Krhm, hups. Vikan päivän kirjoittelu vähän tyssäsi, minut tuntien ehkä jopa aika odotetusti... mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten täältä pesee!
Perjantaina oli pakko laittaa herätys, koska kyseessä oli matkan viimeinen aamu, ja huone piti luovuttaa klo 12. Niinpä aamu meni sitten pakkaillessa ja lopulta luovutin huoneen. Tällä kertaa olin sen verran fiksu, että laitoin jo valmiiksi tennarit jalkaan, koska toinen jalka oli niin kipeänä rakoista, ja tennareissa matkustaisin kuitenkin Suomeen asti. Eipä tarvitsisi kenkiä ainakaan vaihtaa enää. Rinkan ja repun jätin vielä hotellille säilytykseen, koska aikaa lennon lähtemiseen oli yli 12h.
Ensimmäisenä suuntasin City square mallille syömään aamiaista, ja sen jälkeen metrolla Farrer parkista aina pääteasema Harbour frontille asti. Ajattelin että koska aikaa oli vielä koko päivä, voisin ihan hyvin käydä vilkaisemassa Sentosa islandia, vaikken sitä kokonaan ehtisi näkemäänkään. Ennen Sentosalle menemistä jumituin itse asiassa kiertelemään vähän valtavaa VivoCityn ostoskeskustakin, jossa sai jostain syystä suuntavaiston hämmentävän helposti sekaisin.. lopulta lähdin kävelemään Sentosalle kävelysiltaa pitkin, ainoa ilmainen vaihtoehto kun oli. Sentosa expressin (juna) matka ostarilta saarelle olisi maksanut $4 ja paljon kehuja saanut köysirata maksoi ilmeisesti $29, joten se ei ollut minkäänlainen vaihtoehto, koska tiesin että loppupäivästä rahaa menisi vielä muuhunkin. Sinänsä harmi, cable carista olisi lukemani mukaan ollut tosi hienot näkymät, mutta niin paljon se ei kuitenkaan innostanut, että olisin siitä maksanut tuollaista summaa.
City square mall
Kovin suurta osaa Sentosasta en tosiaan nähnyt, ja infosta saamani kartta oli hieman ehkä epäselvä. Joka tapauksessa päädyin kävelemään Universalin studioiden suuntaan, ja sillä alueella lähinnä aika menikin. En muista mitä liput itse alueelle ja huvipuistoon olisi maksanut, mutta se ei kiinnostanut, koska tiesin että siellä saisi varmasti kulumaan helposti koko päivän. Aluetta kiertäessäni huomasin Hard rock cafen, ja ajattelin vilkaista onko sielläkin lista samanlainen mitä muissa käymissäni saman ketjun ravintoloissa. Yllätyksekseni siellä vietettiin jotain kasvisruokaviikkoja, ja huomattuani herkullisen kuulloisia (onko toi sana? :D ) ruokia listassa, päätin hintatasosta huolimatta jäädä syömään lounasta sinne, vaikka nälkä ei varsinaisesti vielä ollutkaan. Mutta hei, ihan aina ei tarvitse jäädä odottaa sitä mahan mouruamista kun lähimaillakaan ei ole paikkaa missä syödä! Eikä muuten harmittanut Hard rock cafen hintatasokaan syötyäni aivan törkeän herkullisen kasvis-fetasalaatin!
Köysirata Sentosalle. Ja savusumua riittää.
Universalin studiot.
Herkullinen kasvissalaatti Hard rock cafessa.
Sentosallakin oli Merlon-patsas.
Ruoan jälkeen kuljeskelin vielä hetken katsellen näkymiä Sentosalla, mutta sitten otin suunnan kohti takaisin VivoCityä ja löydettyäni sieltä pari täydellistä tuliaista kavereille lähdin sieltä lopulta metron kohti Marina bay sandsia. Koska kyllähän siellä hotellin katolla nyt vaan piti käydä! Turisti mikä turisti. Lippu Skyparkiin maksoi vieraille $22 (nykyisellä kurssilla n. 14e), ja hissi yläkertaan löytyi lipunmyynnistä eteenpäin jatkettuaan. Maisemat ylhäältä olivat, noh, huikeat. Vaikka vielä huikeammilta ne olisi toki näyttäneet, jos savusumua ei yhtään olisi ollut. Toki nytkin näki mistä aurinko paistaa, mutta olisi ollut kiva nähdä Singapore täysin kirkkaalla taivaalla. Skyparkissa saa käsittääkseni olla niin kauan kuin haluaa, mutta joskus saattaa joutua odottamaan sinne pääsyä, jos ylhäällä on ruuhkaa. Nyt ruuhkaa ei todellakaan ollut, vaikka toisaalta en kyllä toki tiedä, kuinka paljon sinne porukkaa kerralla otetaankaan. Ja huomautuksena muuten mainittakkoon, että puhunu nyt nimenomaan Skyparkin Observation deskistä, en koko alueesta. Tällä hetkellä maailman korkeimmalla sijaitsevalle ja pisimmälle uima-altaalle, Infinity poolille, kun ei muilla ole asiaa kuin hotellin asiakkailla. Ilmeisesti ylhäällä oleviin ravintoloihinkin pääsee jotain kautta, siis muutkin kuin hotellin asiakkaat, mutta en uskalla arvuutella niiden hintatasoa. Joka tapauksessa observation deskin alueella, jossa itsekin olin, oli mielestäni vähän oudosti ja huonosti hoidettu tarjoilupuoli. Tiskiltä toki sai ostaa jotain juotavaa (taisi saada jotain pientä purtavaakin?), mutta koko alueella ei ollut mitään pöytiä tai tuoleja, jossa juoman olisi voinut nauttia rauhassa istuskellen ja maisemia ihaillen. Yhden alkoholittoman juoman ajan päätin kuitenkin istuskella lattialla ja katsella maisemia, jonka jälkeen aloin pikkuhiljaa suunnata alas ja jälleen kohti Gardens by the bayta.
Maisemia Marina bay sandsin Skyparkista.
Gardens by the baylla palasin, koska halusin käydä katsomassa ne maksulliset "kasvihuoneet". Kello oli tässä vaiheessa jotain kuuden pintaan, ja olin vähän ajatellut, että katselen niitä n. kahdeksaan asti, jolloin ehdin nähdä vielä uudestaan GBTB:n musiikkishown, jonka jälkeen voin ottaa viimeisen kerran suunnan kohti intialaista ravintolaa ja sieltä hotellille vaihtamaan vaatteet ja kentälle. Liput sekä Flower domeen että Cloud forestiin maksoivat yhteensä $28 (tällä hetkellä n. 14e), eli niihin myydään vain yksi lippu, jolla pääsee sitten molempiin. Suuntasin ensimmäisenä Flower domeen, ja olihan se hieno ja värikäs paikka, mutta rehellisesti sanottuna olin vähän pettynyt. Mä en toki kukista ja kasveista ymmärrä tasan yhtään mitään, eli varmasti siellä oli asiasta jotain tajuaville paljonkin nähtävää, mutta mun silmissä siellä oli vain tosi paljon sitä yhtä ja samaa kukkaa (jonka nimeä en tietenkään tiedä, haha). Niinpä kukkakasvihuone oli kierretty aika nopeasti, n. puolessa tunnissa, jonka jälkeen siirryin Cloud forestiin. Myönnän, kiersin senkin aika hätäisesti, mutta jotenkin en enää jaksanut keskittyä koko tarjontaan kunnolla. Molemmat kasvihuoneet olivat siis ihan kivoja, eikä sinänsä harmita että tuli ostettua liput niihin, mutta odotukset olivat varmaan olleet kuitenkin korkeammalla. Sellainen huomio noihin jättikasvihuoneisiin suuntaaville tiedoksi, että niissä on sitten molemmissa aika vilpoista ulkolämpötiloihin verrattuna, eli suosittelen ehdottomasti ottamaan mukaan jotain pitkähihaista päälle, siis edes paidaksi. Joku huivikin hartioille on tyhjää parempi!
Vielä kerran Gardens by the bay.
Flower dome.
Flower dome.
Flower dome.
Cloud forest.
Päästyäni ulos Cloud forestista päätin sittenkin jättää valo- ja musiikkishown väliin, ja se saattoi olla ihan fiksukin ratkaisu, koska vaikka koneen lähtemiseen oli edelleen reilu 6h aikaa, niin matkaan ravintolaan ja sieltä hotelliin meni kuitenkin oma aikansa. Metrolla liikuin Little Indian asemalle, ja lähdin taas etsimään Komala Villasia, missä olin syönyt pari iltaa sitten varmaan parhaimman intialaisen safkani ikinä. Ravintolan kyllä löysin, mutta en sitä samaa missä olin aikaisemmin ollut, vaikka luulin olleeni oikealla kadullakin. Hups. Tämä nyt ei sinänsä haitannut yhtään, ajattelin vain löytäneeni vahingossa toisen samannimisen raflan, joka taisikin olla pieni ketju. Tällä kertaa osasin muuten jopa tilata kerralla juuri sen mitä halusinkin (ainakin suunnilleen), tai ainakin sain juuri sen kokoisen annoksen kuin mitä pitikin. Illallinen oli venynyt vähän turhan myöhään, n. yhdeksään, ja syötyäni kävelinkin reippaasti hotellille vaihtamaan vaatteet. Pieni miinus Arton boutique hotellille siitä, että niillä ei ole aulassa mitään isompia vessoja, vaan vaihdoin vaatteet aika pienessä vessankopperossa, kun muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Vaatteet vaihdettuani säädin vielä hetken kaikkien mahdollisten tavaroiden ja laukkujen kanssa hotellin aulassa, mutta sitten oli tullut aika sanoa hyvästit Singaporen hotellilleni ja lopulta koko kaupungille.
Viimeinen intialainen Singaporessa toistaiseksi! Ja ei, en muista mikä tää ateria oli nimeltään.
Aasia 2015 -matkanikin alkoi pikkuhiljaa olla lopullaan. Lentokentälle ehdin oikein hyvin, mutta Singaporen kentästäkin täytyy vielä sanoa, että joko mä olin vain väärissä paikoissa, tai sitten sen kentän hehkutus on lähtenyt joillain vähän käsistä. En mä mitään leffateattereita ja ties mitä siellä missään nähnyt, aika tavalliselta se mun mielestä vaikutti. Mutta voi toki hyvin olla, että olin vain väärässä paikassa, heh. Osan viimeisistä dollareista "törsäsin" niskatyynyyn, eikä muuten ollut niin helppoa mitä luulin! Nimittäin itse halusin nimenomaan puhallettavan version, ettei se veisi sitten kamalasti tilaa kun käyttöä ei ole, mutta suurin osa tarjolla olevista niskatyynyistä olikin "valmiita pakkauksia", eli niissä on se joku täyte valmiina, eikä niitä saa mitenkään tyhjennettyä jos haluaa. Lopulta löysin oikeanvärisen ja kartta-aiheisen puhallettavan niskatyynyn, ja se mukana olikin hyvä suunnata Singaporesta ensin Hong Kongiin. Singaporessa muuten kentällä oli vähän erilaisempi järjestys, eli siellä mentiin ensin shoppailualueelle, ja ennen portteja oli turvatarkastus, jonka jälkeen ei sitten enää päässytkään takaisin sinne ostospaikoille.
Kun oli aamulla herännyt joskus yhdeksän aikaan, paahtanut koko päivän Singaporessa menemään pitkin poikin ja ollut oikea kunnon turisti, niin ei tarvitse kenenkään varmaan juuri arvailla, mitä tapahtui kun pääsin Singapore-Hong Kong -koneeseen? Ei mennyt montaa minuuttia, kun vetelin jo ihan sikeitä. Lento ei toki ollut kamalan pitkä, mutta Hong Kongissa taas aika meinasi käydä melkoisen pitkäksi, koska siellä vaihtoaika oli nelisen tuntia. Eikä siellä kyllä mennyt kaikki ihan putkeen... fiksuna tyttönä olin tietenkin laittanut päivällä käytössä olleen käsilaukun rinkkaan, ja arvatkaapas mitä? Siellä käsilaukussa oli mun pankkikortti :D Visa electron taas oli jossain jemmapaikassa itse rinkassa, siltä varalta että pankkikortti pöllitään, mutta nyt tilanne oli se, että molemmat kortit olivat rinkassa ja rinkka en-tiedä-missä-koneessa-tai-ainakin-vaihtamassa-konetta-toivon-mukaan, eikä mulla ollut juurikaan käteistä rahaa. Ja kun viimeksi oli syönyt edellisenä iltana monta tuntia sitten (tässä vaiheessa mulla oli jo aikainen aamu), seuraavan koneen lähtöön oli aikaa vielä yli kolme tuntia, niin meinasi iskeä epätoivo. Onneksi mulla oli kuitenkin sen verran vielä Sporen dollareita, että vaihdettuani ne Honkkarin dollareiksi sain ostettua itselleni edes jotain syötävää, enkä ihan kuollut nälkään. Väli Hong Kong-Pariisi meni mukavasti leffoja katsoessa, ja mikä parasta, vaikka jouduin istumaan keskiriville, sain pitää sen kokonaan omanani! Kerrassaan mukava lentopätkä! Pariisista olin kuullut sen verran, että jos matkatavarat nykyään jonnekin katoaa tai jää, niin se on sitten Pariisi. Toki sillä ei onneksi tässä vaiheessa ollut juuri väliä, kun olin Suomeen palaamassa, mutta eipä tuo Charles de Gaullen kenttä kyllä muutenkaan se selvin ollut. Siellä joutui todellakin poukkoilemaan terminaalista ja paikasta ja turvatarkastuksesta toiseen, ennen kuin oli edes suunnilleen oikealla paikalla, mistä oman koneen piti lähteä. Ei jäänyt kummoinen fiilis tuosta kentästä. Tuolla kentällä vaihdoin vielä viimeiset Honkkarin dollarit euroiksi, käteen jäi n. 9e, ja sen törsäsin sitten ihan kunnon ranskalaiseen patonkiin ja mehuun, haha. Saattaa kuulostaa siltä etten kentillä tehnyt muuta kuin syönyt, mutta uskokaa pois, n. vuorokauden matkustaminen vie veronsa ja siinä ehtii tulla nälkä monta kertaa!
Lentokonesapuskaa, ihan hyvää sellaista.
Suomessa ystäväni oli onneksi mua vastassa, ja rinkkakaan ei ollut jäänyt Pariisiin, joten lämmintä päälle ja villasukat jalkoihini saatuani lähdimme ajelemaan Helsingistä kohti Tamperetta. Kuukauden matka Malesiaan ja Borneoon oli päättynyt, vaikkakin päässä se on pyörinyt vielä hyvin monta kertaa jälkikäteenkin, niin hyvässä kuin huonossakin!
Tähän päättyy päiväkirjapäivitykset tämän matkan osalta, mutta jossain vaiheessa tänne tulee aivan varmasti vielä vähän fiiliksiä matkasta, ja nyt saattaa tulla jotain fiksuakin asiaa, kun matkasta on jo kolmisen kuukautta ja koko aihetta on ehtinyt sulatella hieman pidempään! Sitten myös niitä parempia kuvia oikealtakin kameralta.
Pysykäähän ihmeessä kuulolla muutenkin, uutta matkaa pukkaa kyllä! ;)
