Dreams do come true

Ihan pöhlää, en oikein tiedä mistä aloittaisin kirjoittamisen. Tavallaan on tapahtunut niin paljon aiheeseen liittyen ja sitten toisaalta taas ei juurikaan.

Mutta kyllä, unelmat kyllä toteutuvat, lopulta. Yksi mun elämän isoimmista... korjaan, isoin unelma, toteutuu syksyllä. Oon varmaan puolet elämästäni, kohta siis 15 vuotta, unelmoinut pääseväni joskus reppureissulle, katselemaan maailmaa vähän pidemmäksi aikaa kuin viikoksi tai kahdeksi. Monet on sen jo tehneet paljon nuorempina kuin minä, mutta mun kohdalla palaset on loksahtanut tarpeeksi hyvin kohdalleen vasta nyt, kun on suunnilleen vakkarityö ja sen myötä säännölliset tulot. Toisaalta pöhlää sekin, luulis että tuollaiset vähän pidemmät reppureissut kannattais toteuttaa juuri silloin kun ei työtä ole pitelemässä paikallaan. Noh, mun tarina meni näin, enkä mä siitä mussuta. Mä olen iloinen, onnellinen ja jo vähän jännittynyt asian takia, matkaan on tänään 66 päivää!

Oon jauhanut vähintään päässäni reppureissusta Aasiaan niin kauan, että viime syksynä tein lopullisen päätöksen, tätä vuotta pidemmälle sitä ei kyllä enää venytetä. Osasyy on siinäkin, että kolmekymppiset lähenee (syyskuussa), niitähän voi lähteä pakoon! Jotenka ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, mihin laitan töistä saadut bonukset alkuvuodesta. Jonkin aikaa maltoin kyllä seurailla lentojen hintoja, ja enhän mä alkuun edes tiennyt minne haluan mennä (Aasia on aika iso käsite...), mutta lopulta päädyin valitsemaan lennot Singaporeen. Aikaa olisi kesäloman verran eli kuukausi. Liian vähän jonkun mielestä, oikeastaan munkin mielestä, mutta kuten jo sanoin, en valita, ja jostainhan se pitää aloittaa! Ei ehkä kannata repäistä ekalla kerralla liian pitkää, varsinkaan kun on lähdössä yksin reissuun.

Jep, mä lähden yksin. Kyselin muutamilta kavereilta kiinnostaisiko niitä lähteä mukaan, mutta syksy ajankohtana oli sattuneesta syystä aika monelle huono, ja ymmärtäähän sen. Olin hetken aikaa kyllä vähän pettynytkin, pakko se on myöntää, mutta olin viime syksynä päättänyt niin tiukasti lähteväni reissuun, etten antanut matkaseuran puutteen hidastaa menoa. Itse asiassa täytyy melkein kiittää yhtä kaveria samalla siitä, että päädyin juuri niihin/siihen kohteeseen minne menen. Kaveri nimittäin sanoi kun häntä mukaan kyselin, että hän kyllä haluaisi käydä Borneossa joskus, ja kun vähän googletin paikkaa, niin mun matkakohde oli sillä päätetty. Myöhemmällä selvittelyllä päädyin myös pysymään Malesian puoleisessa Borneossa, sillä tuo maapallon kolmanneksi suurin saarihan jakautuu pohjoispuolen Malesiaan (ja pieneen sulttaanikuntaan Bruneihin) ja eteläpuolen isompaan Indonesiaan. Eräs kaveri on lähdössä Aasiaan myös ihan täysin saman ajankohtaan, mutta hän haluaa kiertää vielä Thaimaata, ja mä taas haluan nähdä jotain muuta (ihan kuin Thaimaassa ei olisi enää nähtävää, heh. Kyllä sielläkin pitää vielä käydä joskus!) Ajatus yksin reissaamisesta on tässä alkuvuoden aikana kasvanut sen verran, etten enää edes haluaisi ketään mukaani. Oon ehtinyt suunnitella reissua, ja jos joku nyt päättäisi lähteä mukaan, niin sen pitäisi sitten mennä täysin sen mukaan mitä mä olen suunnitellut, en halua joustaa enää itse siinä. Miten helpottava, mutta samalla myös pelottava ajatus se onkaan! Tai ehkä pelottava on väärä sana, jännittävää se enemmän on.

Oon lukenut paljon yksinreissaavien naisten kokemuksia, ja oikeasti oon lukenut vain hyvää. Tässä linkki yhteen aika loistavaan blogiin: http://www.adventurouskate.com/, kannattaa vilkaista!
Yllättävää kyllä (not), maalaisjärjellä pärjää aika pitkälle! Jos alkaa liikaa pelkäämään, niin sitten ei kannata astua ulos kotiovesta. Malesia ja Borneo on lukemani mukaan tosi turvallisia matkustaa, joten siinä mielessä ei pitäisi olla hätää. Ja mitä olen kaikille sanonut; en mä usko että ihan yksin siellä olen, maisemista saattaa löytää jokusen muunkin reppureissaajan ;) olen silti ollut yllättynyt, että oma äiti on se, joka ei ole sanonut halaistua sanaa peloistaan mun yksin lähtemiseen liittyen. Sen sijaan melkein kaikki tai ainakin suurin osa kavereista on "kauhistellut" asiaa ja todennut, etteivät itse uskaltaisi. No helvetti, yksin se on mentävä jos tän reissun haluan tehdä! Ja mä olen ylpeä itsestäni, että aion sen tehdä! Kävin itse asiassa tänään aamulla pikkuveljen kanssa aivan äärettömän hauskan "keskustelun" aiheesta whatsappissa, veli lupasi kuulemma lainata mulle machete-veistään että pärjään matkalla :D

Ostin tosiaan lentoliput helmikuun alussa selattuani aikani Skyscannerin sivuja. Lennot Singaporeen oli alkuvuodesta edullisimmillaan syys-lokakuulle 500 euron paikkeilla, joten siihen hintaan ne sitten ostin. Oli ihan hyvä että olin sopinut asiasta jo töissä etukäteen, ja päivillä ei sen puoleen ollut siis väliä; sain katsoa itselleni sopivan aikataulun ja ilmoittaa siitä sitten töissä. Tämä siksi, että kaikki muut pitävät lomansa kesällä, ja olen ainoa joka on poissa töistä syksyllä, eikä poissaoloni aiheuta ongelmia työpaikalla. Lisähintaa lennolle toi kasvisateria, joka piti erikseen tilata, ja kokonaissumma taisi olla n. 550e, meno-paluu. En usko että suoria lentoja olisi tuohon hintaan saanut, mutta budjettimatkasta kun on kyse, niin en välittänyt vaihdoista. Menolennolla ensimmäinen vaihto on Amsterdamissa ja toinen vaihto Hong Kongissa, paluulennolla taas ensin Hong Kong ja toisena Pariisi. Siinä onkin itse asiassa ensimmäinen "panikoinnin" aihe mulle: kyllä mä nyt jokusen lennon olen lentänyt, mutta tähän asti ne on kaikki ollut suoria, ja nyt ne ekat vaihdot pitää sitten hoitaa kunnialla läpi yksin, kääk! Mutta eihän se nyt NIIN vaikeaa voi olla, eihän? Panikoidaan sitä sitten lisää lähtöpäivänä, heh.

Singapore.

Mulla olisi vielä vaikka miten paljon kirjoitettavaa, mutta ettei tästä tule kamalan pitkä ja sitä myöten tylsä teksti, niin jätänpä loput jutut muille päiville!

(Kaikki päivityksen kuvat pöllitty suoraan google-kuvahaun tuloksista.)

Italia 2014: suunnitteluvaihe

Pakko pohjustaa tässä vähän viime kesän Italian matkan suunnittelua, koska kaikki lähti siitä kun vaihdoin työpaikkaa... ja miten se taas liittyy matkustamiseen? Long story short noin suunnilleen, olin onnistunut tekemään edellisessä työpaikassani ilmeisesti hyvin selväksi, että rakastan matkustamista yli kaiken, joten viimeisenä työpäivänäni sain sieltä 120 euron lahjakortin Ryanairille. Ei toki järisyttävä summa, mutta tiesin että sillä summalla lentää kuitenkin Raiskilla ihan hyvin oikeaan aikaan melkein minne vain (noh, niistä muutamista kohteista mitä firmalla on Tampereelta). Koska muissa tarjolla olevissa kohteissa oli juuri käyty, jäi tavallaan "ainoaksi" vaihtoehdoksi Milano. Eipä muuten haitannut yhtään, koska aloin suunnitella sieltä liikkumista mm. Garda-järvelle. Siitä hieman tuonnempana, sillä ensin pitää kertoa vielä vähän asiaa Ryanairista...

Lahjakortti oli tosiaan yhteensä 120e, kolme eri summaa, eli 50e, 50e ja 20e. Noh, eipä siinä, yhden kaverin kanssa oltiin sovittu että minä hoidan lentojen varaukset koska minulla oli lahjakortin kooditkin. Vaan kuinkas kävikään: pääsin näpyttelemään alennsukoodeja varaukseen, mutta jostain syystä yksikään niistä ei toiminut. En muista kuinka monta kertaa niitä kokeilin, tarkistin passien numerotkin varmuuden vuoksi aikaisemmasta vaiheesta, mutta mikään ei auttanut. Otin yhteyttä entiseen työkaveriin joka lahjakortin oli ostanut, ja hän sanoi selvittävänsä asiaa Ryanairilta.

En muista enää tarkkaan sainko asian itse selville jostain Ryanairin sivuilta vai selvittikö työkaveri sen, mutta joka tapauksessa ilmeisesti jo lahjakorttien ostovaiheessa oli tapahtunut moka (kenen syystä, se ei ole selvinnyt minulle tähän päivään mennessä): lahjakortin saajan, eli minun, kaikkia tarvittavia tietoja ei oltu ilmoitettu. Lapussa oli kyllä nimeni, mutta ilmeisesti se oli jotenkin onnistuttu ohittamaan ostovaiheessa, ei mitään tietoa miten. En kuitenkaan saanut ikinä lahjakortteja toimimaan, ja muutamastakin yhteydenotosta huolimatta entinen työkaverini ei saanut ikinä vastausta Ryanairilta asiaan.

Eipä muuten ketuttanut yhtään, kun koko matka ja sen suunnittelu oli lähtenyt vain ja ainoastaan siitä syystä, että olin saanut ko. lahjakortin. Tuossa vaiheessa, kun lopulta hyväksyin ajatuksen että se lahjakortti jää käyttämättä, olin jo suunnitellut reilun viikon matkan aikalailla päivälleen Milanosta eteenpäin, ja innostanut vielä toisenkin kaverin lähtemään mukaan. Ei paljon voinut enää peruutella matkaa senkään takia, mutta en kyllä olisi enää halunnutkaan, sen verran mahtavalta reissu oli alkanut kuulostaa. Vaan lentääkö tuolla muka-halvalla (okei, joskus oikeastikin halvalla) Ryanairilla, vai vältelläkö sitä viimeiseen asti sattuneesta syystä?

Seurailtuamme kahden matkakaverini kanssa hieman lentojen hintoja tulin itse siihen tulokseen, että Ryanairilla mennään, tapahtuneesta huolimatta. Syy siihen toki oli, vähän ärsyttävä myöntää, edullisimmat hinnat. Toisaalta myös 10 päivän matka oli suunniteltu Raiskin lentopäivien pohjalta, joten sekin vaikutti asiaan.

Niinpä näin kokemuksen pohjalta voin vinkata, että jos ikinä ostat jollekin Ryanairin lahjakortin, tarkista vaikka triplasti kaikki tiedot ja että pyydetyt tiedot tulee täytettyä, koska kyseiseltä firmalta on kai turha odottaa isoja, oli moka kenen tahansa.

Nythän matkasta on taas kulunut sen verran aikaa, että ärtymykseni Ryanairia kohtaan on laantunut, ja koska sillä saa kuitenkin joskus varsin edullisia lentoja, tulen varmaan jatkossakin käyttämään kyseistä firmaa. Toivottavasti en koskaan tosin enää lahjakorttien muodossa, se oli turhan vaikeaa säätämistä.

Something to wait for

Kirjoiteltuani mahdollisesta visiitistä Edinburghiin otin yhteyttä ystävääni, josko häntä kiinnostaisi lähteä vielä kerran visiitille Skotlantiin. Hieman epäilytti vastaus, koska siitä ei ole kuin parisen vuotta kun hän siellä kävi, mutta silloin oli myöhäinen syksy, joten Kati oli varsin innoissaan ajatuksesta. Se ajatus ei kuitenkaan edennyt kovin pitkälle tultuani siihen tulokseen, että vaikka lennot saisikin edullisesti Edinburghiin ja takaisin Ryanairilta, hintataso paikanpäällä saattaisi olla kuitenkin korkeampi kuin esim. Baltian maissa.

Niinpä kuultuani työporukan matkasta Liettuan Kaunasiin pari viikkoa takaperin olin melkoisen innoissani; lennot saisi halvalla ja hintataso olisi edullinen, ja mikä parasta, Kaunas on kuulemma melkoinen shoppailijan paratiisi. Otin Katiin uudestaan yhteyttä n. viikko sitten, ja kerroin oman elämäni realiteeteista mitä rahaan tulee, ja ehdotin Edinnburghin sijaan shoppailureissua Kaunasiin. Kati oli onneksi heti mukana, ja varmisteltuani hieman työpaikalta että voisin heinäkuun loppuun ottaa parin päivän vapaan, varasin lennot Kaunasiin keskiviikkona. Matka-aika on to-su 25.-29.7., joten sää on todennäköisesti varsin mukava ja hyvällä tuurilla Kaunasissa on vielä jonkin sortin kesä-aletkin kaupoissa. Jei.

Oli muuten melkoisen hanurista huomata lentoja varatessa, että Ryanair oli taas vaihteeksi nostanut vähän kaikkia hintojaan: viimeksi kun itse ko. lentoyhtiöllä lensin, oli check-in muistaakseni 5e/hlö, mutta nyt se oli jo 12e/hlö. Lisäksi halusimme ottaa yhden matkalaukun mukaan käsimatkatavaroiden lisäksi (täytyyhän ne ostokset jossain voida roudata Suomeenkin!), ja Kati sanoi ettei sen hinta olisi mahdoton, hänen Edinburghin reissulla hinta oli ollut 30e, eli 15e/hlö meille kahdelle. Nooooh, veti vähän sanattomaksi kun matkalaukun valitessani hinta olikin 50e/laukku (15kg). Ja jos olisin halunnut 20kg:n laukun, hinta olisi ollut 70e. Että se siitä superhalvasta lennosta sitten. Hetken asiaa pohdittuamme päätimme kuitenkin ottaa matkalaukun mukaan, koska vähemmällä stressillä pääsee ostoksienkin kanssa Kaunasissa kun ei tarvitse miettiä kuinka monet kengät voi ostaa ennen kuin käsimatkatavaroiden painoraja paukkuu. Lähtökohta oli siis, että saimme edestakaiset lennot veroineen n. 44e/hlö, mutta kaikki lisäjutut, siis se matkalaukku, online check-in ja jotain muutakin, toi lisähintaa n. 40/hlö. Eipä sillä, ei Suomessa n. 81 eurolla paljon matkustella, jollei ole esim. opiskelija-alennuksia, nyt pääsee sentään Suomen rajojen ulkopuolelle ja takaisin. 

Keskiviikkona illalla olin jo niin väsynyt, etten jaksanut juuri enää katsella Kaunasin majoitusmahdollisuuksia, mutta joka tapauksessa halusin kysyä kommenttia ensin työkaverilta, joka on käynyt kaupungissa jo muutaman kerran. Sainkin pari hyvää ja edullista vaihtoehtoa, mutta kun vielä työpäivänä vilkaisin pikaisesti varausmahdollisuuksia ko. hotelleihin, olin pudota tuolilta. Ne ja suurin osa kaikista muistakin kohtuuhintaisista hotelleista näytti olevan täyteen buukattuja, ja esim. booking.com ehdotti halutulle ajankohdalle jotain reippaasti yli 300e/yö -vaihtoehtoja. Se olikin sitten vähemmän jei. Selvittelin majoitusasiaa päivällä vielä melkoisessa paniikissa, ja löysin yhden vaihtoehdon, jossa neljälle yölle tuli hintaa n. 254e/2hlöä, eli n. 127e/hlö. Eipä tuo nyt paha ole jos Suomen hintatasoon vertaa, mutta oli se kuitenkin selvästi enemmän mitä olin ajatellut. Koska siinä Magnus-hotellissa ei kuitekaan ollut kuin kaksi sopivaa huonetta, varasin toisen siltä varalta, että jollei mitään muuta oikeasti löydy, niin on edes joku järkevä yöpymispaikka (hostellit ei oikein napannut kumpaakaan ajatuksena). Koska varaus oli tehty booking.comin kautta, varauksen sai peruuttaa ilman erillisiä maksuja, kunhan sen tekee tarpeeksi ajoissa. Kotona selvitin vielä yhtä hotellivaihtoehtoa, ja juteltuani Katin kanssa asiasta peruutin ensimmäisen Magnus-hotellin varauksen, ja vaihdoin sen tien toisella puolella olevaan Ibis-hotelliin. Luultavasti ihan järkevä veto, koska nyt neljälle yölle tulee hintaa muistaakseni 177e/2hlöä, eli säästämme kuitenkin muutaman kympin majoituksessa. Ja mikä parasta, Ibis on tosiaan aivan Magnusia vastapäätä, eli molemmat ovat aivan yhtä lähellä kuulemma hyvää ostoskeskusta. 

Seuraavaksi pitäisikin sitten vähän selvitellä mitä Kaunasissa voi tehdä. Työkaverin mukaan se on nimenomaan hyvä biletys- ja shoppailupaikka, mutta mitään järisyttävää nähtävää kaupungissa ei juuri ole. Vanha kaupunki täytyy käydä katsastamassa totta kai, mutta on Kaunasissa kuulemma myös (maailman ainoa?) paholaismuseo, jossa täytyy myös ehdottomasti käydä. Tänään ajattelin selvitellä myös sitä, millä lentokentältä kannattaa liikkua kaupunkiin. Työkaverin mukaan taksi on hyvä vaihtoehto, ja sen hinta on yleensä aina n. 60 litiä, eli vajaa 20e. Silti, lentokenttäbussiin saattaisimme vielä yöllä ehtiä, ja jos siinäkin säästää useamman euron, niin bussi on minun vaihtoehtoni.

May ♥

Pikainen päivitys.

En saanut töissä edes varoitusta, vaan suullisen huomautuksen, joten touko-kesäkuun matka Thaimaahan on omalta osaltani nyt satavarma! Jesh! Tai jos tarkkoja ollaan, niin vieläkään varausmaksuja ei kai ole maksettu, mutta oman osani siirsin jo kaverin tilille. Ihan oikeasti en tainnut edes tajuta, miten jännittynyt olin, ennen kuin töiden jatkuminen varmistui, ja vaikka potkut olisikin tullut, niin tuskin olisin raaskinut luopua matkasta siltikään. Nyt vaan ei tule rahallisesti ihan niin super-tiukkaa kuin ilman töitä olisi ollut. Helpotus!

On muuten mielenkiintoista, miten tavallaan rauhallisesti olen matka-asian loppujen lopuksi ottanut. Olen kai yrittänyt pitää pään kylmänä vaikka sisällä oikeasti taitaa kiehua innostuksesta. Kai jotain kertoo jo sekin, että katselin erilaisia snorklausretkiä ja niiden hintoja sunnuntaina illalla, ennen kuin koko matkasta oltin päätetty. Ja tähän hetkeen mennessä olen lueskellut jo aika paljon tietoa esim. matkamme hotellista, joka vaikuttaa vähintäänkin hyvältä.

Ainiin, ja jos en ole älynnyt vielä kohteesta mainita sen enempää, niin Phukettiin mennään (ehkä mainitsin siitä jo?), Kata beahcille.

Koh Racha Yai, ilmeisesti parisenkymmentä kilometriä Phuketista. Se voisi olla yksi vaihtoehto jos snorklausretkelle haluaa

Täytyy sanoa että myös Phi Phi houkuttelee retkikohteena aika paljon!

Jatkossa blogia siis melkoisen varmasti taas päivitellään, ja jos jotain kiinnostaa, niin suuren osan Thaimaahan liittyvästä tiedosta ja ainakin kokemuksista haen ja luen Thaiklupin foorumilta. Foorumilta löytyy kyllä laidasta laitaan tietoa ja asiaa kokeneilta Thaimaan matkaajilta, ja jos sieltä ei löydy, niin ainakin kannattaa kysyä. Suosittelen, jos Thaimaa kiinnostaa tai maasta tarvitsee melkeinpä mitä vain tietoa! http://www.thaiklupi.fi/foorumi/

Thailand calling

Píti taas venyttää tänne kirjoittamista, kun asiat eivät olleet ihan varmoja vielä. Tai itse asiassa ei ne ole vieläkään, mutta kirjoitetaanpa silti vähän päivitystä tilanteesta.

Aikamoisen pohdiskelun ja panikoimisen jälkeen varasimme sunnuntaina juuri puolenyön aikaan matkan Thaimaahan, Phukettiin. Panikoiminen johtui lähinnä siitä, että luulimme ettei tarjousta enää löydy Finnmatkoilta seuraavana päivänä koska kyseessä oli matkamessutarjous, ja toisekseen siitä, että rahatilanne arvelutti molempia, vaikka matka olikin edullinen.

Varausmaksu pitää maksaa perjantaihin mennessä, ja vielä emme ole sitä tehneet. Halusimme kai molemmat vielä pientä sulatteluaikaa, mutta kun olimme jutelleet asiasta vielä äitiemme kanssa ja saaneet heiltä tavallaan siunauksen matkalle, niin eilen taisi lopullinen päätös tulla. Tosin varausmaksua ei ole vieläkään maksettu.. ja tänään itselleni tuli ongelma, mahdollisesti isokin sellainen, joka saattaa kaataa koko suunnitelman.

Olen osa-aikaisena töissä koulun ohella firmassa, jossa tulostavoitteellisuus on aika iso juttu. Suoraan sanottuna lehtikustantajasta on kyse, ja näinpä työsopimuksessa on maininta esimerkiksi sellaisesta asiasta, että jollei tietty kriteeri täyty, niin ensin saa varoituksen ja jos vuoden sisään tulee toisen kerran niin huono kuukausi että kriteeri jää liian alas, niin seurauksena on välitön irtisanominen. Tänään selvisi toinen kiva juttu. Kun peruutusprosentti on tiettynä aikana liian korkea, tässä tapauksessa 30%, seurauksena pitäisi olla välitön irtisanominen. Arvatkaapa miten kävi? Huomenna jännitetään menenkö vain käymään töissä vai saanko jäädä jatkamaan normaalisti työpäivääni. Onelmahan tämä tuskin muuten olisi, jollen juuri olisi varannut matkaa Thaimaahan. Hurrasin kai turhan aikaisin matkasta.. omalta(kin) osalta pystyisin nimittäin lähtemään sinne vain, jos on työpaikka josta saa rahaa ja siltikin pitäisi laskea aika tarkkaan kaikki sentit ja tehdä mahdollisimman paljon ylimääräistäkin.

Eli nyt sitten jännitetään ja toivotaan että saan pitää työpaikkani ja sitä kautta mahdollistaa Thaimaan matkan. Sen tarpeessa taidan nimittäin tämän vuoden jälkeen olla!