TJ 2

Lähtöön pari päivää. Mä en ole jostain syystä ehtinyt oikein edes jännittää, kun on ollut niin paljon tekemistä ihan normiarjessakin vielä.

Ensimmäisen stressinpoikasen aiheutti koira ja sen takajalat: haukun takajalkojen polvien ristisiteet on sen verran huonossa hapessa, että ne olisi pitänyt leikata. Neljän tonnin leikkaukset ja vuoden paranteluajat ei varsinaisesti saaneet hymyilemään, joten nyt mennään sitten kipulääkkeillä ainakin seuraava puoli vuotta talven yli.

Toisen stressin aiheutti viikko sitten se, kun huomasin puolivahingossa, että luottokorttini on ilmeisesti kopioitu jossain yhteydessä (eikä varmaan ikinä selviä missä ja miten). Eipä tuo muuten mitään, mutta kun kortti piti tietenkin kuolettaa heti ja sai jännittää, ehtiikö uusi kortti Tampereelle ennen perjantaita, oma pankki kun on siellä missä lapsuutenikin vietin. Noh, kortti ehti, kävin hakemassa sen tänään. Raha- ja korttiasioiden pitäisi siis olla ihan ok tässä vaiheessa.

Pari päivää sitten melkoista kuumotusta aiheutti uutinen Sumatran metsäpolttojen aiheuttama savusumu (haze) Singaporessa ja Malesiassa: ilmanlaatu oli todella huono, ja kuvia katsoessa alkoi vaikuttaa siltä, etten välttämättä ainakaan Singaporessa edes aurinkoa näkisi. Tuntui, että matto vedettiin tehokkaasti alta ja puolen vuoden matkasuunnittelut meni kokonaan uusiksi. Vaan eipä siinä, nyt pari päivää asiaa selviteltyäni tilanne esimerkiksi Tiomanilla on ilmeisesti ihan ok, ja pari Singaporessa/Malesiassa asuvaa tyyppiäkin on sanonut, että hazen takia Malesiaa ei kannata skipata.

Joten pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa, joskin pieni päivän muutos siihen tuli joka tapauksessa: mulle selvisi vähän vahingossa Mersing-Tioman -lauttojen syyskuun aikataulut vasta eilen, ja niitä lähtee ihan pöhlästi. Niinpä olen kyllä ekan yön Singaporessa, mutta jäänkin sitten Mersingiin yhdeksi yöksi kunhan sinne ensin pääsen. Sitten hyppään heti ekaan (ainoaan?) lauttaan keskiviikkoaamuna, ja painallan suorilta sukelluskurssia aloittamaan suunnilleen rinkka selässä. Haha.

Mersing-Tioman -lautta-aikataulut

Pakkailut on kai ihan ok-vaiheessa, painoa rinkkaan tulee varmaan jotain kymmenisen kiloa. Vaatteita osaan varmaan jo ottaa järkevästi mukaan, mutta se onkin sitten kaikki muu sälä ja kosmetiikka yms., mikä sitä painoa tuo. 

Minijalusta kuvailuja varten ebaysta.

Malesiassa on kuulemma brittipistokkeet, sain työkaverilta tuollaisen monitoimipistokeasian, luulisi siitä löytyvän oikeanlainenkin!

Ostin pokkaria ja snorklailua ajatellen Dicapackin vedenpitävän kotelon, jospa se ajaisi sen asian mitä veden alla tarvitsee! Haluan ainakin uskoa että se on parempi mitä aikaisemmat, hintaa tällä oli verkkokauppa.comissa 29,90e.

Rumbabor on malarialääke, toivottavasti ei aiheuta samanlaisia juttuja mitä olen Lariamista kuullut.

Kihelmöintiä

Matka lähenee tässä vaiheessa tosi nopeasti, enää alle kolme (3!) viikkoa lähtöön. Valehtelisin jos väittäisin, ettei jännitä yhtään. Suoraan sanottuna ei edes tunnu kovin kivalta, että suurin osa matkasta tietävistä ihmisistä on suunnilleen kauhuissaan mun lähdöstä, sen sijaan että tsemppaisivat mua siihen. Ei, itseäni ei vieläkään pelota, eikä muiden fiilikset ole tarttunut muhun negatiivisessa mielessä, lähinnä on enemmänkin se ajatus, että helvetti, vielä mä teille kaikille näytän. Mutta kyllä, totta kai mua jännittää! Väitän sen olevan kuitenkin aika normaalia tässä vaiheessa, koska kyllä mua jännittäisi vaikka olisin lähdössä jonkun kanssa reissuun! Tää tulee olee varmasti tähän astisen elämäni isoin kokeilu, kokemus ja seikkailu, joka ei takuulla unohdu ikinä. Ja niitä juttuja mä haluan elämääni, asioita jotka muistan vielä jossain kuolinvuoteellani.

Tällä hetkellä isointa stressiä aiheuttaa varmaankin elektroniikan kuskaaminen matkalla. Tätä stressiähän tuskin edes olisi, jos mukana olisi joku kaveri, mutta nyt mun on pakko pystyä vahtimaan tavaroitani ihan oikeasti yksin. Tabletti lähtee mukaan, että voin kirjoitella blogiin vaikka valmiiksikin tekstejä, jotka sitten julkaisen sitä mukaa kun on netti käytettävissä. Blogia varten ostin netistä muutamalla kympillä pienen bluetooth-näppiksen, että kirjoittelu olisi vähän helpompaa ja nopeampaa. Okei, näppiksen katoaminen tai rikkimeneminen ei ole maailmanloppu, mutta kyllä se ärsyttäisi. Mutta missäpä ihmeessä mä kuskaan koko ajan kameraani, johon ostin vielä nimenomaan matkaa ajatellen uuden objektiivinkin? Joo, ei sekään mikään överikallis ole, mutta kamerasta ja siihen liittyvästä sälästä haluan pitää huolta. Päiväreppu toki lähtee matkaan mukaan, mutta ehkä sinne tai johonkin pieneen laukkuun pitää viritellä kameratarvikkeille joku oma tila, jos säilyisivät vähän paremmin. Se ei toki poista sitä mahdollisuutta, että joku pöllii tavarat majoituspaikasta, oli se sitten millainen hyvänsä milläkin hetkellä. Täytyy toivoa että kaikissa paikoissa (hostelleissa ym.) olisi jonkinlainen lukollinen kaappi, että tavarat saisi sinne, tai että respaan voisi jättää arvojutut luottavaisin mielin. Oon helposti usein ehkä liiankin naiivin hyväuskoinen ihmisten suhteen, mutta nyt yksin lähtiessä oon huomannut että epäilen kaikkea ja kaikkia jo valmiiksi, että varmaan jotain pöllitään. Mutta hei, pessimisti ei pety!

Tähän Varustelekan kaasunaamarilaukkuun voisi viritellä sisäpuolelle vaahtomuovista tms. sisälle suojat/pehmusteet kameraa ja objektiivia varten, eikä laukku näyttäisi liian hienolta ja houkuttelisi sen takia rosmoja pöllimään tavaroita laukun sisältä. Ja on aika edullinen. 

Tavaroiden turvallisuuteen majoituspaikoissa liittyen, oon toki lukenut myös sellaisista rinkan päälle laitettavista metalliverkkopusseita, jotka sidotaan tavallaan myös esim. patteriin kiinni, mutta ne Pacsafen tavarat on kuitenkin aika arvokkaita ottaen huomioon, että niille on tarvetta tyyliin nyt tän yhden kerran, eikä seuraavasta kerrasta ole tosiaan edes tietoa. Ei oikein nappaa laittaa 80e sellaiseen verkkohässäkkään, joka ei kuulemma ole edes kovin kevyt, tai jota on hieman veemäistä kanniskella sitten mukana. Who knows, voihan se olla että matkan aikana kiroan etten sellaiseen rahojani laittanut, mutta saa nyt silti jäädä. Toki muuta vaijeria yms. lukkoa otan mukaani, ihan ilman en ole lähdössä.

Vakuutusyhtiöstä selvitin, että jos käyn sukelluskursssin Tiomanilla ja haluan kuitenkin koko matkan ajaksi vakuutuksen sukelluksia varten, niin se kustantaisi vähän päälle 90e. Pitää varmaan soittaa sinne vielä ja varmistaa kaikki matkatavaroihin liittyvät jutut, ettei tule mitään omavastuutakaan maksettavaksi, jos jotain pöllitäänkin. Ja jos jostain syystä tarvetta paniikkiambulanssilennolle takaisin Suomeen tulee, niin senkin pitäisi kyllä olla nykyisillä vakuutuksilla ok, oon ilmeisesti ottanut viime vuonna aika kattavan matkavakuutuksen. Ja hyvä niin. 

Edelliseen tekstiin toki kirjoitin, että ei saisi suunnitella liikaa, mutta väitän että ensikertalaiselle yksinlähtevälle minulle se tietty suunnitelmallisuus tuo turvaa. Siksipä muutamat majoituspaikat ON jo katsottuna valmiiksi ja tiettyjä päiviä lyöty lukkoon. Booking.com ja muiden matkailijoiden blogit ovat olleet näissäkin asioissa avuksi.  

Rahaa oon saanut palamaan jo ennen matkaa niin laajakulmaobjektiiviin, näppäimistöön, silkkimakuupussiin (kyllä! Mulla on kevyt turva mukana siltä varalta, ettei kaikissa majoituspaikoissa olekaan ihan ne puhtaista puhtaimmat lakanat/peitot/mitkävaan), rokotteisiin, muihin pikkulääkkeisiin ja sen sellaiseen. Muutamia juttuja pitää vielä hommatakin, mutta vaatteista en varmaan isommin hajoile, paikanpäältä kun sitten saa tarvittaessa varmasti sitä mitä puuttuu. Kenkäpolitiikka on edelleen mietinnässä, mutta eiköhän sekin ratkea viimeistään kolmen viikon päästä. Pääasia olisi, ettei tulisi ihan överisti painoa rinkkaan.

Tulipa sekavahko teksti, mutta siinä muutamia ajatuksia mitä tässä vaiheessa päässä pyörii. 

Dreams do come true

Ihan pöhlää, en oikein tiedä mistä aloittaisin kirjoittamisen. Tavallaan on tapahtunut niin paljon aiheeseen liittyen ja sitten toisaalta taas ei juurikaan.

Mutta kyllä, unelmat kyllä toteutuvat, lopulta. Yksi mun elämän isoimmista... korjaan, isoin unelma, toteutuu syksyllä. Oon varmaan puolet elämästäni, kohta siis 15 vuotta, unelmoinut pääseväni joskus reppureissulle, katselemaan maailmaa vähän pidemmäksi aikaa kuin viikoksi tai kahdeksi. Monet on sen jo tehneet paljon nuorempina kuin minä, mutta mun kohdalla palaset on loksahtanut tarpeeksi hyvin kohdalleen vasta nyt, kun on suunnilleen vakkarityö ja sen myötä säännölliset tulot. Toisaalta pöhlää sekin, luulis että tuollaiset vähän pidemmät reppureissut kannattais toteuttaa juuri silloin kun ei työtä ole pitelemässä paikallaan. Noh, mun tarina meni näin, enkä mä siitä mussuta. Mä olen iloinen, onnellinen ja jo vähän jännittynyt asian takia, matkaan on tänään 66 päivää!

Oon jauhanut vähintään päässäni reppureissusta Aasiaan niin kauan, että viime syksynä tein lopullisen päätöksen, tätä vuotta pidemmälle sitä ei kyllä enää venytetä. Osasyy on siinäkin, että kolmekymppiset lähenee (syyskuussa), niitähän voi lähteä pakoon! Jotenka ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, mihin laitan töistä saadut bonukset alkuvuodesta. Jonkin aikaa maltoin kyllä seurailla lentojen hintoja, ja enhän mä alkuun edes tiennyt minne haluan mennä (Aasia on aika iso käsite...), mutta lopulta päädyin valitsemaan lennot Singaporeen. Aikaa olisi kesäloman verran eli kuukausi. Liian vähän jonkun mielestä, oikeastaan munkin mielestä, mutta kuten jo sanoin, en valita, ja jostainhan se pitää aloittaa! Ei ehkä kannata repäistä ekalla kerralla liian pitkää, varsinkaan kun on lähdössä yksin reissuun.

Jep, mä lähden yksin. Kyselin muutamilta kavereilta kiinnostaisiko niitä lähteä mukaan, mutta syksy ajankohtana oli sattuneesta syystä aika monelle huono, ja ymmärtäähän sen. Olin hetken aikaa kyllä vähän pettynytkin, pakko se on myöntää, mutta olin viime syksynä päättänyt niin tiukasti lähteväni reissuun, etten antanut matkaseuran puutteen hidastaa menoa. Itse asiassa täytyy melkein kiittää yhtä kaveria samalla siitä, että päädyin juuri niihin/siihen kohteeseen minne menen. Kaveri nimittäin sanoi kun häntä mukaan kyselin, että hän kyllä haluaisi käydä Borneossa joskus, ja kun vähän googletin paikkaa, niin mun matkakohde oli sillä päätetty. Myöhemmällä selvittelyllä päädyin myös pysymään Malesian puoleisessa Borneossa, sillä tuo maapallon kolmanneksi suurin saarihan jakautuu pohjoispuolen Malesiaan (ja pieneen sulttaanikuntaan Bruneihin) ja eteläpuolen isompaan Indonesiaan. Eräs kaveri on lähdössä Aasiaan myös ihan täysin saman ajankohtaan, mutta hän haluaa kiertää vielä Thaimaata, ja mä taas haluan nähdä jotain muuta (ihan kuin Thaimaassa ei olisi enää nähtävää, heh. Kyllä sielläkin pitää vielä käydä joskus!) Ajatus yksin reissaamisesta on tässä alkuvuoden aikana kasvanut sen verran, etten enää edes haluaisi ketään mukaani. Oon ehtinyt suunnitella reissua, ja jos joku nyt päättäisi lähteä mukaan, niin sen pitäisi sitten mennä täysin sen mukaan mitä mä olen suunnitellut, en halua joustaa enää itse siinä. Miten helpottava, mutta samalla myös pelottava ajatus se onkaan! Tai ehkä pelottava on väärä sana, jännittävää se enemmän on.

Oon lukenut paljon yksinreissaavien naisten kokemuksia, ja oikeasti oon lukenut vain hyvää. Tässä linkki yhteen aika loistavaan blogiin: http://www.adventurouskate.com/, kannattaa vilkaista!
Yllättävää kyllä (not), maalaisjärjellä pärjää aika pitkälle! Jos alkaa liikaa pelkäämään, niin sitten ei kannata astua ulos kotiovesta. Malesia ja Borneo on lukemani mukaan tosi turvallisia matkustaa, joten siinä mielessä ei pitäisi olla hätää. Ja mitä olen kaikille sanonut; en mä usko että ihan yksin siellä olen, maisemista saattaa löytää jokusen muunkin reppureissaajan ;) olen silti ollut yllättynyt, että oma äiti on se, joka ei ole sanonut halaistua sanaa peloistaan mun yksin lähtemiseen liittyen. Sen sijaan melkein kaikki tai ainakin suurin osa kavereista on "kauhistellut" asiaa ja todennut, etteivät itse uskaltaisi. No helvetti, yksin se on mentävä jos tän reissun haluan tehdä! Ja mä olen ylpeä itsestäni, että aion sen tehdä! Kävin itse asiassa tänään aamulla pikkuveljen kanssa aivan äärettömän hauskan "keskustelun" aiheesta whatsappissa, veli lupasi kuulemma lainata mulle machete-veistään että pärjään matkalla :D

Ostin tosiaan lentoliput helmikuun alussa selattuani aikani Skyscannerin sivuja. Lennot Singaporeen oli alkuvuodesta edullisimmillaan syys-lokakuulle 500 euron paikkeilla, joten siihen hintaan ne sitten ostin. Oli ihan hyvä että olin sopinut asiasta jo töissä etukäteen, ja päivillä ei sen puoleen ollut siis väliä; sain katsoa itselleni sopivan aikataulun ja ilmoittaa siitä sitten töissä. Tämä siksi, että kaikki muut pitävät lomansa kesällä, ja olen ainoa joka on poissa töistä syksyllä, eikä poissaoloni aiheuta ongelmia työpaikalla. Lisähintaa lennolle toi kasvisateria, joka piti erikseen tilata, ja kokonaissumma taisi olla n. 550e, meno-paluu. En usko että suoria lentoja olisi tuohon hintaan saanut, mutta budjettimatkasta kun on kyse, niin en välittänyt vaihdoista. Menolennolla ensimmäinen vaihto on Amsterdamissa ja toinen vaihto Hong Kongissa, paluulennolla taas ensin Hong Kong ja toisena Pariisi. Siinä onkin itse asiassa ensimmäinen "panikoinnin" aihe mulle: kyllä mä nyt jokusen lennon olen lentänyt, mutta tähän asti ne on kaikki ollut suoria, ja nyt ne ekat vaihdot pitää sitten hoitaa kunnialla läpi yksin, kääk! Mutta eihän se nyt NIIN vaikeaa voi olla, eihän? Panikoidaan sitä sitten lisää lähtöpäivänä, heh.

Singapore.

Mulla olisi vielä vaikka miten paljon kirjoitettavaa, mutta ettei tästä tule kamalan pitkä ja sitä myöten tylsä teksti, niin jätänpä loput jutut muille päiville!

(Kaikki päivityksen kuvat pöllitty suoraan google-kuvahaun tuloksista.)