maanantai 31. elokuuta 2015

Kihelmöintiä

Matka lähenee tässä vaiheessa tosi nopeasti, enää alle kolme (3!) viikkoa lähtöön. Valehtelisin jos väittäisin, ettei jännitä yhtään. Suoraan sanottuna ei edes tunnu kovin kivalta, että suurin osa matkasta tietävistä ihmisistä on suunnilleen kauhuissaan mun lähdöstä, sen sijaan että tsemppaisivat mua siihen. Ei, itseäni ei vieläkään pelota, eikä muiden fiilikset ole tarttunut muhun negatiivisessa mielessä, lähinnä on enemmänkin se ajatus, että helvetti, vielä mä teille kaikille näytän. Mutta kyllä, totta kai mua jännittää! Väitän sen olevan kuitenkin aika normaalia tässä vaiheessa, koska kyllä mua jännittäisi vaikka olisin lähdössä jonkun kanssa reissuun! Tää tulee olee varmasti tähän astisen elämäni isoin kokeilu, kokemus ja seikkailu, joka ei takuulla unohdu ikinä. Ja niitä juttuja mä haluan elämääni, asioita jotka muistan vielä jossain kuolinvuoteellani.


Tällä hetkellä isointa stressiä aiheuttaa varmaankin elektroniikan kuskaaminen matkalla. Tätä stressiähän tuskin edes olisi, jos mukana olisi joku kaveri, mutta nyt mun on pakko pystyä vahtimaan tavaroitani ihan oikeasti yksin. Tabletti lähtee mukaan, että voin kirjoitella blogiin vaikka valmiiksikin tekstejä, jotka sitten julkaisen sitä mukaa kun on netti käytettävissä. Blogia varten ostin netistä muutamalla kympillä pienen bluetooth-näppiksen, että kirjoittelu olisi vähän helpompaa ja nopeampaa. Okei, näppiksen katoaminen tai rikkimeneminen ei ole maailmanloppu, mutta kyllä se ärsyttäisi. Mutta missäpä ihmeessä mä kuskaan koko ajan kameraani, johon ostin vielä nimenomaan matkaa ajatellen uuden objektiivinkin? Joo, ei sekään mikään överikallis ole, mutta kamerasta ja siihen liittyvästä sälästä haluan pitää huolta. Päiväreppu toki lähtee matkaan mukaan, mutta ehkä sinne tai johonkin pieneen laukkuun pitää viritellä kameratarvikkeille joku oma tila, jos säilyisivät vähän paremmin. Se ei toki poista sitä mahdollisuutta, että joku pöllii tavarat majoituspaikasta, oli se sitten millainen hyvänsä milläkin hetkellä. Täytyy toivoa että kaikissa paikoissa (hostelleissa ym.) olisi jonkinlainen lukollinen kaappi, että tavarat saisi sinne, tai että respaan voisi jättää arvojutut luottavaisin mielin. Oon helposti usein ehkä liiankin naiivin hyväuskoinen ihmisten suhteen, mutta nyt yksin lähtiessä oon huomannut että epäilen kaikkea ja kaikkia jo valmiiksi, että varmaan jotain pöllitään. Mutta hei, pessimisti ei pety!

Tähän Varustelekan kaasunaamarilaukkuun voisi viritellä sisäpuolelle vaahtomuovista tms. sisälle suojat/pehmusteet kameraa ja objektiivia varten, eikä laukku näyttäisi liian hienolta ja houkuttelisi sen takia rosmoja pöllimään tavaroita laukun sisältä. Ja on aika edullinen. 


Tavaroiden turvallisuuteen majoituspaikoissa liittyen, oon toki lukenut myös sellaisista rinkan päälle laitettavista metalliverkkopusseita, jotka sidotaan tavallaan myös esim. patteriin kiinni, mutta ne Pacsafen tavarat on kuitenkin aika arvokkaita ottaen huomioon, että niille on tarvetta tyyliin nyt tän yhden kerran, eikä seuraavasta kerrasta ole tosiaan edes tietoa. Ei oikein nappaa laittaa 80e sellaiseen verkkohässäkkään, joka ei kuulemma ole edes kovin kevyt, tai jota on hieman veemäistä kanniskella sitten mukana. Who knows, voihan se olla että matkan aikana kiroan etten sellaiseen rahojani laittanut, mutta saa nyt silti jäädä. Toki muuta vaijeria yms. lukkoa otan mukaani, ihan ilman en ole lähdössä.


Vakuutusyhtiöstä selvitin, että jos käyn sukelluskursssin Tiomanilla ja haluan kuitenkin koko matkan ajaksi vakuutuksen sukelluksia varten, niin se kustantaisi vähän päälle 90e. Pitää varmaan soittaa sinne vielä ja varmistaa kaikki matkatavaroihin liittyvät jutut, ettei tule mitään omavastuutakaan maksettavaksi, jos jotain pöllitäänkin. Ja jos jostain syystä tarvetta paniikkiambulanssilennolle takaisin Suomeen tulee, niin senkin pitäisi kyllä olla nykyisillä vakuutuksilla ok, oon ilmeisesti ottanut viime vuonna aika kattavan matkavakuutuksen. Ja hyvä niin. 

Edelliseen tekstiin toki kirjoitin, että ei saisi suunnitella liikaa, mutta väitän että ensikertalaiselle yksinlähtevälle minulle se tietty suunnitelmallisuus tuo turvaa. Siksipä muutamat majoituspaikat ON jo katsottuna valmiiksi ja tiettyjä päiviä lyöty lukkoon. Booking.com ja muiden matkailijoiden blogit ovat olleet näissäkin asioissa avuksi.  

Rahaa oon saanut palamaan jo ennen matkaa niin laajakulmaobjektiiviin, näppäimistöön, silkkimakuupussiin (kyllä! Mulla on kevyt turva mukana siltä varalta, ettei kaikissa majoituspaikoissa olekaan ihan ne puhtaista puhtaimmat lakanat/peitot/mitkävaan), rokotteisiin, muihin pikkulääkkeisiin ja sen sellaiseen. Muutamia juttuja pitää vielä hommatakin, mutta vaatteista en varmaan isommin hajoile, paikanpäältä kun sitten saa tarvittaessa varmasti sitä mitä puuttuu. Kenkäpolitiikka on edelleen mietinnässä, mutta eiköhän sekin ratkea viimeistään kolmen viikon päästä. Pääasia olisi, ettei tulisi ihan överisti painoa rinkkaan.

Tulipa sekavahko teksti, mutta siinä muutamia ajatuksia mitä tässä vaiheessa päässä pyörii. 

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Liian iso Aasia

Saan tosiaan kiittää kaveriani siitä, että päädyin lähtemään Borneoon matkallani. Jostain syystä tuntui silti siltä, että kun niissä maisemissa kerran ollaan, niin voisi sitä jotain muitakin paikkoja tsekkailla matkan varrella. Perhentianista olen kuullut vain hyvää, mutta myös sitä, että se on aika turistimesta nykyään. Vaikka toisaalta, mikäpä ei olisi... harvassa taitaa ne saaret olla, joissa ei olisi joku käynyt. Joka tapauksessa, aloin aika randomisti selata Google mapsia, ja huomattuani Singaporesta koilliseen pienehkön saaren, päätin että sinne pitää mennä. Saari on Pulau Tioman, ja vaikka sielläkin on tietenkin useampia suomalaisia käynyt, niin ajattelin että menen mielelläni sellaiseen paikkaan, mistä en ainakaan kavereiltani ole kuullut.



Tällä hetkellä reitti on muodostunut seuraavaksi: olen Singaporessa maanantaina aamupäivällä n. klo 11.45, ja vietän siellä yhden yön, että saan toivottua edes hetken aikaerosta ja ettei heti tarvitse lähteä säätämään uuden matkan kanssa. Lennän Singaporeen Amsterdamin ja Hong Kongin kautta ja matka kestää yhteensä n. vuorokauden, joten on ehkä ihan hyvä hengähtää siinä välissä. Ja on muuten hyvä että saavun perille päiväsaikaan, helpottaa varmaan vähän liikkumista vieraassa kaupungissa ensimmäistä kertaa.

Singaporesta tarkoitus on siirtyä bussilla Pulau Tiomanille, joka on ihan random saari, jonka bongasin kun katselin Google mapsia ja mietin minne voisin poiketa ennen Borneon saarelle siirtymistä. Perhentian on tietenkin yksi paikka mistä olen kuullut vain hyvää, mutta jotenkin ajattelin että olisi kiva käydä sellaisessa paikassa, missä ainakaan oma kaveripiiri ei ole vielä poikennut. Ja silti se Perhentian tulee esille aika ajoin, ja olen alkanut nyt taas pohtia, että pitäisikö sittenkin poiketa sinne Tiomanin sijaan... kääk, mitä tehdä? Sitähän tälle reissulle ei pitänyt tehdä liikaa, suunnittelua. Saa mennä ihan oman flown ja fiiliksen mukaan!

Kuva täältä.

Joka tapauksessa, minne ikinä päädynkään Singaporesta muutamaksi päiväksi tai n. viikoksi, niin sieltä suuntaan Kuala Lumpuriin yöksi tai kahdeksi, jonka jälkeen suuntaan nokan kohti Borneota. KL:sta olen kuullut lähinnä että se on tylsähkö paikka, ja toisaalta osa porukasta sanoo rakastavansa sitä kaupunkia. Shoppailumahdollisuudet siellä on ilmeisesti aika huikeat joka tapauksessa. Pari yötä riittänee siellä, siinä ajassa ehtii nähdä Petronasin tornit ja mahdollisesti Batu cavesin. Tuo lentopäivä KL:sta Borneoon Kota Kinabalulle on pakko lyödä lukkoon jo nyt, sillä lentojen hinnoissa on huimia eroja; jos ostan lennot nyt jo, hinnat on vain muutaman kympin (viimeksi katsoessani KL-KK oli n. 30e), kun taas viikon varoitusajalla ostetut lennot voivat olla reilusti yli satasen kalliimmat.

Borneossa päädyin pysymään Sabahin puolella, sillä yksistään siellä on todella paljon nähtävää. Aikaa Borneossa tuntuu silti olevan liian vähän, koska lennot Kota Kinabalulta Singaporeen ostin jo Air Asialta 13.10., niin että ehdin Singaporeakin vilkaista. Borneossa kiinnostaa tietenkin luonto, mutta kun kaikkea en vaan ehdi mitenkään näkemään, niin luultavasti kyselen sitten paikanpäällä ne must-see-kohteet. Gunung mulun kansallipuisto, Uncle Tan´s wildlife camp, Kinabalu-vuorelle kiipeäminen, Sepilokin orankien kuntoutuskeskus, Sipadanin paratiisisaari snorklauksen osalta... siinä muutama paikka mitkä kiinnostaisi!



Kuvat täältä ja täältä.



Saas nähdä mitä tästä tulee, vähän alkaa jo jännittääkin kun jäljellä on enää 17 työpäivääkin (ja vähän enemmän päiviä noin muuten, mutta  työpäivät on ne mitkä lasketaan)! Ainiin, tein aamukammankin töihin :D kuva on napattu viime viikolla, kun matkaan oli tasan kuukausi.



Ja silti, tässä muutama kohta Madventuresin seikkailijan oppaasta, mitkä vaan pitäisi muistaa (helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin näin ekakertalaiselle. Kirja sentään on nyt luettu kannesta kanteen, pitäisi kai aloittaa uusintakierros):

"Chillaa! Jo tässä vaiheessa - ennen kuin olet edes suunnitellut matkaasi pidemmälle. Ota paristot pois Duracell-pupun hanurista, istu alas ja hengitä rauhallisesti. Märkäkorvamatkaajan ensimmäinen virhe on ahnehtiminen. Pyritään plokkaamaan vyön alle aivan liian monta paikkaa liian lyhyessä ajassa.

Suunnittelun tärkein asia:
Oikeastaan ainoa suunnitelma, jota todella tarvitset, on jämerä lähtöpäätös. Liian moni jättää matkaunelmansa nousuhumalaisiksi puheiksi ja sortuu sitten keksimään selityksiä ajan- ja rahanpuutteesta. Kuten Madventures on jo aikojensa alusta sanonut näille uskossaan heikoille: älä selitä, vaan lähe menee!"