Getting closer

Uuuuu, matkaan on enää alle kuukausi! Siis kuukauden päästä ollaan jo oikeasti lämpimässä, eikä tarvitse tyytyä Suomen n. 15 asteen lämpötiloihin. Vaikka eipä niissäkään kyllä valittamista ole kun takana on niin kamalan pitkä ja inhottava kylmä talvi. Olen muuten ainakin kerran jo löytänyt passinikin, ja pikkuhiljaa ainakin vaatteita pestessä miettinyt myös sitä, minkälaisia vaatteita tai kuinka paljon (vähän) niitä pitäisi ottaa mukaan.

"Suuri" (krhm) laihdutussuunnitelmani ei mennyt ihan kuten olin ajatellut, vaikka olenkin liikkunut aikaisempaa enemmän ja pari viikkoa sitten jätin myös valkoisen vehnän ja sokerin pois ruokavaliosta, luultavasti kyllä ihan kokonaan, siis myös matkan jälkeen. Mutta ei se mitään, ihan sama. En jaksa stressata asiasta johon tuskin tulee isompaa muutosta vajaassa kuukaudessa. Vaikka matkalla en kyllä myöskään stressaile siitä mitä syön tai juon, muuten menee liian vaikeaksi.

Seuraava matka, josta piti kirjoitella jo viimeksi, on edelleen ajatusasteella, mutta kaipa sitä voi vähän valaista. Phuketiin lähtevä ystäväni U siis lähtee tosiaan syksyllä vaihtoon jenkkeihin, ja hän esitti jo jokin aika sitten toiveen, että joko minä ja avokkini J tai vaikka vain minä mentäisiin hänen luokseen käymään joulukuussa ennen kuin hän palaa Suomeen. Ajatuksena toki ihan mukava, mutta en ihan heti ollut pakkaamassa matkalaukkua valmiiksi, sillä jo Thaimaan matka syö rahojani ihan kiitettävästi (vaikka halpa matka ja maa onkin), enkä voi mitenkään olla täysin varma, että saisin säästettyä kesällä ja syksyllä tarpeeksi rahaa. Sinänsä tilaisuus oli melkoisen hyvä, sillä en usko että jenkit on sellainen paikkana, mihin muuten tulisi ihan heti lähdettyä, maapallolla on niin paljon muitakin paikkoja, mitä haluan nähdä, esimerkkinä Meksiko, Brasilia ja Australia.

Noh, tämä jenkkilä-ajatus sai uuden käänteen tuossa viikko, kaksi takaperin, kun sain verottajalta kirjeen. Veroehdotus siis, ja siinähän selvisi myös, että saan elämäni ensimmäisen kerran ihan kiitettävät palautukset! Ne tosin tulevat vasta joulukuussa, mutta aloin tietenkin heti katsella lentojen hintoja Helsingistä esimerkiksi Los Angelesiin Kaliforniaan, minne molemmat haluaisimme mennä. Lentojen hinnat nyt, kun (luultavasti) vielä suht edullisesti saisi, on kuitenin n. 700e meno-paluu, eli nyt täytyykin miettiä, olisinko valmis laittamaan veronpalautukset käytännössä melkein kokonaan lentoihin.. kyllä, ajatus TODELLAKIN houkuttaa, mutta jotenkin olisi ihanaa ostaa myös itselle jotain ihan pysyvää tavaraa, matkasta kun ei mitään konkreettista jää varsinaisesti käteen. Onneksi mitään ei tarvitse päättää vielä hetkeen, ja tilanteet saattavat muuttua paljonkin. Mutta tällaista on ajatusasteella päässä, ja itse asiassa yksi toinekin juttu, mutta siitä en uskalla puhua sanallakaan ennen kuin vitsi muuttuu todellisemmaksi :D

Mutkia matkassa / matkaseura / kroppa kuntoon

Taisin tuossa edellisen postauksen yhteydessä jo mainita tutkineeni viimeksi lähinnä Phuketista järjestettävien retkien tilannetta, mutta siitä tulee sen verran iso juttu, että ohitan sen nytkin ja palaan aiheeseen toivon mukaan myöhemmin tällä viikolla. Sitä ennen pientä toisenlaista päivitystä.

Tosiaan matka sai ehkä pienen mutkan eteensä tuossa viime viikolla, kun juttelin matkaseuralaiseni kanssa. Molempien kohdalla matkan varaaminen oli vähän riskipeliä, opiskelijoita kun olemme, mutta nyt kaikki tuntuu olevan vielä vähän enemmän auki. Ystäväni nimittäin oli joka tapauksessa lähdössä koulun kautta vaihtoon jenkkeihin ensi vuonna, mutta koulun takia suunnitelmat menikin hänen kohdallaan uusiksi, ja hän lähteekin vaihtoon oletettavasti jo tämän vuoden syksynä. Se vaikuttaa tietenkin rahatilanteeseen ja niinpä onkin kysymysmerkki, pääsenkö lopulta lähtemään matkaan hänen kanssaan, vai pitääkö yrittää etsiä jostain matkakaveri. Ongelmia siinä tuskin olisi muuten, mutta matkaan ei ole enää kuin reilu kolme kuukautta aikaa, joten mistä ja miten saisin niin lyhyellä varoitusajalla jonkun seurakseni? Oma avopuoliso ei pääse matkalle koiramme ja kertausharjoitusten takia, mutta luotan siihen että joku kavereistani pääsisi ehkä mukaan. Sitä ei nyt vielä tarvitse ajatella koska matkaseuralaiseni yrittää todellakin päästä lähtemään reissuun, ja vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona jätän matkan itsekin väliin. Joskin en usko että se tulee tapahtumaan, koska olen kuitenkin matkan varausmaksun maksanut ja siksi haluan matkaan myös päästä lähtemään. Yhtenä vaihtoehtona matkaseuraksi on pikkuveli, joka vaikutti ilmeisesti yllättävänkin kiinnostuneelta asiasta. Toisaalta hänelläkin on ehkä esteenä raha ja työ, sen näkee myöhemmin jos siihen pisteeseen päädytään.

Tuli muuten vielä mieleen, etten ole sen enempää kirjoittanut matkaseuran valitsemisesta noin yleensä. En tiedä onko siinä mitään pointtia, mutta muutama sananen siitäkin on ehkä paikallaan. Joillekin on todella tärkeää kenen kanssa reissuun lähtee, mutta minulle ei niinkään. Toisaalta asiaan vaikuttaa sekin, kuinka pitkästä matkasta on kyse. Viikon-kahden matkoilla kaikki tulee luultavasti toimeen melkein kenen tahansa kanssa, mutta jos kyseessä onkin pidempi, vähintään kuukauden reppureissu, kannattaa ehkä miettiä onko kämppis tai paras kaveri järkevin matkakaveri. Tästä ei ole omaa kokemusta, mutta lukemani perusteella uskon kyllä, että pitkällä matkalla välit parhaaseen kaveriinkin saattaa mennä tosi huonoiksi, jos ajatukset matkasta ja kohteista eroaa paljonkin. Tosin usein pidempiä matkoja on suunniteltu myös pidemmän aikaa, jolloin pitäisi jo olla etukäteen tiedossa, mitä toinen reissulta haluaa.

Itse olen reissannut tietenkin perheen kanssa, mutta myös entisen koulukaverin ja kämppiksen sekä nuoremman serkun kanssa. Kaikki matkat ovat sujuneet ja menneet mukavasti, enkä muista että pientäkään sanaharkkaa olisi tullut kavereiden kanssa. Niinpä en ikinä ole stressannut matkaseuran kanssa, uskon että matkoille päästessä olen sen verran joustava kaiken suhteen, että kanssani on melko helppo tulla toimeen, vaikka muuten joistain asioista voisikin tulla pientä kinaa. Vaikka nytkin toivon mukaan pääsen lähtemään alkuperäisen matkaseuralaisen kanssa Thaimaahan, ensimmäistä kertaa hänen kanssaan, en usko että meillä on mitään erimielisyyksiä missään, tiedämme kuitenkin myös haluavamme samanlaisia asioita matkalta. Toisaalta jos lähdenkin matkaan esim. pikkuveljen kanssa, niin siinä perhesuhteet pitävät homman varmasti kasassa.

Toinen asia josta ajattelin kirjoittaa, tuli mieleen eräästä toisesta blogista jota juuri äsken luin. Blogi käsitteli aiheena sitä, mikä blogeissa yleensä ärsyttää. Kaikki kohdat kyllä allekirjoitan, varsinkin sen, että blogin tekstin pitäisi olla melko helppolukuista, eikä täysin puhekielellä kirjoitettua, se on nimittäin todella raskasta. Yksi asia mikä kirjoittajaa myös ärsyttää, on jatkuva laihdutusaiheesta jankuttaminen (varsinkin kun kyseessä on joku alipainoinen tapaus joka laskee kalorit juoduista vesilasillisistakin..). Ja onhan sekin raskasta, asia erikseen oikeasti ylipainoiset tapaukset, jotka yrittävät myös todella muuttaa elämäntapojaan parempaan päin. Ja miksi tämä jälkimmäinenkin aihe liittyy tähän omaan blogiini, on seuraava: matkaa suunnitellessamme yksi asia joka tuli ensimmäisenä itselleni mieleen, on oma kroppa, joka pitäisi saada edes jonkinlaiseen rantakuntoon.

Sinänsä tämä teksti on ehkä ärsyttävää luettavaa jollekin, ainakin jos näkisi minut, koska en todellakaan ole mikään selvästi ylipainoinen viikottain hampurilaisia mussuttava, pelkästään sohvalla lojuva tapaus. Kuitenkin tosiasia on, että viimeisen parin vuoden aikana oma (kunto)liikkuminen on vähentynyt ja esim. turha ylimääräinen juopottelu lisääntynyt, ja kyllähän tuo sitten alkaa minunkin iässä jo näkyä, vaikka suht nuori vielä olenkin. Onneksi sentään syön melko terveellisesti, nyt vain matkan lähestyessä suurena aikomuksena on saada kroppa kuntoon että voi olla ylpeänä siellä biitsillä. Päiväjäsenyys GoGolle on onneksi ollut koko ajan voimassa (25e/kk ei rasita onneksi mahdottomasti matkasäästämistä tai opiskelijan budjettia muutenkaan), ja yritän käydä siellä vähintään kaksi kertaa viikossa. Eniten treeniä kaipaa vatsan seutu, eli vatsalihaksia voisi kyllä tehdä kotonakin ihan päivittäin. Silti olen huomannut että paras treeni tulee silloin, kun joku on sitä vetämässä, itse yksinäni en kotona saisi juuri mitään aikaiseksi. Lisäksi ruokavaliosta olen yrittänyt vähentää selvästi hiilareiden käyttöä, lähinnä nyt ne selkeimmät riisi, pasta ja peruna. Leivästä en luovu, mutta en ole koskaan juuri muuta syönytkään kuin ruisleipää, enkä jotenkin koe mitään karppaamista tai muuta omakseni. Enemmän onkin kyse kokonaisvaltaisesta elämänlaadun parantamisesta tarkkailemalla entistä enemmän mitä syön ja juon ja lisäämällä liikuntaa. Mitään en aio itseltäni täydellisesti kieltää, koska silloin niitä kiellettyjä juttuja tekee vain entistä enemmän mieli ja on helpompi sortua, kuin jos annan luvan esim. kerran viikossa syödä tummaa suklaata. Uskon että näillä pienillä muutoksilla (jotka olisin kyllä tehnyt joka tapauksessa, oli matkaa tai ei) saankin kropan parempaan kuntoon Thaimaata varten, eikä tarvitse hävetä silmiään päästään kun peiliin katsoo.

Tarkoituksena on myös saada näillä muutoksilla n. 5kg painosta pois, ja olisi loistavaa, jos se onnistuisi jo ennen matkaa eikä vasta joskus sen jälkeen. Tästä en nyt onneksi tee mitään sen suurempaa numeroa, mutta kertoilen tilanteesta jos muistan ja on jotain mukavaa sanottavaa.