Tämä on ehkä vähän huono lainaus (Wikipediasta), mutta sinänsä ehkä mainitsemisen arvoinen: "Matkailu (myös turismi) tarkoittaa sitä, että ihmiset matkustavat pois päivittäisestä asuin- ja työympäristöstään mieleisiinsä matkailukohteisiin. Matkailu liittyy useimmiten lomaan ja virkistäytymiseen, mutta voidaan puhua myös työmatkailusta." Jostain luin vähän parammankin kuvauksen matkailuun liittyen, taisi olla Madventures-kirjasta, mutta koska en muista sitä juuri nyt, nappasin äskeisen pikaisesti netistä. Joka tapauksessa molemmat tekstit luettuani mietinkin, miksi ihmeessä en osaa ajatella omaa pientä Turun visiittiäni matkailuna. Eihän tämä nyt yhtä kaukana kotoa ole kuin esim. Lontoo, mutta kuitenkin. Toisaalta, sitten pitäisi ajatella matkailuna myös ne päivät, jotka vietän vanhempieni luona n. 150km:n päässä tämänhetkisestä kotipaikasta.
Äh. Porukka tekee jatkuvasti Tallinnan (viinanhaku)- ja Tukholman reissuja, mutta ei sitä ihan oikeasti taideta mieltää matkustamiseksi. Ne kaksi paikkaa vaan on liian lähellä ja tuttuja koti-Suomeen verrattuna. Ja sitten pitäis muka ajatella matkustamisena pelkästään Suomen rajojen sisällä liikkuminen. Ja sellaisena varmasti pidetäänkin jonnekin Lappiin lähtemistä Etelä-Suomesta. Mutta miks ihmeessä, ihan aikuisten oikeasti, mä en voisi pitää matkustamisena liikkuessani Tampereelta Turkuun? Siis sellaisena hienona matkustamisena. Ehkä kyse onkin siitä, että nyt en asu hotellissa ja panosta kulttuuriin ja muuhun sen sellaiseen, mitä matkoilla yleensä tehdään, vaan lähinnä jumitan mieheni työharjoitteluajan vuokrakämpässä. Pitäisi ihan oikeasti osata ottaa enemmän irti tällaisista Suomen rajojen sisäistä matkailuista, ihan sama minne ne matkat sitten kohdistuukaan.
Joka tapauksessa, kuten äsken mainitsin, ihmiset reissaavat jatkuvasti esim. Tallinnaan, ja se on kaukana isosta jutusta (vrt. Argentiina/Meksiko/Thaimaa/Japani/Australia/Uusi Seelanti/jne., tai mikä vaan kaukomatkapaikka, missä porukka ei välttämättä yleensä käy, ainakaan niin usein kuin kanarialla). Ei jotain Tallinnan tai Tukholman reissua vaan hehkuteta millään tavalla, se on nykyään tavallaan niin jokapäiväistä. Vaan minäpä hehkutan sitäkin, siitäs saatte, hah! Omat vanhempani olivat jutelleet keskenään, ja jostain syystä sain alkuviikosta puhelun äidiltä. Äiti sanoi että niiden mielestä olis kiva jos lähdettäis yhdessä Tallinnan reissulle, siis ainakin äiti, isä, minä ja mieheni, ja mahdollisesti pikkuveljeni. Mun ei luonnnollisesti tarvinnut kahta sekuntia kauempaa miettiä, ja miehelleni (olkoot hän tästä eteenpäin muissakin teksteissä nimeltään vaikka Matias, pitää sillekin nyt saada joku nimi, ei tästä muuten mitään tule) asia oli myös ihan ok. Matka siis sovittiin äidin viimeiselle kesälomaviikonlopulle, joskin ensin piti selvittää äidille sellainen pieni fakta, että Egyptin matka vei ihan hyvin kaikki rahat ainakin omasta tilistä, joten omalla kustannuksella tuollekaan pienelle päiväretkelle Tallinnaan ei yksinkertaisesti ollut rahaa. Tuohon oli ehkä varauduttu, koska minun ja Matiaksen matkat luvattiin maksaa ilman sen suurempia keskusteluja aiheesta.
Niinpä lähdemmekin ensi viikon lauantaina päiväreissulle Tallinnaan, jonka ainakin itse henkilökohtaisesti otan oikeasti matkana. Ja miksen ottaisi; hei camoon, se on kuitenkin Suomen rajojen ulkopuolella! Niinpä voin ylpeänä sanoa, että tämä on kolmas vuosi peräkkäin, kun pääsen kaksi kertaa vuoden sisään ulkomaille :D
Se on otettava kaikki irti siitä mitä saa ja mihin on mahdollisuus ;)
