jälkeen mennään rajamuodollisuuksiin. Singaporen immigration oli aika nopeasti ohi, mutta säätöä oli sen kanssa, mihin bussiin seuraavaksi; yksinkertaissimmillaan sen piti mennä kai niin, että samalla bussilla pääsisi jatkamaan eteenpäinkin Malesian rajalle. Koska sitä kyseistä 170:a minkä olisin kaivannut, ei kuitenkaan vieläkään näkynyt, otin CX1:n Larkinille, tässä kohtaa mun piti ostaa taas uusi lippu (edellisellä pätkällä käytin ez linkiä) hinta oli $1,50. Malesian immigration oli myös nopeasti ohi, mutta onnistuin kadottaa edellisen bussilipun, eikä taaskaan ollut ihan selvää mihin bussiin mennä, koska niitä tuli eri aikoihin ja vähän eri pysäkeille. Malesian puolella olisi muuten pitänyt kai jotenkin tietää, kummalle bussipuolelle menee, ja valitsin kai oikean, koska siellä näkyi edempänä laiturit, joiden numeroina oli 160 ja 170 (jotka siis tulivat Singaporesta). Joka tapauksessa, siinä vaiheessa kun näin, että lähelle tulee bussi missä luki Larkin, painalsin sinne. Ja tässä vaiheessahan mä tiesin jo, että olin onnistunut hävittämään sen edellisen bussilipun, jolla olisin päässyt määränpäähäni. Noh, rahaa kyllä oli, mutta kun busseissa oli (ainakin joissain) se käytäntö, että pitää olla tasaraha, joka tiputetaan kuskin edessä olevaan laatikkoon (ja joissain tapauksissa annetaan kusille), niin ei siinä paljon 50 ringgitin seteli olisi auttanut. Enkä myöskään tiennyt, kävisikö siinä vieä Singaporen dollarit, koska sieltähän se bussi kuitenkin tuli. Että joo, periaatteessa aika simppeliä tuo Sporesta Malseian puolelle siirtyminen, mutta sitten taas... hetkittäin hieman sekavaa :D joka tapauksessa, tarjosin ensin kuskille dollareita, jonka jälkeen kuski ja etupenkillä ollut mummo höpisivät jotain paikallisella kielellä enkä pysynyt ihan mukana mitä siinä tapahtuu, mutta lopputulos oli, että se mummo etupenkillä maksoi mun matkan! :D hieman oli siinä kiittelemistä...! Mutta todistipa tämä taas sen, että asioilla on tapana järjestyä, haha.

Bussia odotellen Kranjilla.

Larkinilla (Johor Bahrun bussiasema) joku kysyi heti minne olin menossa, ja ohjasi oikealle tiskille. Olisin voinut odottaa seiskaan (kello tässä vaiheessa jotain kolmen pintaan), mutta joku mies ehdotti että menisin Kota Tinggiin heti ja vaihdan siellä Mersingiin. Suunnitelma kuulosti hyvältä (ja olin lukenut siitä etukäteenkin), joten en juuri miettinyt hyppäänkö suoraan bussiin vai jäänkö asemalle n. neljäksi tunniksi. Kaikki meni ok, lippu maksoi 5MYR, mutta Kota Tinggissä piti venata varmaan tunti ennen kuin lähdettiin kohti Mersingiä. Oli muuten aika ahdistava olo ainoana länkkärinä Kota Tinggissä, kun 99% naisistakin oli hunnuissaan. En pelännyt että mitään tapahtuisi, mutta ne katseet ahdisti. Toisaalta vähän luulen, ettei isoin katseiden kerääjä ollut suinkaan se, että olin "vähissä" vaatteissa, vaan vaalea iho, turkoosi tukka ja tatskat. Matka paikallisbussilla meni muuten hyvin, mutta matka venähti n. tunnilla syystä, joka oli mulle hyvin pitkään epäselvä: jossain vaiheessa vauhti hidastui, ja jäimme autojonon perään hidastelemaan. Paikalliset varmaan tiesivät jo tässä vaiheessa mistä oli kyse, mutta eihän ne toki mulle siitä mitään sanoneet. Pääsimme liikkumaan hitaasti aina hetkittäin, muutamia metrejä, ja ajattelinkin, että jossain on tapahtunut onnettomuus, mikä laittaa liikenteen niin jumiin. Ehkä reilun puolen tunnin päästä kysyin varovasti lähimpänä istuvilta henkilöiltä josko he puhuisivat englantia, mutta joko he eivät kuulleet koko kysymystä tai eivät halunneet reagoida siihen mitenkään... joka tapauksessa, pikkuhiljaa pääsimme liikkumaan hieman nopeammin, joskin jonoa edessämme oli silti paljon. Lopulta kun tulimme The paikalle, tajusin ilman paikallisen miehen malesiankielistä sepustustakin, että tien oli katkissut - ei enempää eikä vähempää kuin - vesi. Sitä oli vielä meidän paikalle saapuessamme sen verran paljon, että hitaasti piti ajella. Kysymysmerkiksi mulle edelleen jäi, että mistä se vesi oli siihen tullut (taivaalta? Vesiputouksena vieresssä olleelta rinteeltä? Molempia?), ja että oliko sitä ollut siinä koko ajan sen verran kuin meidän paikalle saapuessa, vai oliko vettä ollut niin paljon, että se oli katkaissut ihan kokonaan liikkumisen ihan kokonaan. Myöhästyminen ei muuten mua juuri haitannut, mutta hieman alkoi jännittää, löytäisinkö vielä kuink myöhään majoitusta Mersingistä, koska en ollut sitä varannut etukäteen, enkä tiennyt miten myöhään hotellit siellä olisivat auki.

Lähibussissa matkalla Kota Tinggiin.

Matkalla Kota Tinggiin. Tässä näkee sitä hazea, eli ilma on tuollainen harmaa.

Ja tällä matkasin sitten Kota Tinggistä Mersingiin.

Matka stoppasi aikalailla tähän. Kunnes selvisi muutaman kilometrin, usean kymmenen minuutin ja illan hämärtymisen jälkeen, että vesi oli katkaissut tien.

Mersingiin pääsin lopulta joskus kasin aikoihin, ja heti joku ohjasi suoraan tiskille, mistä saa liput Tiomanille. Kävin ostamassa liput ja sain samalla vinkit majoitukseen. Valitsin kuitenkin varmuuden vuoksi River side hotellin, minkä olin katsonut valmiiksi netistä jo Suomessa. Huone maksoi 60MYR, n. 12,50e. Menin huoneen ovelle vain todetakseni, että kun yritin avata sitä, avain katkesi lukkoon. Respassa oltiin hieman hämmentyneitä, mutta huone vaihdettiin ilman mitään sen isompaa. Suihkussa käytyäni menin etsimään safkaa, tosin ei oikein ollut muita fiksuja paikkoja kun KFC ja joku rafla missä oli buffet, jonka skippasin juurikin sen buffetin takia. Olisi siellä saattanaut olla toki ihan peruslistakin, mutta pelasin varman päälle ja menin 7/11:iin hakemaan - kuppinuudelia! Huoneessa (jonka seinät oli muuten paperia mitä ääniin tuli) piti tietenkin somettaa, ja nukkumaan kävin vasta puolenyön jälkeen. Se ei ollut kovin fiksua, koska herätys oli vähän ennen viittä. Nukuin tietenkin koko yön huonosti, kun luulin koko ajan että nukun pommiin.

Kissa tahtoi myös päästä seiskayhdessätoista käymään.

Aamulla kävin vielä nostamassa lisää rahaa sukelluskurssin takia, sitten nopealla vauhdilla avaimen palautus ja liikkuminen satamaan. Siellä odottelua, ja eihän se nyt NIIN simppeliä ollutkaan, vaikka olin ostanut lipun etukäteen.. laivaan päästäkseen piti saada yhdeltä tiskiltä boarding pass. Boarding passia hakiessa selvisi että olisi pitänyt rekisteröityä ensin toisella tiskillä. Sillä tiskillä piti listaan kirjoitella ainakin nimi, kansallisuus, ammatti, passin numero ja mitähän kaikkea muuta. Siellä tyypit kirjoitti sitten siihen lippuun paikkanumeron ja ferryn numeron, jonka jälkeen menin uudestaan hakemaan boarding passia. Otin pahoinvointilääkkeen aamulla, joten ei tarvinnut onneksi stressata että huono olo pääsisi sen takia yllättämään. Lähtiessämme n. 20 min myöhässä päivä alkoi valjeta pikkuhiljaa, mutta kovin harmaan (hazea) ja ankean näköisenä :/

Huomio: ei ole näkynyt länkkäreitä niin paljon mitä luulin, ferryssä niitä oli vähän enemmän.