Italia 2014: Kommentit

Pikaisesti vielä yleisiä kommentteja Italiasta, kohteista missä kävimme ym. Täysin randomisti ilman mitään fiksua järjestystä. Ja lisään niitä varmaan tähän pätkään sitten vielä myöhemminkin, jos jotain erityistä tulee mieleen.

Kymmenen päivää Italiassa ja monta paikkaa tuli nähtyä. Reissu oli mielestäni vähintäänkin onnistunut, ja ihan rehellisesti annan pisteet itselleni siitä, miten hyvät majoituspaikat olin meille löytänyt ja valinnut. Missään nimessä ne ei ollut mitään viiden tähden hotelleja, mutta juuri sellaisia, joissa aina sen muutaman yön pystyi ihan kevyesti nukkua. Malcesinessa taisi olla ainoa kerta, kun heräsin yöllä; meillä oli ikkuna auki (huoneemme oli jollekin pienelle sisäpihalle päin, mutta "sataman" äänet saattoivat kuulua silti huoneeseemme vähän), ja yhtäkkiä minä ja S heräsimme aivan kamalan kuuloiseen rääkymis- tms. ääneen. Tai ei se tainnut oikein olla rääkymistäkään, mutta se oli hyvin erikoinen naisesta (?) lähtevä ääni, joka jatkui kummallisen pitkään. Puhuimme asiasta vasta aamulla, eikä R ollut kuulemma kuullut koko ääntä, mikä oli kyllä erikoista, sen verran luja se ääni oli ollut. Joka tapauksessa, luulen että jos vielä Malcesinessa majoitun, voin ihan hyvin hakeutua samaiseen hotelliin, ainakin hinnan puolesta.

Italialainen jäätelö on niiiiin hyvää! Sitä jäin ihan tosissaan kaipaamaan! Toisaalta on ehkä ihan hyvä ettei sitä saa Suomesta, muuten olisin varmaan melkoinen sinivalas :D
Kuten joissain teksteissä tulikin jo ilmi, ei italialaiset juuri käytä mausteita ruoissaan. Tai ainakaan sellaiset ei osunut omalle kohdalleni. Voi toki olla että olen itse tottunut turhankin suolaiseen ruokaan, mutta tiedän etten ole ainoa, joka on hieman valitellut ruokien mauttomuutta. Periaatteessahan ne oli muuten kyllä mitä parhaimpia, kun vain sai sitä suolaa vähän lisättyä esim. pastan joukkoon. Yksi parhaimmista annoksista oli Malcesinessa syömäni pasta-annos, ja siellä oli kyllä erittäin hyvät pitsatkin.

Näin jälkikäteen harmittaa, että Venetsiassa oltiin vain muutama tunti. Mä rakastuin siihen kaupunkiin aika paljon. Ja ennen Venetsiaa mun sydämen on niin isosti vienyt vain Lontoo ja Barcelona. Ne pienet kujat ja kadut Venetsiassa... niille pitää päästä uudestaan! Ja seuraavalla kerralla varaan rahaa sen verran, että pääsen kokemaan gondoli-ajelun! Sehän ei nimittäin mitään erityisen edullista puuhaa ole, jos en väärin muista niin joku puolen tunnin ajelu saattoi maksaa 80e. Noh, halpaa se nyt ei kuitenkaan ollut. Eli kyllä, iso plussa Venetsialle. Vaikka olihan siellä niitä turisteja, siitä nyt ei pääse mihinkään. Mutta jotenkin ei ne edes haitannut siellä, kun kaupunki itsessään vei niin mukanaan.

Verona taas ei ollut mielestäni kummoinen kylä. Siihen riitti ihan hyvin muutama tunti. En oikein tiedä mikä siinä oli "ongelma", mutta siinä ei vaan ollut mitään. Tylsähkö. Joten vaikka Malcesine oli pieni, niin paljon mieluummin siellä asusteli kuin Veronassa. Malcesinessa oli tunnelmaa.

Cinque terressä tosiaan riitti ne muutamat päivät mitä siellä olimme. Ehkä siellä viikon saisi menemään, mutta sen jälkeen aika kävisi kyllä varmasti pitkäksi, ainakin itselläni. Ja siinä viikossakin tulisi varmasti vaelleltua kyliä ympäröivässä vuoristossa jonkin verran, koska se on oikeastaan aino "fiksu" tekeminen mitä siellä on. Majoitus kannattaa tuolta alueelta varata ajoissa, sillä viime keväänä (2014) kuvittelin olevani ajoissa, mutta niin vain edullisimmat paikat olivat ilmeisesti jo menneet, tai sitten niitä ei ollutkaan. Kävi siis hyvä tuuri, että bongasin huoneiston meille, se ei syössyt meitä vararikkoon, ja oli kuitenkin todella asiallinen. Jos emme olisi saaneet sitä, olisimme varmaan joutuneet majoittumaan La Spezziassa, joka on toki sekin yksi vaihtoehto, sillä junamatka sieltä esim. Riomaggioreen ei ole mahdottoman pitkä. Lisäksi kannattaa huomioida, että itse tsekkasin majoitusvaihtoehdot ainoastaan booking.comista, joten esim. airbnb saattaa tarjota vielä lisääkin vaihtoehtoja.

Italia 2014: Viimeiset päivät Milanossa

Maanantaina 7.7. pakkasimme jälleen kerran kamamme ja suuntasimme juna-asemalle. Menimme ensin Monterossoon, koska saimme sieltä suoran yhteyden Milanoon, eikä meidän tarvinnut mennä La Spezzian kautta. Matka Milanoon oli paljon helpompi kuin mitä matka Cinque terreen oli ollut, vaikka tokihan siinäkin istuskelua tuli. Juna-asemalta suuntasimme metrolle, ja sieltä ostin kioskista taas kaupungin kartan hahmottaakseni sitä hieman paremmin. Matka ei ollut aivan kamalan pitkä, mutta se tuntui helpommalta ja tietenkin nopeammalta ratkaisulta rinkka ja muut matkatavarat selässä. Maanpinnalle jälleen tultuamme piti hieman pyöritellä päätä että mihin suuntaan lähdemme edes kävelemään, vaikka tiesimmekin olevamme suunnilleen oikealla kadulla. Jossain kohtaa piti kuitenkin varmistaa asia taas kartasta, ja löysimmekin hotellin aika helposti. Täytyy sanoa että olin valinnut meille sijainniltaan aivan loistavan hotellin, sillä se oli aivan Corso Buenos Aires -ostoskadun välittömässä läheisyydessä. Hotel Serena oli myös erittäin siisti, joskin emme saaneet ilmastointia toimimaan siellä ihan kuten piti, ja joko siellä oli aivan jäätävän kylmä tai sitten turhan hiostava ilma. Hintaan kuului aamiainen, joka tarjoiltiin hotellin ala-/kellarikerroksessa ja joka oli aika perus, ei mitään erityistä mainittavaa siitä suuntaan eikä toiseen. Kaiken kaikkiaan voin kyllä suositella sitä lämpimästi.

Hotel Serena ja sen aulan sisustusta.

Aikamme Milanossa oli muuten aika rajallinen, n. 1,5 päivää, ja käytimme sen ihan tehokkaasti: maanantai-iltana etsimme ruokapaikkaa ja tsekkasimme muutaman hotellin lähellä olevan vaatekaupan. Tiistaina tsekkasimme pakollisen nähtävyyden eli Milanon Duomon. S:lla ei ollut muka tarpeeksi asialliset vaatteet päällä, joten hän joutui jäämään ulkopuolelle, mutta minä ja R kävimme pikaisesti vilkaisemassa miltä kirkko näyttää sisältä. Kauaa emme viitsineet siellä olla, mutta sitten jatkoimme vielä matkaa kaikki kolme ylös kirkon katolle, mistä näki lähes koko kaupungin yläilmoista. Täytyy sanoa että vaikka kirkko toki oli ihan hieno, niin jo tuo kertoo jotain, että sanon että se on "ihan hieno". Ehkä odotukset vain oli turhan korkealla, että se olisi muka aivan yybermahtava. Hieno, mutta ei nyt niiiin kummoinen mielestäni kuitenkaan. Tuomiokirkolta lähdimme tallustamaan vähän ehkä päämäärättömästikin jonnekin, ja päädyimme Sempione-puiston laidalle. Sieltä otimme suunnan takaisin ostoskadulle Giardini Pubblici Indro Montanellin (mitä hittoa?) kautta. Ja tuo äsken mainittu on siis sekin jokin puisto.

Maanantaina Milanoon saapuessamme satoi pääasiass vettä, ja jouduimme ostamaan matkan loppumetreillä vielä sateenvarjot.

Duomo di Milano ja näkymiä sen katolta ja sisältä.

Castello Sforzesco.

Sempione-puisto ja Arco della Pace.

Indro Montanelli Public Gardens.

Ja heittäkääpä villi veikkaus mitä ostoskadulla teimme? Hehee. Erityisesti S kunnostautui shoppailussa ihan kunnolla, itse en mitään isompaa ostanut, mutta oli hauskaa kierrellä kaupoissa mitä Suomessa ei ole. Lopuksi piti käydä ruokakaupassa ostamassa vähän tuliaisia ja jotain purtavaa pelin ajaksi ja ehkä aamuksikin. Illalla kävimme syömässä suositussa kasvisravintolassa, jossa päätetään ensin itse mitä syö, ja sitten maksetaan ruoka painon mukaan. Menimme paikalle niin sanotusti kreivin aikaan, koska pian istuuduttuamme pieni paikka alkoi täyttyä, ja siellä kävi todella moni hakemassa ruokaa mukaansa. Hyvää sapuskaa silti!

Corso buenos aires.

Milanon päärautatieasemalta.

Kaupan antimia, oli niin hienot pullot että piti napata kuva.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, ihana italialaiset jäätelöt! 

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ei sitten paljon nukuttukaan, sillä lentomme takaisin Suomeen lähti hyvin aikaisin aamulla. Itse nukuin ehkä n. kolme tuntia, ja keskellä yötä joskus kolmen aikaan kuljimme hiljaisia Milanon katuja pitkin juna-asemalle, jonka vierestä bussit Bergamoon lähtivät. Onneksi olimme käyneet katsomassa ja varmistamassa senkin aikaisemmin päivällä, niin tiesimme kuinka kauan matkaan suunnilleen menee kävellessä. Oletan että matka takaisin Suomeen meni aika tavallisesti, lähinnä torkkuessa, koska en muista siitä juuri mitään. Jonkinlainen väsymyshorros piti siitä varmaan huolen.

Italia 2014: matkakohteet

Kuten edellisestä Italian kartasta pystyi jo päättelemään, pysyimme kymmenen päivän matkamme aikana Pohjois-Italian puolella. Keväällä lentosäätöjen takia pohdin sitäkin vaihtoehtoa, lentäisimme Roomaan ja liikkuisimme sieltä pohjoisempaan, mutta tulin siihen tulokseen että siihen menee liikaa aikaa ja taas liikaa säätämiseksi. Niinpä pitäydyin suunnitelmassa mennä muutamaksi yöksi Gardalle, tehdä sieltä päivän tai kahden reisssun Ventesiaan, poiketa muutamaksi päiväksi Cinque terren alueelle ja mennä vielä pariksi viimeiseksi päiväksi Milanoon (lento takaisin Suomeen lähti sieltä joka tapauksessa). Cinque terreen päädyin itse asiassa yhden kaverin puheiden takia, hän mainitsi alueen ja muistin itsekin nähneeni siitä kuvia, joten pakkohan se oli matkaan myös tunkea.

Varmaan siitäkin johtuen, että olin se joka matkalle oli ensin alunperin lähdössä, sain tehdä reittisuunnittelut ja -päätökset pääasiassa itse. Booking.comia tuli selattua taas yhteensä tunteja, sillä majoitus piti löytää niin Bergamoon, Gardalle, Cinque terreen kuin Milanoonkin. Paljon piti myös selvitellä sitä, miten ja millä kannattaisi Bergamosta liikkua Gardalle, ja toisaalta siellä sitten taas Peschiera del Gardalta Malcesineen, johon olin päätynyt kohteena nettitekstien suositusten perusteella. Jossain vaiheessa tein harvinaisen fiksun päätöksen ilmeisesti jostain oppineenakin,  ja varasin Bergamosta yhdeksi yöksi majoituksen. Tämä siksi, että vaikka matka Tampereelta Bergamoon ei olekaan ajallisesti pitkä, niin se vie oman veronsa joka tapauksessa, ja koska tiedossa oli vielä päätyä Malcesineen asti, oli parempi ajatus levähtää yön yli Bergamossa ja vasta seuraavana päivänä lähteä siirtymään itse ensimmäiseen kohteeseen. Tulisipa siinä samalla nähtyä yksi kaupunki. Cinque terressä (viisi maata) taas Manarola valikoitui lähinnä ehkä sen perusteella, että sieltä löytyi ainoa hinta-laatusuhteeltaan järkevältä vaikuttava majoitus siinä vaiheessa, kun matka alkoi todellakin varmistua.

Oman pienen twistinsä suunnitteluun teki se, että olin maalis-huhtikuussa varannut majoituksia kahdelle henkilölle, mutta varmistuksen kolmannen henkilön lähdöstä mukaan sain vasta aivan huhtikuun lopussa, siis n. kaksi kuukautta ennen matkaa. Sai vähän jännittää, onnistuuko huonetyyppien vaihtaminen kolmelle hengelle, tai että saako jo varattuun sänkyyn ylimääräistä vuodetta. Kaikki kuitenkin onnistui onneksi, Cinque terressä Manarolan asunnossa lisävuode onnistui 60 euron lisähintaan, joka oli helpotus, koska se on alueena suosittu kesällä, ja kohtuuhintaiset majoitukset alkoivat todellakin olla vähissä (tai sitten ne olivat todella kaukana sieltä missä olisimme halunneet olla). Viimeisiksi öiksi Milanossa päädyimme valitsemaan Hotel Serenan, joka osoittautui myöhemmin loistavaksi valinnaksi ollen aivan ison ostoskadun vieressä.