Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. elokuuta 2012

Kaunas 2012, osa 2

Perjantaina kävimme samaan tapaan aamiaisella kuten torstainakin, jonka jälkeen laittauduimme valmiiksi ja lähdimme taas kaupunkia kohti. Päätimme, että voimme ihan hyvällä omallatunnolla mennä trolley bussilla, koska kävelyä päivälle riittäisi joka tapauksessa tarpeeksi. Niinpä liikuimme hotellilta pysäkille hurjat reilu kymmenen metriä ja hyppäsimme ensimmäiseen trolley bussiin joka paikalle tuli. Pakko tosin oli varmistaa kuskilta, että sillä keskustaan pääsi.

Jäimme pois vanhankaupungin ja kävelykadun välimaastossa, ja suuntasimme vanhaakaupunkia kohti. Päivä oli taas ihanan lämmin (joku sanoisi kuuma, mutta turha valittaa kun inha talvi on taas kohta täällä), ja aivan kuten muutama vuosi sitten Riiassakin, myös Kaunasissa näimme ainakin kolme häitään viettävää pariskuntaa. Yhden pariskunnan mies oli ilmeisesti kotoisin Skotlannista, sillä hänellä oli kiltti päällä, ja näimme pariskunnan vielä myöhemminkin kaupungilla valokuvaajansa kanssa ottamassa hääkuvia. Nähtyämme mielestämme tarpeeksi vanhaakaupunkia pysähdyimme vielä nauttimaan lasilliset viiniä yhdelle terasseista, ja olisihan siinä voinut pidempäänkin istuskella.

Old Town.


Old Town.


Old Town.


Old Town.


Town Hall


Siellä yksi pariskunta menee naimiaisiin.


Town Hall uudestaan.


Häälimusiineja, tuollaisia vaatimattomia.


Town Hallin vieressä oli joku kirkon näköinen, nimestä en mene takuuseen, mutta taisi olla joku St. Francis Xavierin kirkko, liittyi jotenkin myös jesuiittoihin.


Kaunas castle.


Kaunas St. George the Martyr Church / Kauno Šv. Jurgio Kankinio bažnyčia


Kaunas castle.


Kaunasin linnantornin rekvisiittaa.


Old Town.


Old Town.


Terassilta palasimme samoille paikoille missä olimme trolley bussista jääneet pois, ja kuljimme kävelykadun päästä päähän. Totuuden nimissä olin luullut että kävelykadulla olisi PALJON enemmän kauppoja, terasseja tai mitä vain, mutta suurimmaksi osaksi siinä tuntuikin olevan vain pankkeja ja hotelleja, ja sitten niitä kalliimpia putiikkeja, joihin ei tarvinnut edes vilkaista. Toki poikkeus vahvistaa säännön, oli siellä joitain edullisempiakin liikkeitä (yhdestä ostin hauskan hengarin (vai henkarin, miten toikin nyt muka kirjoitetaan) koruille), mutta kokonaisuudessaan kävelykatu oli hieman pettymys. Yhdestä konditoria-tyyppisestä liikkeestä ostimme pienet feta-pinaattipiirakat, koska emme olleet syöneet muuten koko päivänä mitään. Puolenvälin paikkeilla kävelykatua poikkesimme siltä parin korttelin verran pohjoiseen, sillä siellä oli paholaismuseo, jossa olimme päättäneet käydä jo ennen Kaunasiin saapumista.

Museossa -tai ainakaan itse saleissa - ei saanut ottaa kuvia, mutta räpsäsin parit muistot itselleni käytävältä


Näyttely oli ihan hauska, joskin tiloissa oli melkoisen lämmin emmekä jaksaneet keskittyä lukemaan kaikkia kertomuksia paholaisesta (vaikka harvemmin missään museossa jaksaakaan kaikkea lukea, mieluummin katselen vain). Veistokset oli nimenomaan hauskoja, mutta portaikoissa oli oikeasti hienoja maalauksiakin.

Paholaismuseosta palasimme kävelykadulle ja tallustimme sen loppuun St. Michael the Archangel Church -kirkon luokse. Sitä emme suuremmin jääneet katselemaan (en edes tiedä, olisiko sisään päässyt, ainakaan ilmaiseksi), vaan jatkoimme matkaa kohti Akropolisia. Tämä siitä syystä, että olimme päättäneet mennä sinne syömään sushia, molemmat elämämme ensimmäistä kertaa. Ostoskeskuksessa menimmekin suoraan kolmanteen kerrokseen Gan bei cityyn, eikä siellä tarvinnut kauaa miettiä mitä syömme, koska olimme senkin jo päättäneet edellisenä päivänä. Kyseessä siis molempien ensimmäinen sushi-ateria, enkä ainakaan valehtele jos sanon että itselleni jäi hieman erikoinen fiilis ruokailusta. Tai ainakaan en osannut päättää onko sushi hyvää vai ei, mutta aivan varmasti sitä pitää testata vielä joskus uudestaan. Ateriaksi valitsimme sellaisen, missä oli kuutta erilaista sushia, ja jaoimme sen puoliksi, jolloin hinnaksi jäi n. 10e.

St. Michael the Archangel Church


Elämäni ensimmäiset sushit.


Susheilun jälkeen palasimme taas melko väsyneinä hotellille, mutta ainakin oli ihan hyvin aikaa rauhoittua, ennen kuin pitäisi lähteä taas iltariennoille. Luin Kauansin oppaasta kommentteja erilaisista baareista, pubeista ja klubeista, valitsimme niistä neljä-viisi joihin voisimme mahdollisesti mennä, ja suihkussa käytyämme ja saatuamme naamavärkit jotakuinkin kuosiin, menimme hotellin ravintolaan juomaan yhdet.
Kaunasin oppaassa oli mainittu, että vastapäisen Magnus-hotellin katolla 9. kerroksessa on asiallinen baari, joten menimme sinne ensin. Ja vaikka illan myötä olikin jo pimeää, ei "maisemista" voinut valittaa, varsinkin kun ilma oli edelleen todella lämmin ja baari kaikin puolin asiallisen oloinen. Ainoa miinus siitä, että tilaamiemme mojitojen tekemisessä meni luvattoman kauan eikä niitä kyllä ihan kaikkien oppien mukaan tehty, sillä alkuun ne maistuivat vain kirkkaalle viinalle. Mutta ei se mitään, aikansa kun limeä sörkki pillillä, sai siitäkin jotain makua irti juomaan!

Pahapaha mojito, pahallapahalla salamalla kuvattuna.


Magnusista poistuttuamme kävi hyvä tuuri, nimittäin yksi viimeisistä trolley busseista tuli lähipysäkille vain muutama minuutti sen jälkeen, kun olimme jo kironneet että pitää kai kävellä keskustaan. Bussiin siis, ja jäimme suurinpiirtein puolessävälissä kävelykadun suuntaista katua pois, eteläisellä puolella. Sushien syömisestä oli kulunut jo aikaa joitain tunteja, joten pienen nälän takia jäimme italialaiseen ravintolaan syömään jotain, noh, pientä. Ihan pienet ne calzonet ei kyllä ollut, mutta ei haitannut, nimittäin jostain tuntemattomasta syystä maksoimme vain yhdestä. Kuitenkin kuitissa näkyi selvästi, että niitä oli kaksi valittu, mutta vain yhdestä veloitettiin. Jälkikäteen mietimme, johtuiko se ehkä siitä, että tilasimme ruoan puolenyön jälkeen, nimittäin maksoimme eräästä toisestakin asiasta periaatteessa vain yhden hinnan. Siitä kohta lisää.

Italialaisesta suuntasimme Irish Pub Fortasiin, jossa maltoimme juoda yhdet pina coladat. Paikka oli kyllä mukavan tunnelmallinen, mutta - johtuiko sitten sijainnista - siellä ei ollut ihan niin paljon ihmisiä mitä olisimme perjantai-iltaan kaivanneet, ja lisäksi porukka tuntui katsovan siellä lähinnä olympialaisia isolta screenilta. Niinpä palasimme takaisin kävelykadulle, ja koska siinä näytti ja kuulosti olevan hyvät pippalot yhdessä baarissa, jäimme siihen emmekä muissa oppaan suosittelemissa paikoissa sitten Fortasin lisäksi käyneetkään. Toisaalta emme toisessakaan paikassa kamalan kauan olleet, koska olimme Fortasista palatessa tarkistaneet tb:n aikatauluja, ja lähdimme ennen puolta kolmea takaisin hotellille. Mutta tulipa taas kerran huomattua, että ilta voi olla hauska vaikkei sitä jatkaisikaan pilkkuun asti :D

Irkkupubissa.




Mutta tässä tulee ehdotus ainakin Tampereen julkisen liikenteen suunnittelijoille, tai kuka ikinä niitä hintoja päättääkään: saimme tosiaan italialaisessa ravintolassa kaksi calzonea yhden hinnalla, ja kaksi yhden hinnalla -politiikkaa käytettiin myös tb:ssä kun palasimme yöllä hotellille. Kun normaalihinta matkasta on 2 litiä (n. 60 senttiä), maksoimme nyt siitä vain 1 liti/hlö. Ajatelkaa, Liettuassa (tai ainakin Kauansissa) matkahinta puolittuu, kun treella se ainakin tuplaantuu. Busseilla matkustaminen Kaunasissa siis todellakin oli edullista, eikä haitannut vaikka välimatkat olisi ollut lyhyitä, koska rahallisesti siinä ei paljon kärsinyt. Toisaalta, Liettuassa tuskin tiedetään bussikuskien yölisistä tai muista..

Rahaan liittyy toinenkin asia, joka ei sinänsä liity Kaunasiin tai välttämättä matkustamiseenkaan, mutta kirjoitan kuitenkin. Kaunasin ekassa postauksessa mainitsin, kuinka Ibis-hotelliin saapuessamme minulta kysyttiin, maksanko majoittumisesta heti vai vasta lähtiessä. Vastasin lähtiessä, jonka jälkeen minulta kysyttiin vielä maksanko kortilla, ja debit- vai credit-puolella. Debitillä halusin maksaa, jonka jälkeen minulle painotettiin pariinkiin kertaan, että mitään ei nyt vielä tililtä oteta, mutta he haluavat jonkinlaisen vakuuden siitä, että maksan sitten lähtiessä. Kyseinen summa oli tosiaan hieman enemmän mitä olimme ymmärtäneet, eli vähän vajaa 600 litiä (n. 200e). Tämä asia ei ollut ongelma, kunnes perjantaina päivällä yritin nostaa tililtäni rahaa 500 litiä, eli vähän reilu 150e. Ja sehän ei siis onnistunut, vaikka yritin Visa electronilla pariinkiin kertaan, muistaakseni vielä normi pankkikortillakin jostain muualta. Ihmettelimme tätä, koska saapuessamme meille nimenomaan sanottiin, ettei mitään vielä veloiteta. Tajusimme kuitenkin, että se 600 litin vakuusmaksu oli lähtenyt tililtäni katevarauksiin, jolloin en tietenkään voinut enää nostaa 500 litiä, koska siellä ei niin paljon enää ollut jäljellä. Päivällä tiesin että rahaa kuitenkin illalla tarvitaan, joten päätimme hoitaa hotellimaksut pois alta, jolloin 600 litin katevaraus lähtisi tililtäni, ja Kati maksaisi oman osuutensa minulle käteisenä.

Lisää kummallisuuksia tuli, kun hotellimaksut hoidettuamme kuitilla luki kuitenkin credit, ja kuitilla näkyvä kortin neljä viimeistä numeroa täsmäsivät luottokortin numeron, ei pankkikortin numeron kanssa. Tämä siitä huolimatta, että olin torstaina Ibisiin saapuessamme ilmoittanut maksavani pankilta, en luotolta. Ennen kuin lähdimme siis perjantai-illan viettoon, ihmettelimme kaikenlaisia maksusysteemejä, mitkä oli jotenkin mennyt meiltä muka ohi. Noh, ennen kuin italialaiseen menimme syömään, sain kuitenkin nostettua rahaa tililtäni sen verran mitä pitikin voida nostaa, koska hämärä varausmaksu/katevaraus sieltä oli kadonnut ja Kati oli onnistunut nettipankin kautta maksamaan oman osuutensa. Lisäksi seuraavana päivänä kun selvitin oman tilin tapahtumia, huomasin että hotellimaksu oli kuin olikin menossa pankkitililtä, ei luotolta, vaikka kuitissa niin lukikin. Tarinan opetus on, että varmistakaa kaikki rahaan liittyvät asiat hotellin tiskiltä niin moneen kertaan että oikeasti tajuatte ne, niin ei tarvitse arvuutella seuraavana päivänä kaupungilla, miksei tililtä voikaan nostaa rahaa, vaikka pitäisikin voida (koska hotellissa on ilmoitettu ettei sieltä tililtä mitään veloiteta).
Kyseisen käytäntö (takuumaksu) on varmasti ihan tavallista useimmissa hotelleissa ulkomailla, mutta omalla kohdalla sitä ei toistaiseksi ole vastaan tullut, lieneekö syynä sitten se, että olen tainnut aina ennen maksaa hotellin jo Suomessa tai heti hotellille saapuessa.

Noh, tuo rahahomma oli - krhm - hieman epäselvästi varmaan kerrottu, mutta samapa tuo. Muistanpa sen sitten itse ainakin kun tänne kirjoitin. Tämä postaus oli melkoisen pitkä sekä tekstin että monen kuvan osalta, mutta siitä taisinkin edellisessä varoittaa. Seuraavaan tekstiin yhdistän kaksi viimeistä päivää Kaunasissa ja viimeiseen teen tosiaan jonkin sortin yhteenvedon kaikesta.

EDIT: Prkl! Vaikea selostus hotellin maksamisesta sai uuden käänteen tänään, kun huomasin että kyllähän se summa oli sitten kuitenkin veloitettu luotolta eikä pankkitililtä, kuten keskiviikkona saapuessamme sovittiin. Ihan hiukkasen epäselvääää.. kyllähän kuitissa luki "credit" silloin perjantaina kun maksu hoidettiin, mutta silti tilin katevarauksissa näkyi myös samanlainen summa kun lauantaina tilin tarkistin. Mutta se oli sitten kai myöhemmin kadonnut sieltä. Argh. Tästä lähtien maksan aivan varmasti yöpymiset heti saapuessa, säästyypä näiltäkin sähellyksiltä.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Unelmia ja matkarahaa

Matkustin perjantaina vanhempien luokse Orimattilaan koiran kanssa, ja tuli siinä ajellessa mieleen, että tuollaista matkailua varten pitäisi kyllä ihan tosissaan saada järkättyä jostain isompi auto. Koiramme on rottweiler eli aika iso (vaikkei ikää ole vasta kuin reilu puoli vuotta), ja se ei todellakaan sovi enää kunnolla pienen Renault Clion takapenkille. Tai noh, joten kuten toistaiseksi vielä, mutta jossain vaiheessa on kai pakko säästää rahaa matkojen sijaan farmariautoa varten.

Avopuoliso tuli Orimattilaan lauantaina ja illalla saunassa aloin hehkuttaa hänelle lähestyvää matkaa, sen verran paljon olen saanut nyt kuulla hänen osaltaan moottoripyöräasioista. Mies kysäisikin, että minnekäs yhdessä sitten lähdemme jossain vaiheessa, ja aloin heti suunnitella ja miettiä vaihtoehtoja. Ai miten niin olen ehkä vähän ahne? Suunnitteilla olevaan matkaankin on vielä reilu pari kuukautta ja alan jo suunnitella seuraavaa. Heh. Noh, jonnekin toki lähdemme jossain vaiheessa ihan kaksin, mutta rahahan se on ensimmäinen asia luultavammin, mikä vastaan tulee. Ehdotin kuitenkin (yllättäen taas kaukomailla) Meksikoa, Malesiaa ja Indonesiaa, ja ihan hyvin nuo ehdotukset otettiin vastaankin. Mies kun haluaa jonnekin missä on lämmmintä ja merta, ja sehän sopii minulle. Toki senkin matkan ratkaisee tosiaan pääasiassa rahallinen tilanne, mutta myös ajankohta vaikuttaa siihen, kuinka kauas pitää lähteä että voi saada sekä lämmön että meren yhtaikaa.

Rahasta puheenollen, ilahduin tänään iloisesti tarkistaessani sähköpostin. Olen laittanut käyttämättömiä vaatteita myyntiin huuto.nettiin saadakseni rahaa tulevaa matkaa varten, ja kolme vaatetta olikin mennyt taas kaupaksi, joten saan niistä satasen verran matkakassaa kartutettua. Hyvä juttu, sillä pelkäsin vähän ettei kauppa välttämättä käy kovin hyvin. Nyt kun vielä saisi listattua kaiken kirppikselle menevän tavaran ja saisi sen asian etenemään, niin sieltäkin tulisi vähän ylimääräisiä euroja toivon mukaan. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää ihan hyvältä rahan osalta, ja voin todellakin sanoa, että jos tahtoa matkalle lähtemisen suhteen riittää, niin silloin myös löytyy tavat järjestää rahat sitä varten!

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Thailand calling

Píti taas venyttää tänne kirjoittamista, kun asiat eivät olleet ihan varmoja vielä. Tai itse asiassa ei ne ole vieläkään, mutta kirjoitetaanpa silti vähän päivitystä tilanteesta.

Aikamoisen pohdiskelun ja panikoimisen jälkeen varasimme sunnuntaina juuri puolenyön aikaan matkan Thaimaahan, Phukettiin. Panikoiminen johtui lähinnä siitä, että luulimme ettei tarjousta enää löydy Finnmatkoilta seuraavana päivänä koska kyseessä oli matkamessutarjous, ja toisekseen siitä, että rahatilanne arvelutti molempia, vaikka matka olikin edullinen.

Varausmaksu pitää maksaa perjantaihin mennessä, ja vielä emme ole sitä tehneet. Halusimme kai molemmat vielä pientä sulatteluaikaa, mutta kun olimme jutelleet asiasta vielä äitiemme kanssa ja saaneet heiltä tavallaan siunauksen matkalle, niin eilen taisi lopullinen päätös tulla. Tosin varausmaksua ei ole vieläkään maksettu.. ja tänään itselleni tuli ongelma, mahdollisesti isokin sellainen, joka saattaa kaataa koko suunnitelman.

Olen osa-aikaisena töissä koulun ohella firmassa, jossa tulostavoitteellisuus on aika iso juttu. Suoraan sanottuna lehtikustantajasta on kyse, ja näinpä työsopimuksessa on maininta esimerkiksi sellaisesta asiasta, että jollei tietty kriteeri täyty, niin ensin saa varoituksen ja jos vuoden sisään tulee toisen kerran niin huono kuukausi että kriteeri jää liian alas, niin seurauksena on välitön irtisanominen. Tänään selvisi toinen kiva juttu. Kun peruutusprosentti on tiettynä aikana liian korkea, tässä tapauksessa 30%, seurauksena pitäisi olla välitön irtisanominen. Arvatkaapa miten kävi? Huomenna jännitetään menenkö vain käymään töissä vai saanko jäädä jatkamaan normaalisti työpäivääni. Onelmahan tämä tuskin muuten olisi, jollen juuri olisi varannut matkaa Thaimaahan. Hurrasin kai turhan aikaisin matkasta.. omalta(kin) osalta pystyisin nimittäin lähtemään sinne vain, jos on työpaikka josta saa rahaa ja siltikin pitäisi laskea aika tarkkaan kaikki sentit ja tehdä mahdollisimman paljon ylimääräistäkin.

Eli nyt sitten jännitetään ja toivotaan että saan pitää työpaikkani ja sitä kautta mahdollistaa Thaimaan matkan. Sen tarpeessa taidan nimittäin tämän vuoden jälkeen olla!