Barcelona 2013: Days 5, 6 & 7, maanantai, tiistai ja keskiviikko

Ei liene kovin yllättävää, että kun edellisenä yönä oli ollut kolmeen asti baarissa, kävellyt tunnin meren rannalla kotihotelliin ja käynyt nukkumaan varmaan viiden, kuuden aikaan aamulla, niin seuraavana (tai itse asiassa samana) päivänä sitten nukuttiin hiukkasen pidempään, heh. Päivän ainoa sovittu ohjelma oli onneksi mennä M:n ja A:n kanssa Poblenoun hautausmaalle, joka oli vain muutaman sadan metrin päässä hotellistamme. Ensin kävimme syömässä Rambla del Poblenoulla samassa paikassa missä pari päivää aikaisemminkin, mutta jostain kerrassaan kummallisesta syystä ruoka ei meinannut oikein maistua minulle, hahhaaa. Sain onneksi otettua leipäsen mukaan ja söinkin sen sitten myöhemmin kun ruoka alkoi taas maistua. Lounastelun jälkeen menimme rannan vieressä olevaan pieneen puistontapaiseen odottelemaan kahta muuta saapuvaksi, ja viiden jälkeen liikuimme hautausmaalle. M ja A olivat menneet sinne suoraan metrolta, ja soittivat meillekin että hautausmaa menee jo kuudelta kiinni. Eipä ollut ainakaan itselleni tullut pieneen mieleenkään, että hautausmaa menisi johonkin kellonaikaan kiinni.. visiitti jäi siis aika lyhyeksi, mutta näin elämäni ensimmäisen kerran vähän toisenlaisen tavan haudata (?) ihmisiä. Olisi hauska tietää, mitä ruummille oikeasti tuollaisessa systeemissä tapahtuu; poltetaanko ruumiit vai lykätäänkö ne oikeasti sellaisenaan mädäntymään pikkuisiin luukkuihinsa? Onneksi hautausmaan toisessa päässä oli vanhempikin puolisko, jossa oli sitten niitä oikeasti upeita rakennelmia.

Hautausmaalla oli myös paljon kissavartijoita:

Hautausmaalta suuntasimme ensin meidän hotellille käymään vessassa, sieltä läheiseen ruokakauppaan (se oli muuten oikeasti nurkan takana, jostain syystä olin missannut sen aikaisempina aamuina ja kävellyt aika monta korttelia aamiaista noutaakseni, hah) ja lopulta taas rannan vieressä olevaan pieneen puistoon. Hilluimme siellä aikamme, söimme vähän pientä evästä ja joimme M:n ja A:n ostamaa 1,79e maksanutta cavaa. Oli muuten hinta-laatu -suhteeltaan melkoinen yllätys, positiivisessa mielessä. 

Kyllä oli kallista cavaa: 1,79e pullo!

Haukku kävi moikkaamassa meitä.

Puistossa sovimme, että menemme yhdessä illallistamaan M:n ja A:n ehdottamaan paikkaan. Niinpä käytyämme hotellissa siistiytymässä lähdimme ihan ensimmäisen illan tapaan samalle metropysäkille Verdaguerille, josta jatkoimme kävellen matkaa Gracian suuntaan ja siellä Sol Soler -nimiseen tapas-ravintolaan. M ja A olivat käyneet täällä(kin) toisella aikaisemmista Barcelonan vierailuistaan, joten paikka oli heille tuttu. Eikä muuten tarvinnut taaskaan ihmetellä miksi he olivat valinneet juuri kyseisen ravintolan heidän viimeisen illan ruokapaikaksi, sen verran hyvää ruokaa Sol Solerista sai. Ja ehdoton plussa tietysti taas siitä, että kasvissyöjänä ei tarvinnut miettiä kahden vaihtoehdon välillä mitä söisi, vaan valinnanvaraa oli enemmänkin. Mitä hintaan tulee, niin neljä henkilöä söi Sol Solerissa vatsansa enemmän kuin täyteen ja joi ainakin sen yhden pullon viiniä, ja koko setti maksoi yhteensä nelisenkymppiä. Ihan mieletön paikka, ehdottomasti voin suositella!

Sol Solerista lähdimme kävelemään takaisin tulosuuntaan, ja saattaa olla että etsimme jotain tiettyä paikkaakin, mutta ilmeisesti M ja A eivät sitä enää löytäneet tai paikan nimi oli vaihtunut. Joka tapauksessa päädyimme istumaan vielä muutamalle lasilliselle, ja sekin paikka oli edullinen ainakin oluen puolesta; 0,5 litran olut maksoi muistaakseni 3,5e. Jonkin aikaa iltaa istuttuamme oli aika sanoa kiitokset ja hyvästit matkaseurallemme, he kun lähtivät seuraavana päivänä takaisin Suomeen meidän jäädessä vielä reiluksi päiväksi Barcelonaan. 

Päätin jo maanantaina, että tiistaina nukun minkä nukun, mutta en jää odottelemaan nukkuvaa miestäni, varsinkin kun en edes tiennyt oliko hän nukkunut hyvin vai huonosti (vai hyvin huonosti), ja niinpä lähdin vähän aamiaista syötyäni yksin keskustan suuntaan. Tai eipä Park Güell nyt ihan keskustassa ole, mutta sinne kuitenkin suuntasin. En tiedä oliko se lähin tai järkevin metropysäkki, mutta Vallcarcarlla jäin kuitenkin pois ja tallustelin sitten vähän matkaa takaisinpäin ja seurailin aika selviä opasteita kohti Parc Güellia. Vasemmalle käännyttyäni tajusin, että edessä oli melkoinen nousu rinteeseen ja puistoon, mutta onneksi laiskoja turisteja - kuten minua - varten rinteessä oli, uskomatonta mutta totta, rullaportaat :D 

Rullaportaiden juurelta kuvattu tulosuuntaan, itse rullaportaat jäi näköjään kuitenkin kuvaamatta.

Parc Güell on mieletön. Mitä ikinä siitäkään paikasta on lukenut ja yrittänyt kuvitella sitä mielessään, ei varmasti pääse edes lähelle todellisuutta. Oikeasti edes kuvat ei kerro kunnolla puiston omalaatuisuudesta. Gaudi oli kyllä melkoinen taiteilija!

Tallustelin Parc Güellissa varmaan ainakin pari tuntia, ja tuntuu etten varmaan ehtinyt kaikkea edes nähdä. Nälkä alkoi kuitenkin kurnia vatsassa siihen malliin, että oli pakko lähteä pois kohti keskustaa. Tällä kertaa kävelin Lesseps-asemalle ja otin sieltä metron aina La Ramblalle asti. Jäätyäni pois Liceulla päädyin aika kätevästi La Boqueria -kauppahallin viereen, joten ei tarvinnut montaa kertaa miettiä, mistä lähden ruokaa etsimään. Mondon oppaassa oli mainittu joitain ruokapaikkoja kauppahallista, mutta en jaksanut keskittyä niihin sillä kertaa, ja kävelin päättömästi pitkin hallia. Pahimpaan nälkään noukin ensin purkillisen ihania hedelmiä, mutta ihan hallin peräpäästä löysin kasvis- ja luomuruokaa tarjoavan tiskin, ja siitä sitten noukin itselleni sapuskaa mukaan ja palasin La Ramblalle. Siinä vaiheessa kiinnittikin sitten aika helposti yhteen mielenkiintoiseen asiaan huomiota, mitä en varmaan muuten olisi tullut edes ajatelleeksi: kävelykadun varrella ei ole yhtään penkkiä, mille voisi istahtaa. Joku fiksu ajatus siinäkin varmaan on takana, mutta ruokarasia kourassa jonkinlaiselle puistonpenkintapaiselle olisi ihan oikeasti ollut tarvetta. Mitään penkkiä ei kuitenkaan osunut silmiin, joten kävin kadun varrelle jonkin rakennuksen portaille istumaan ja syömään. Mitä ruokaan taas tulee, niin kympin hinta oli yllättänyt minut (varsinkin kun luulin saavani vain pienen palan kasvislasagnea, mutta ateriassa olikin ties mitä kaikkea muuta herkkua), eikä välttämättä positiivisessa mielessä, mutta syötyäni itseni ähkyyn vain puolesta ateriasta tajusin, ettei raha ollut mennyt hukkaan, todellakaan. 

Kaikenlaista herkkua La Boqueriassa.

Kun olin saanut vatsani täyteen La Boquerian kasvisherkuista lähdin vielä automaatille ja J:tä vastaan, hän kun oli tulossa keskustaan vasta nyt. Kello läheni kuitenkin viittä, joten meidän piti suunnistaa ihan suoraan LTW:lle. Liikkeessä menikin sitten aika kätevästi loppuilta, ja valehtelisin jos sanoisin, etteikö itsetuntoani olisi hivellyt, kun parikin ammattilaistatuoijaa kehui viime vuonna Suomessa ottamaani käsivarren tatuointia. Tai noh, eihän ne kehut nyt sinänsä ihme ollut, koska ammattilainen käsivarsikuvan on tehnyt, mutta kuitenkin. LTW:stä lisää juttua vielä myöhemmässä Barcelonan koostetekstissä. 

Kun olimme molemmat J:n kanssa saaneet Barcelonasta pienet muistot ihoomme, oli taas vaihteeksi aika mennä syömään. Olin päättänyt jo aikaisemmin että voisimme illallistaa Julivert Meu -nimisessä ravintolassa. Tämä ratkaisu luonnollisesti siksi, että paikka oli mainittu Mondon oppaassa ("Edullisten hintojensa ja oivallisen sijaintinsa vuoksi ravintola on erityisesti nuorten suosiossa"), ja koska se oli todella lähellä LTW:tä. Niinpä suuntasimme sinne, joskin ravintolaan astuttuamme meinasin jo katua ratkaisua, koska se vaikutti turhan lihapainotteiselta kuivattujen lihakimpaleiden roikkuessa suunnilleen katosta. Se oli melkoinen ei-ei kasvissyöjälle, mutta päätin antaa paikalle mahdollisuuden. En muista enää väkisinkään mitä tarkalleen ottaen söin, mutta sen verran fiksu jossain vaiheessa kuitenkin olin, että kirjoitin pari pientä muistiinpanoa paikasta oppaaseeni. Toisin sanoen, oma ruokani ei ollut mitään superhyvää koska en edes muista mitä se oli, mutta sen verran ok kuitenkin, että sen oli voinut kirjoittaa ylös. Myös se jäi paikasta mieleen, että vaikka oppaassa oli sanottu sen olevan nuorten suosima, niin ainakaan kyseisenä iltana siellä ei meidän lisäksi näkynyt juuri muita meidän ikäisiä ihmisiä, vaan enemmänkin vanhempaa väkeä. Lisäksi illallisen lasku ei ollut mitenkään erityisen edullinen, vaan mielestäni juuri sen hintainen mitä niinkin keskustassa olevassa ravintolassa sen voi olettaa olevan. Ruokailun jälkeen piti luonnollisesti siirtyä metrolla hotellille pakkaamaan tavaroita kasaan, koska seuraavana päivänä oli lähtö takaisin Suomeen. 

Keskiviikkona huoneen luovutus oli ajoissa, joten meillä oli vielä hyvin muutama tunti aikaa ennen siirtymistä lentokentälle. J halusi jostain syystä vielä mennä Parc Güelliin, koska ei siellä ollut edellisenä päivänä käynyt, ja koska itselläni ei ollut enää sen kummempaa ajatusta päivän ohjelmasta, lähdimme suuntaamaan samaa reittiä puistoon, mitä olin edellisenä päivänä itse kulkenut. J ei kovin kauaa puistossa loppujen lopuksi kuitenkaan viihtynyt turistien määrästä johtuen, joten lähdimme palailemaan pikkuhiljaa lähemmäs keskustaa. Vanhassa kaupungissa suuntasimme jälleen yhteen Barcelonan oppaan suosittelemaan kahvilaan/ruokalaan, Bar del Pihin. Omasta mielestäni paikka oli varsin viihtyisä, vaikka söimmekin sisällä. Tapakset olivat hyviä myös, mutta J:lle ne alkoivat jo yleisestikin vähän tökkiä, vaikkei hänen mielestään itse paikassa mitään vikaa ollutkaan. Luulen, että paikka toimii lämpimämpänä päivänä ulkoterassilla kuitenkin hieman paremmin. 

Lounaan jälkeen palasimme hotellille hakemaan matkalaukut ja jätimme hyvästit Travelodge Poblenoulle. Metrolla pääsimme tietenkin nopeasti takaisin keskustaan, mutta junaa jouduimmekin sitten odottamaan hieman kauemmin mitä olin ajatellut. Puolisen tuntia odoteltuamme meinasi iskeä jopa pieni paniikki, oliko oikea juna mennyt jo ohikin, mutta ei onneksi ollut. Joka tapauksessa kiire meinasi tulla, ja selvittyämme jotenkin turvatarkastuksista jouduimme melkein juoksemaan lähtöportille. Noh, ainakin reippain askelin, jollei muuta. Vessassa ehdimme onneksi käydä, mutta sen jälkeen portit koneeseen melkein jo avattiinkin. Paluumatka kotiin sujui hyvin, mutta mieli jäi vielä pitkäksi aikaa Barcelonaan. 

(Tämä postaus jumahti luonnokseksi ihan liian pitkäksi aikaa, mutta yritän vielä jossain välissä kirjoitella Barcelonan ja meidän matkan plussat ja miinukset, jos niistä jotain iloa ja hyötyä olisi jopa jollekin lukijalle). 

Barcelona 2013: Day 4, sunnuntai

Sunnuntaina oli myös hyvin sunnuntaimainen herätys, eikä pidetty varsinaisesti kiirettä pukeutumisen tai muunkaan kanssa. Lopulta suuntasimme kuitenkin Barcelona Aquariumiin, koska J ei ollut ennen käynyt akvaarioissa ja halusi nähdä mistä oikein on kyse. Liput maksavat aikuisilta 20e, ja ainakin henk. koht. olen sitä mieltä, että jos on joskus käynyt yhtään isommassa akvaariossa (omalla kohdalla Bangkok ja Lontoo), ei Barcelonalla ole kyllä oikeastaan mitään uutta annettavaa. Siihen nähden 20 euroa oli aika paljon. Toisaalta samaa mieltä oli myös J, joka oli aika pettynyt koko paikkaan, ainoastaan yläkerrassa olleet muutamat liskot ja pingviinit kuulemma hieman pelastivat tilannetta, heh. Uskon kuitenkin, että lapsiperheille akvaario on hyvä kohde, ja kai siitä kertoo jo sekin, että paikassa käy ties kuinka monta (miljoonaa??) vierailijaa vuodessa.

Akvaariosta päätimme suunnata taas kerran vanhaan kaupunkiin ja Bar del Pla:han, joka oli edellisenä iltana ollut täysi. Täydeltä paikka näytti nytkin, mutta pääsimme silti heti istumaan ja nauttimaan ruoasta. Otimme yhteisen salaatin joka oli todella herkullista, ja molemmat omat tapakset. Jälleen kerran (pahoittelut jos tästä tulee jo liikaa toistoa jonkun mielestä) Mondon opas oli oikeassa paikan suhteen, eikä ainakaan itselläni ollut mitään valitettavaa.

Lounaan jälkeen kävelimme katuja pitkin kohti Parc de la Ciutadellaa. Toki matkan varrella piti myös pysähtyä pikkuruiseen kauppaan ostamaan mm. cavaa. Jostain syystä Ciutadellaan ei löytänytkään olevinaan niin helposti kuin sen ajattelin olevan, mutta lopulta päädyimme riemukaaren puoleiselle reunalle, ja lähdimme siitä kävelemään puistoa pitkin etsien sopivaa hengailupaikkaa. Ciutadella on paljon pienempi mitä luulin, mutta varsin mukava puisto, ja siellä monet paikallisetkin viettävät aikaansa juuri sunnuntaisin. En tiedä mikä the Juttu puistossa oleva mammuttipatsas oikein on, mutta sellainen siellä kuitenkin on, ja kaikki halusivat kuvata itsensä sen vieressä. Mammutti jääköön minulle ainakin toistaiseksi mysteeriksi.. Olimme kävelleet aika pian puiston laidalta toiselle ja löysimme lopulta mukavan paikan istahtaakin ja korkata pullon kuohuvaa. Myös M ja A saapuivat lopulta paikalle ja puistossa se aika menikin hämärän koittoon asti.

M ja A olivat voineet hieman huonosti edellisillan rannalla istumisen ja pienimuotoisen juopottelun takia, joten he lähtivät suuntaaman omalle hostellilleen nukkumaan, kun me taas halusimme mennä vain vaihtamaan vaatteet ja lähteä tutustumaan hieman paikalliseen baarimeininkiin. Kun vaatteet oli saatu vaihdettua, halusimme syödä vähän jotain hotellilla ennen baariin lähtemistä, ja kas kummaa, taas muistin miksen halua syödä varsinkaan sellaisten ketjuhotellien ruokia. Kyllähän se syömäkelpoista oli eikä tullut huono olo tai muuta, mutta ei siitä kyllä saanut tasan mitään irtikään.

Ruoan jälkeen pyysimme hotellin respaa tilaamaan meille taksin, mutta kun sitä ei vielä parinkymmenen minuutin jälkeenkään kuulunut, nappasimme taksin lennosta ja ilmoitimme minne haluamme. Huijauksia ei onneksi tullut, ja taksimatka Poblenousta keskustaan (Passeig d'Isabel II:n ja Av Margues de l'Argenteran väliin) oli muistaakseni aika edullinen, hintaa en valitettavasti väkisinkään muista. Baarithan oli tietenkin katsottu Mondon oppaasta, ja ensin suuntasimme Hookiin, jossa olimme olleetkin jo torstai-iltana M:n ja A:n kanssa. Siellä emme kamalan kauaa viipyneet ja palasimme vain vähän matkaa tulosuuntaan rokkibaariin nimeltä Bollocks. Löysin itse asiassa aika hyvin kuvaavan arvostelun paikasta, lainaan sen tähän suoraan (täältä):

"The place is simply (excuse my French) badass bar. It feels dirty inside, in a good way .The walls are covered with pictures of rock stars and metal gods, surrounded by graffiti everywhere. You can get your simple Estrella bottle of beer, or a drink with a gimmicky name. They also have some kickass t-shirts with skulls, fire, and other macho symbolism, which is my favorite form of souvenir from a trip.

Despite being in Barcelona for less than a week, my friend and I found ourselves here on two nights. If you're not in the mood for a crazy club night, this is surely a great way to spend a night at a dive and having a some beers."

HUOM! Kaikki seuraavat neljä kuvaa lainattu täältä! 

HUOM! Kaikki ylläolevaa neljä kuvaa lainattu täältä! 

Kuvaus on enemmänkin kuin osuva Bollocksista, ja me molemmat tykästyimme paikkaan. Väsymys vaan meinasi olla sitä luokkaa, että ihan kaikkea ei illasta ja yöstä saanut irti. Siltikin, väsymyksestä huolimatta, lähdimme jälleen kerran kävelemään Barcelonetaa ja rantaa kohti. Fiksu ajatus oli siis kävellä vähän matkaa rantaa pitkin Poblenouhun päin ja ottaa taksi heti kun siltä alkaa tuntua, mutta kas kummaa, yhtäkkiä huomasimme kävelleemme perille asti. Ei liene yllätys, että kun baari meni kiinni kolmelta (aikaisempaa valomerkkiä ei muuten tunnettu ainakaan tuossa baarissa, eli valot räsähti päälle tasan kolmelta, ja silloin kaikkien piti liueta ulos melkoisen nopeasti) ja kävelimme vielä n. tunnin matkan hotellille, niin kellokin oli taas vaihteeksi aika paljon ennen kuin pääsimme nukkumaan. Mutta hei, siitähän oli tullut jo vähän niinkuin tapa, ja lomallahan sitä oltiin!