Aasia 2015: Botanical gardenin kautta Borneoon

Kerrottakoon nyt ihan ensin tähän lyhyesti Borneosta, että lukijat suunnilleen hahmottaa mistä paikoista puhun vähän tässä tekstissä ja lisää myöhemmin: Borneo on maapallon kolmanneksi suurin saari. Sen eteläosa (ehkä vajaa kaksi kolmasosaa?) kuuluu Indonesialle, ja pohjoispuoli kuuluu Malesialle ja pienelle sulttaanikunta Bruneille. Itse olen Borneon Malesian puoleisessa osassa, joka taas on jaettu kahteen osavaltioon, Sarawakiin länsipuolella ja Sabahiin itäpuolella. Sabahin pääkaupunki on Kota Kinabalu, jonne mulla oli keskiviikkona lento aamulla kymmenen maissa mutta joka siirrettiin iltaan.

Ja se lennon siirtäminenhän oli sitten loppujen lopuksi aika kiva juttu! Se tarkoitti nimittäin sitä, että mulla oli vielä puolet päivästä aikaa tsekkailla Kuala Lumpuria. Koska en edellisenä iltana enää (ehtinyt/jaksanut) mennyt kaupungin Botanical gardeniin, päätin mennä sinne keskiviikkona. Aamiaisen tapaista (riisiä ja jotain muuta) kävin taas syömässä Central marketissa, ja sen jälkeen lähdin metsästämään taksia, koska hotellilta oli suositeltu taksin ottamista. Hieman ehkä ihmettelin ehdotusta, koska kartankaan mukaan puutarha ei vaikuttanut olevan kovin kaukana China townista... joka tapauksessa, näin pysähdyksissä olevan taksin, ja kysyin onko hän vapaana. Ei ollut, mutta kuskikin sanoi, ettei puutarhaan ole pitkä matka, että sinne voi kyllä kävelläkin. Google maps oli aikaisemmin tarjonnut jotain ehkä vähän outoa reittiä, jonka pituus olisi ollut 38min, mutta päätin silti lähteä kävelemään. Välillä piti vilkaista kännykästä karttaa, että missä menen tai onko suunta edes suunnilleen oikea, mutta kun näin perhospuiston kyltin tien vieressä, tiesin olevani lähes perillä. Tarkoituksena ei todellakaan ollut alunperin mennä perhospuistoon, mutta sinne kuitenkin päädyin menemään (ah, yksin matkustamisen etuja, taas sai tehdä extempore-päätöksen). Ja huh, taisin saada vähän käsitystä siitä, millasta sademetsässä on! Tuollaisessa puistossahan ei tarvitse liikkua juurikaan, mutta niin se vaan hiki valui taas kerran otsaa ja selkää pitkin ihan - koko - ajan. Mutta nähtävää riitti! En tiedä kuinka monta eri perhoslajia puistossa oli, mutta paljon niitä tuntui olevan ja sain kulutettua siellä paljon enemmän aikaa mitä olisin uskonutkaan. Toki aikaa sai menemään siihenkin, kun yritti napata sitä täydellistä kuvaa jostain perhosesta, jos se sattui pysymään sen verran paikallaan, että kamera ehti tarkentaa ennen kuin perhonen jo lensi pois. Taisin saada muutaman aika hyvänkin kuvan, tässä muutama kännykällä otettu.

Matkalla Botanical gardensiin, tästä näkee sitä hazea; aurinko kyllä on siellä jossain, mutta ei siitä paljon iloa ollut,  kun tuollaisen savusumuharson läpi yrittää paistaa.

Perhoset oli valtavia, tämänkin siipien väli varmaan ainakin 10cm.

Perhospuiston jälkeen jatkoin kävelyä itse Botanical gardensia kohti, ja tajusin miten iso lintupuistokin siellä on. Ensin päädyin kuitenkin menemään Orchid gardeniin, eli orkideapuistoon. Olen tosi laiska lukemaan oikeastaan missään varsinaisia tietoiskuja puistoihin tai museoihin tai vastaaviin liittyvistä asioista, mutta joo, orkideapuisto se oli. Ja siellä oli paljon orkideoita! Kovin montaa en ehtinyt katsoa, kun sadekuuro iski. Onneksi siellä oli katosta, joten en sentään kastunut, mutta sade jatkuikin yllättävän pitkään. Kun taivaalta tuli enää pientä tihkuntapaista, lähdin pikaisesti katsomaan lähialuetta, ja päädyin Hibiscus gardeniin (joku kukka sekin on, en tiedä mitä suomeksi). Sen vilkaisin vain tosi nopeasti, koska kello oli sen verran paljon, ja halusin vielä vilkaista pikaisesti lintupuistoa. Jostain syystä olin pikaisesti lukenut, että lintupuisto olisi ilmainen (sitähän se sana free tarkoittaa! eikä kannata lukea lausetta loppuun..), mutta ei se ihan niin mennytkään, vaan teksti liittyi jotenkin lintujen vapauteen :D en muista tarkkaan miten teksti meni, mutta mulla ei todellakaan ollut aikomustakaan maksaa n. 50 ringgittiä (n. 10e) päästäkseni valtavaan lintupuistoon, josta ehtisin kuitenkin nähdä vain murto-osan. Varmasti se olisi ollut näkemisen arvoinen, mutta aika ei enää riittänyt. Samoin multa jäi näkemättä puiston muita osia aivan valtavasti, oikeastaan suurin osa, mutta no can do. Se mitä olin nähnyt, oli ollut hienoa, mutta toisaalta sadekin tuntui vähän jatkuvan vielä, joten ei siitä puistoiluista olisi ihan saanut sitä irti mitä olisi ehkä halunnut. 

Puistosta otin taksin hotellille, vaihoin vaatteet ja pakkasin kamat ja lähdin pikkuhiljaa lampsimaan KL central -asemaa. Toki siis metrolla menin lähimmältä asemalta sinne, mutta kuitenkin. Asemalla pienen säädön jälkeen löysin oikean tiskin, ja ostin junalipun lentokentälle. Eli se on ehdottomasti KL:n hyviä puolia mitä matkustamiseen tulee, lentokentän ja keskustan välillä kulkee n. vartin välein juna, joka on n. puolessa tunnissa perillä.

Harmaata on, tosin vettäkin alkoi sataa pian kuvan ottamisen jälkeen. 

Kentällä bongasin nopeasti portin mistä lento lähtisi, mutta sitä ennen piti viedä rinkka baggage dropiin. Niitä tiskejä oli monta, mutta niin oli matkustajiakin.. Jonossa mulle iski myös paniikki, koska eihän mulla ollut mitään printattua paperia check-inistä, enkä myöskään tiennyt kumpi olisi pätevä, se alkuperäisen lennon check-in-koodi kännykässä, vai uudemman lennon. Ja se uudempi ei edes suostunut avautumaan. No, mitään niistä ei onneksi tarvittu, vaan tiskillä mies kysyi millä lennolla olen menossa, ja se tieto passin kanssa riitti, ja sain tiskiltä printatun boarding passin. 

Lentokoneessa alkunsa saikin sitten tapahtumasarja, jota naureskelen varmaan pitkään ja mitä jotkut ehkä kauhisteleekin. Mulla oli ikkunapaikka, ja vieressä istui samaa ikäluokkaa oleva mies. Tämä mies kehui heti mun tatskaa, ja alkoi muutenkin höpötellä kaikenlaista. Ja niin se vaan meni nopeasti lento KL:sta Kota Kinabalulle, kun pölistiin koko matka vähän kaikenlaista. Shaneil oli alusta asti tosi rento ja mukava, en oikein osaa selittää, mutta jotkut vaan on sellaisia, ettei ne paljon stressaile. Koneessa kysyin myös, onko järkevämpää ottaa kentältä taksi vai bussi keskustaan, ja vastaus oli, että jos oon ystävällinen niin se voisi ehkä heittää mut keskustaan. Selvisi myös, että kaverin sisko ja äiti olivat samassa koneessa. Kota Kinabalulle saavuttuamme Shaneil esitteli mut myös muille perheenjäsenilleen, ja sanoi, että jos heitä hakemassa olleelle isälle olisi ok odottaa se aika kun mä saan rinkkani, niin pääsisin heidän kyydissään ensin heidän kotonaan käymään, ja sieltä Shaneil veisi sitten mut keskustaan (toisella autolla). Muussa tapauksessa nähtäisiin Shaneilin kanssa sitten vaikka seuraavana päivänä. Rinkan saatuani lähdin kävelemään pois tuloaulasta, ja mietin mistä bussit lähtee, jos kuitenkin menisin taksin sijaan bussilla keskustaan. En ehtinyt koko asiaa edes oikeasti pyörittää päässä, kun Shaneil tuli vastaan ja sanoi että menoksi. Sanottakoon tähän väliin, että en IKIPÄIVÄNÄ olisi lähtenyt koko juttuun, jos en olisi tavannut Shaneilin muuta perhettä, mutta autossa tapasin myös perheen isän (sisko oli lähtenyt poikaystävänsä kyydissä jonnekin), ja yhtäkkiä istuin tosiaan paikallisen perheen autossa matkalla heidän kotiinsa! Tilanne tuntui täysin absurdilta, mutta olihan se hauskaa samalla. Harvoin tuollaista tapahtuu! Istuimme hetken Shaneilin kodin patiolla, ja samalla selvisi, että perhe puhuu keskenään englantia koko ajan. Kuulin syynkin siihen, mutta se meni vähän ohi, joten ennen kuin olen tarkistanut asiaa netistä, en höpötä tähän omiani siitä. Joka tapauksessa, ilmeisesti monetkin täällä puhuvat erittäin sujuvaa englantia, jopa (toisena) äidinkielenään. Vähän ajan kuluttua Shaneil lähti viemään mua hostellille, mutta halusi sitä ennen viedä mut ylös kukkulalle, mistä näkisi kaupungin vähän korkeammalta. Hälytyskellot ehkä vähän yritti kilkatella jotain tässä kohtaa, mutta mitään hätää ei todellakaan missään vaiheessa ollut, Shaneil osoittautui koko ajan ainoastaan ystävälliseksi kaveriksi, joka halusi esitellä kotikaupunkiaan. Kukkulalla oli joku pieni kahvilantapainen, mutta vilkaisimme vain pikaisesti kaupunkia, jonka jälkeen lähdimme etsimään hostellia. Lopulta se löytyi, ja mä kiitin kyydistä. All safe and sound! Enpä voinut muuta kuin naureskella koko illalle kun nukkumaan pääsin. Oon kokenut erilaisia tilanteita eri paikoissa, mutta tässä tapauksessa intuitio sanoi että näihin tyyppeihin voi luottaa, ja niin se menikin.

Aasia 2015: Eksyksissä Kuala Lumpurissa

Bussimatka Kuala Lumpuriin oli n. 5h, kuten olin lukenutkin netistä. Mitä en ollut kuitenkaan lukenut, oli bussin päätepysäkki tai se, miten sieltä jostain pääsisi etenemään varaamaani hotelliin. Kun siis saavuimme Bandar Tasik Selatanille, mulla ei ollut mitään käryä, missä päin kaupunkia asema sijaitsee, tai kuinka kaukana jostain keskustan tapaisesta se on. Yritin etsiä asemalta jotain karttaa, mutta lopulta painuin infotiskille kysymään, missä olen ja miten pääsisin hotellilleni. Hieman yllätyin, että mitään KL.in karttaa heilläkään ei ollut, mutta sain sentään kartan julkisen liikenteen linjoista ja ohjeet mille pysäkille mennä (ja että sieltä olisi enää max. kymmenen minuutin kävely itse hotellille). Hieman kirosin kun wifistä huolimatta googlen maps ei suostunut sijoittamaan mua mihinkään kartalle, tai lataamaan karttaa muutenkaan, että olisin voinut vähän hahmottaa missä mennään. Lähdin seikkailemaan infotiskin naisen osoittamaan suuntaan, mutta kovin helposti L2 ja oikea laituri ei löytynyt, koska ohjeita ei ollut ihan tarpeeksi, tai en niitä ainakaan huomannut. Onneksi, kuten jo aikaisemmin olen todennut, täällä on ystävällisiä ihmisiä, ja kun näytin tarpeeksi kauan (eli en edes kovin montaa sekuntia) tietämättömältä, tuli joku aina kysymään minne olen menossa ja ohjasi mut oikeaan suuntaan ja paikkaan. Jopa lippua ostaessani automaatilta joku tuli opastamaan sen ostamisessa, koska sekään ei ensikertalaiselle todellakaan ollut yksinkertainen juttu. Tähän mennessä olen matkustanut jonkin verran vähän eri tyyppisissä paikoissa, mutta jotenkin tuntuu, että KL:n systeemi lippuineen ja linjoineen on toistaiseksi sekavin (vaikka toki nyt sitäkin on edes jotenkin oppinut käyttämään).

Pääsin lopulta oikeaan junaan, vaihdoin kerran metroon, ja lopulta jäin oikealla pysäkillä pois. Vaan minnepä lähdet suunnistamaan kaupungissa, jossa olet ensimmmäistä kertaa, ja missä ei ole mitään käryä mistä päin oikea osoite löytyisi. Kysyin siis ekasta kioskista minne päin pitäisi lähteä, ja aika nopeasti oikea osoite löytyi. Hotelli vaan on keskellä China townia, mikä tarkoittaa sitä, että rinkka selässä piti lutvia järkyttävän määrän kojuja läpi ja ohi, eikä kadun reunoille edes nähnyt, että olisi nähnyt missä oma hotelli on. Siitäkin kysyin joltain myyjältä, ja satuin kuin satuin olemaan juuri China town hotel 2:n vieresssä, jesh!

Hotelli oli saanut booking.comin mukaan arvosteluja n. seiskan edestä, mutta mulle Tiomanin ja Mersingin jälkeen oma siisti huone omalla normaalilla vessalla oli aika luksusta, ottaen huomioon, että hinta yöltä oli reilu 12e/yö. Sijainti on vähän raskas siinä mielessä, että kadun täyttävät kaikkea tyrkyttävät myyjät, mutta toisaalta tämä on lähellä esim. yhtä kauppakeskusta ja metroasemaa, joten sen puoleen sijainti on kuitenkin hyvä. Eli ei oikeaa valittamista. Eikun onpas sittenkin, nimittäin täälläkin seinät on aika ohuet, ja jos käytävillä melutaan paljon, niin se kyllä kuuluu huoneisiinkin.

Illalla kävin vielä suihkussa, jätin pyykit respaan (hinta 10MYR, n. 2e) ja lähdin kävelemään pitkin China townin katuja. Sen pidemmälle en jaksanut lähteä, joten tutkailtuani vähän tarjontaa, päädyin syömään johonkin kiinalaisravintolaan. Valitsin tämänkin paikan nopeasti sen peruteella, että siellä oli paljon muitakin ruokailijoita. Ruoaksi valitsin pienen annoksen kevätkääryleitä ja fried noodles, ja ylläripylläri, nuudelit oli melkein samanlainen setti kuin mitä olin aamulla syönyt. Katkarapuja ja mustekalanrenkaita siinä ainakin oli, ne väitän tunnistaneeni mutta mitä ihmettä oli se kanan(?) tapainen liha, koska tuskin kuitenkaan kanaa muuten aika mereneläväsessä sapuskassa. Se jäänee mysteeriksi, jollen nyt jossain vaiheessa googlettamalla saa asiaa selvitettyä. Ja tunnustan, yritin valikoida syötäväksi ensin vain ne nuudelit ja kasvikset, koska jos ei ole aivan täydellisen pakko, niin kyllä mä ne merenelävät, kanat ja muut lihan skippaan. Eipä sillä, annos oli kuitenkin niin iso, etten sitä olisi jaksanut syödä kuitenkaan.

China town. Ja joka ilta kaverit purkaa kojut vain kasatakseen ne aamulla uudestaan. 

Ruoan jälkeen tsekkasin vielä loput kojut ja tulin takaisin hotellille, en tiedä onko se tämä ilmasto vai mikä, kun tuntuu että koko ajan on jotenkin väsynyt ja vetämätön olo!

Tiistaiaamulle laitoin herätyksen kymmeneksi, mutta heräsin ekan kerran jo puoli kasilta. Jatkoin kuitenkin torkkumista sinne kymmeneen asti, ja vasta joskus ennen puoltapäivää sain itseni liikkumaan ja aamiaispaikkaa etsimään. Sellaisen löysin lähellä olevasta Central marketista, jonka jälkeen menin Pasar Senin aseman kautta Kuala Lumpur -asemalle, ja sieltä ostin junalipun Batu Cavesille. Lippu maksoi 2MYR (n. 0,40e) yhteen suuntaan, ja matka kesti puolisen tuntia.

Junaa odotellessa. 

Ja tässä suora lainaus Batu cavesista Wikipediaa lainaten:
Batu-luolat ovat hindujen pyhä paikka, joka sijaitsee noin 13 kilometriä Kuala Lumpurista pohjoiseen. Se koostuu useista kalkkikivikallion luolista ja niitä yhdistävistä käytävistä. Luolien sisällä on hindutemppeli, jota käytetään vuosittain erilaisissa juhlissa. Uskonnollisista juhlista suurin ja tunnetuin on monissa maissa kielletty Thaipusam. Nykyisin se on yksi Kuala Lumpurin suosituimmista nähtävyyksistä. Alue on myös tunnettu apinoistaan, joita turistit ruokkivat.

En ole ihan varma näinkö Batu-luolat sellaisena kuin ne olisi pitänyt nähdä, koska toki, olihan ne hienot, mutta että NIIN hienot? Koska ainakin nyt siellä tehtiin jotain pientä remppaa. Siellä oli myös Dark caves, jossa oli päässyt tutustumaan maapallon tutkituimman trooppisen luolaston systeemiin, mutta ei oikein napannut maksaa muistaakseni melkein sataa ringgittiä moisesta. Kierroksen pituus olisi ollut 45min, ja koska mulla oli vain yksi päivä aikaa kaupungissa, koin kierroksen turhaksi. Rappusia (askelmia muuten 272, jos jotain kiinnostaa. Ja ihan googletin ton, en laskenut itse) alas tullessani kuvailin vielä ihmisiltä mm. juomapulloja varastavia apinoita. Onhan ne ihan hauskoja otuksia, mutta kyseenalaistanpa taas sen, että miksi eläimille pitäisi syöttää edes vahingossa jotain, mitä ihmistenkään ei tarvitsisi syödä.

Batu cavesilta otin taas junan KL Centraliin, jossa vaihdoin metroon, jolla pääsi Petronasin kaksoistorneille. Pysäkki (KLCC) on melkein vieressä, joten nopeasti näin nuo KL:n varmasti tunnettuimman nähtävyyden. Tornien alaosassa oli myös iso ostoskeskus, josta löytyikin sitten niitä vähän arvokkaampia merkkituotteita, kuten Pradaa. Vaikka oli siellä edullisempiakin liikkeitä, ja jopa ensimmäinen kunnon ruokakauppa, jonka matkalla näin! Ja kunnon ruokakaupalla tarkoitan sellaista, missä on myytävänä ja esillä kasviksia ja vihanneksia ja Oikeaa Ruokaa, ei vain sipsejä ja muuta höttöä, mitä 7/11:sta ja muista kioskeista kyllä saa. Pörräsin hetken kaksoistornien luona, ja henkkamaukan läpi kulkien palasin takaisin asemalle ja kotihoodeille.

Hotellilla olin varmaan joskus kuuden aikaan, joten olin sentään saanut kuutisen tuntia aikaa kulumaan kaupungilla. Jossain vaiheessa pohdin olisinko vielä jaksanut lähteä katsomaan kaupungin botanic gardenin, mutta onneksi vilkaisin sen aukioloaikoja, ja tunniksi sinne lähteminen ei olisi kannattanut, koska kello oli tässä vaiheessa jo seitsemän. Jumituin vielä hotellille blogia kirjoittelemaan, ja yhdeksän aikaan lähdin illalliselle. Olin tsekannut tripadvisorista intialaisten ravintoloiden arvosteluja, ja päädyin reilun kymmenen minuutin kävelymatkan päässä olevaan Betel Leaf -nimiseen paikkaan. Google maps oli tukenani matkalla ravintolaan, ja hetken pelkäsin jo ettei koko paikkaa ole, kun sitä ei heti oikealta kadulta löytynyt. Ravintolan ovi oli kuitenkin aika kapea ja vähän olevinaan piilossa, ja jollei sen olemassaolosta olisi tiennyt, en olisi tajunnut edes katsoa siihen suuntaan, koska muut niillä paikkeilla olleet liikkeet olivat kiinni. Ravintola oli kuitenkin hyvä, ja oli kiva päästä vaihteeksi syömään "oikeaan" ravintolaan, eikä vain kadun varrella oleviin avoimiin paikkoihin, missä turistitkin toki usein syövät (ei niissä mitään valitettavaa ole ollut).

Hotellille takaisin päästyäni puhelin piippasi viestejä, ja yksi niistä oli sähköposti Air Asialta: seuraavan päivän lento oli peruttu ja muutettu myöhemmäksi. Nice! Lento lähtisi siis vasta kuuden aikaan illalla, eikä aamulla kymmenen jälkeen, kuten alunperin piti. Noh, vaihtoehdot olivat, että valitsen minkä tahansa lennon kohteeseen 14 päivän sisällä, tai otan rahat takaisin. Missään ei lukenut mitä pitää tehdä jos haluaa käyttää sen uuden lennon mikä on illalla, mutta tein siitä nyt ainakin check-inin, joten ehkäpä asia on sillä kuitattu. Koska kyllä mä nyt sen perkeleen Borneon menen katsomaan, kun sen takia tänne alunperin tulinkin!!
Pientä itkuakin se haze on nimittäin tähän mennessä aiheuttanut muuten niin hyvin menneellä matkalla, kun taivas on koko ajan niin harmaa, ja auringon näkee vain osittain harmaan savusumuverhon läpi. Aurinkoa mä tänne tulin hakemaan, sitä on saatava. Mutta silläkin uhalla että aurinkoa ei Borneossakaan näy, niin kyllä mä sinne menen. Vastustuksesta huolimatta. Koska en usko että ihan lähiaikoina muuten enää matkaa Borneoon suunnittelen.

Aasia 2015: Viimeiset hetket Tiomanilla, next stop: Kuala Lumpur

Sunnuntaina sain lopulta itseni jossain vaiheessa liikkumaan sen verran enemmän, että raahauduin lounaalle ja sen jälkeen hakemaan tavarat Coral reefistä samalla kun pyysin omistajia soittamaan mulle taksin Tekekin toiseen päähän, josta pääsi kävellen muutamassa minuutissa ABC:lle. Matka ei ollut tosiaankaan pitkä, mutta ilma oli sen verran lämmin,  etten jaksanut raahautua toista majoituspaikkaa pidemmälle. Nazris placesta olisi saanut ilmeisesti 20 ringgitilläkin jonkinlaisen dormihuoneen, mutta kysyin suoraan saada nähdä millainen 100 ringgitin seaview oli, ja vaikka alunperin ajattelin tsekata tosiaan muutaman muunkin mestan, niin totesi huoneen olevan tarpeeksi hyvä hintaansa nähden yhdeksi yöksi, ja otin sen. Huoneessa oli leveä parivuode, oma vessa ja suihku, ja hintaan kuului myös pyyhe.

Polku Tekekiltä ABC:lle.

Nazris Place I.

Huoneen vallattuani lähdin käppäilemään ABC:ta pitkin, ja tajusin että laiturille oli ihan hyvä matka. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun seuraavana päivänä sinne pitäisi reippailla rinkka selässä. Noh, ei se matka oikeasti niin paha ollut mitä alkuun vaikutti, mutta käveltyäni rannan päästä päähän ja palattuani taas laiturille, päätin ottaa aikaa kauan kävelyyn menisi vielä takaisin kämpälle. Hidastelin tarkoituksella ja pysähdyin kuvaamaankin, ja matkaan meni puolisen tuntia. Sen verran piti siis varata seuraavaa päivää varten. Onneksi varmistin vielä majoituspaikalla lauttojen aikatauluja, sillä tiedossa olikin aikainen herätys: ainoa lautta lähtisi klo 6.30am ja sekin aika oletettavasti Tekekiltä, eli ABC:lta lähtö olisi jo kuudelta.

Näkymiä ABC:lta.

Kello oli viisi kun väsymys vei voiton ja totesin tarvitsevani päiväunet. Puoli tuntia ei riittänyt ja vedin sikeitä tunnin ajan, mutta kummasti sitä virkistyi! Suihkun jälkeen menin syömään ja värittelin siinä odotellessa vähän värityskirjaakin, etten ihan turhaan olisi sitä kanniskellut mukanani :P Tekekillä Cabanassa (se rela paikka Coral reefin vieressä, missä loppukoettakin tein lounaan aikana) olin syönyt tosi hyvän kasvishapurilaisen, mutta ABC:n raflassa se oli vähän erilainen: siinä ei ollut lainkaan pihviä, vaan pelkkiä kasviksia ja salaattia, haha.
Tähän väliin pakko heittää lyhyt kommentti ruoista: joo, Kansainvälisen seikkailijan oppaassakin lukee että pitäisi syödä vain keitettyjä, kuumennettuja kasviksia, mutta oon ottanut riskejä eikä toistaiseksi ole ollut yhtään mitään ongelmaa. Pelkkää salaattia en missään todellakaan tilaisi, mutta jotenkin ne kypsentämättömätkin kasvikset on olevinaan enemmän ok, kun ovat "osa muuta ruokaa". Ehkä pitää koputtaa puuta, mutta toistaiseksi kaikki tosiaan erittäin ok, ja varmasti maitohappobakteeritkin auttaa tässä.
Joka tapauksessa, ruoan jälkeen tein pienen käppäilyn vielä rannalla ja menin huoneeseeni laittamaan kamat kasaan seuraavaa aamua varten: herätys oli joskus vartin yli neljä, että lähtisin viideltä kävelemään, että olisin puoli kuudelta satamassa etten ainakaan myöhästyisi päivän ainoasta lautasta.
No, ajoissa ainakin olin seuraavana päivänä, koska kävelyynhän meni vain vartti ja olin perillä klo 5.10, kun lautta lähti tosiaan kuudelta.. tai noh, piti lähteä, koska tietenkin se oli myöhässä.
Ei varmaan tarvitse arvata, että lauttamatka meni nukkuessa. Onneksi olin älynnyt ottaa sukat mukaan reppuun ja pitkähihaisen päälle, koska noilla lautoilla on yleensä aina ilmastointi sen verran kovalla, että siellä palelee helpostikin.

Mersinin sataman edustalla odottamassa bussia Kuala Lumpuriin.

Perillä Mersingissä olimme puoli yhdeksän aikaan aamulla. Näky oli sielläkin surullinen hazen takia, niin harmaata...
Olin onneksi lukenut juuri edellisenä iltana jostain blogista bussimatkoista Kuala Lumpuriin, ja tiesin ettei tarvitsisi lähteä bussiasemalle asti selvittämään bussien aikatauluja. Jonkun sivuston mukaan niitä menisi vain illalla kuudelta ja vielä sitäkin myöhemmin toinen (plus varmaan paikallisbussit, joiden kanssa en olisi oikein jaksanut lähteä säätämään), joten olin melkoisen iloinen kun melkein sataman edessä oli bussimatkoja tarjoava firma moneen paikkaan Malesiassa. Vanhempi mieshenkilö kysyi minne olen menossa, jonka jälkeen sain valita paikan bussista ja maksoin sen, 41,50MYR, eli n. 8,50e. Tämä oli asia mistä olin valmis maksamaan vähän enemmänkin, koska matkustaminen väsyttää ihan kivasti muutenkin, tämän bussin tiesin sentään menevän ihan suoraan KL:iin. Bussi tulisi kymmeneltä hakemaan meitä samasta paikasta, joten oli hyvin aikaa käydä syömässä vähän aamiaista viereisessä paikassa.
Aamiainen olikin aika mielenkiintoinen.. saman katon alla oli muutama ruokaa tarjoava "yritys", joista yhdestä ostin veden ja saman paikan mummo sanoi että istu odottamaan pöytään. Mummo kuitenkin hävisi eikä sitä näkynyt vähään aikaan, joten en enää tiennyt oliko se tuomassa mulle aamiaista vai mitä oli tapahtumassa. Niinpä lampsin toisen tiskin listaa katsomaan ja otin fried noodles with eggsin. Ja sehän ei ihan sellaista ollut mitä luulin. Paistettu kananmuna siinä nuudeleiden päällä kyllä oli, mutta nuudeleiden seassa oli myös jotain muuta, oletettavasti ehkä kanaa. En voi olla varma, koska en ole syönyt kanaakaan niin pitkään aikaan, etten varmuudella ehkä tunnista sitä jostain muusta lihasta. No, koska joskus olen kuitenkin sanonut, että jos joskus pääsen kuukaudenkin reppureissulle, niin voin silloin syödä matkalla kanaa tarpeen vaatiessa, jos kasvisruokaa ei ole tarjolla, joten reippaasti yritin sitten syödä niitä lihanpaloja vähän nuudeleiden joukosta. Okei, aika vähälle se kyllä jäi, koska pelkäsin myös miten vatsani mahdollisesti reagoisi kanaan, kun ei siihen ole tottunut. Sen verran söin kuitenkin että sain vähän vatsaan täytettä, ja kävin varmuuden vuoksi ostamassa matkalle jostain kioskista vähän suklaata ja sipsiä (argh, missä kaikki OIKEAT ruokakaupat on täällä?! Noh, niistä ja muusta ihmettelystä enemmän juttua varmaan matkan jälkeenkin, nämä tekstit on nyt ihan puhtaasti tapahtumien kertomista).

Bussi tuli yllättäen (not) vähän myöhässä, ja lähdimme ajelemaan Kuala Lumpuria kohti n. klo 10.20. Oli kiva istua välillä vähän paremmassa bussissa, ja onneksi siellä sai säädettyä ilmastointiakin, niin en palellut, vaikkei huppari ollutkaan päällä. Alkumatka meni vähän aikaa maisemia - lähinnä palmumetsiä, Malesia kun on ilmeisesti maapallon suurin palmuöljyn tuottaja - katsellessa, mutta sitten alkoi taas silmät luppaamaan siihen malliin, että kävin nukkumaan. Siinähän sekin matka taas meni, kunnes yhden aikaan pysähdyimme vessassa käymään ja mahdollisesti pieniä ostoksia tekemään. Ja uskomatonta mutta totta, edes Tiomanilla en ollut päässyt kokemaan kyykkyvessaa, vaan eka kokemus sellaisesta tapahtui tuolla kyseisellä "huoltoasemalla". Ei paha, hengissä ollaan! Pysäkiltä ostin myös matkalle pinkin väristä hedelemää (jonka selvitin myöhemmin pitaijaksi) ja ananasta. Bussin etuosassa oli lappu, jonka mukaan olisimme perillä vasta viiden aikaan, mitä hieman ihmettelin, mutta onneksi torkkuminen autossa sai ajan taas kulumaan, ja olimme perillä oikeasti jo suunnilleen vartin yli kolme.

Hakattua palmuviljelmää?

Mutta perillä missä Kuala Lumpurissa, siinäpä oli ihmettelemistä seuraaviksi minuuteiksi!