Hate, winter / vedenalainen valokuvaus

Hups, ihan vaan pikkuisen kulunut taas aikaa edellisestä postauksesta. Menkööt sen piikkiin, että ollut aika hässäkkää taas parisen viikkoa, ja nämä parisen viikkoa on myös ollut liian kylmä että olisin voinut toimia millään tavalla järkevästi. Ja ah, miten hieno aasinsilta siitä tulikaan aiheeseen talvi. Minä vihaan talvea. Tai en tiedä, mutta kun kylmää, siis OIKEASTI kylmää, on jatkunut yli kaksi viikkoa, voi ihan hyvin jo sanoa että liika on liikaa. Valitettavasti jostain syystä edes lähestyvä matka ei lämmitä tarpeeksi näillä pakkasilla. Johtuneeko siitä, että toukokuussa Suomessakin on (toivon mukaan) jo hieman lämpimämpää.

Nyt hieman taas asiaan. En vieläkään kirjoita niistä retkistä, koska siitä tulee luultavasti PITKÄ postaus. Sen sijaan jatkan hieman jo käsittelyssä olleesta aiheesta, nimittäin snorklailu ja valokuvaus. Nyt tuli taas se kausi, kun aloin tehdä jatkoselvittelyjä asian suhteen. Kuten aikaisemmasta tekstistä kävikin ilmi, jokin Monkeypodin pussukkaa parempi olisi pakko saada, sen verran vedenalaisen maailman kuvaaminen kiinnostaa, mutta onneksi en tehnyt hätiköityjä päätöksiä DiCAPacin pussin tilaamisen suhteen ebaysta tai Amazonilta.

Olen nyt taas kysellyt aiheesta thaiklupin foorumilta, ja sainkin ihan hyvän linkin toiseen topiciin. Tuolta löytyi hyviä pointteja, ja ne saivatkin minut taas kerra pohtimaan, pitäisikö sittenkin vain panostaa kokonaan uuteen, vedenkestävään kameraan. Näitä malleja löytyisi Olympukselta, mutta myös Canonilla on se ihan vesikuvaukseen tarkoitettu kamera, muistaakseni malli oli D10. Kuitenkin tuntuu niin typerältä ostaa edes 150 euron kameraa (Olympus verkkokauppa.comista) vain sen takia, että haluan saada kuvata veden alla. Tai ehkei siinä muuten olisi mitään typerää, mutta kun vasta syksyllä ostin muutenkin uuden kameran, niin ehkä on vain järkevämpää ostaa siihen jonkinlainen pussukka. Kokonaan uudella vedenpitävällä kameralla vain varmistaisi sen, ettei tuo syksyllä ostettu Canon ainakaan menisi rikki tai vahingoittuisi, koska jos näin tapahtuisi, ei olisi ensimmäistäkään pokkaria millä kuvata. Hm.

Vaihtoehdot tuntuivatkin olevan nämä: n. 50e maksava kamerapussi syksyllä ostetulle Canonille, kokonaan uuden, vedenkestävän kameran ostaminen (Olympus 150-180e, Canon D10 kai n. 250e) matkalle ja nimenomaan vesikuvaamista varten tai sitten kolmantena vaihtoehtona ihan virallisen Canonin sukelluskotelon ostaminen nykyiselle pokkarille (hinta n. 200-250e, riippuen mistä ostaisi). Ikäväkseni tosin huomasin, että kolmas vaihtoehto rajautui pois jo senkin takia, ettei omalle kameramallille tosiaan taida olla olemassa kovaa sukelluskoteloa, ainakaan vielä. Ehkä ihan hyvä niin, koska olisihan se ihan liian kallis kuitenkin. Olympukseen en vain innostu väkisinkään, joten sekin jäi pois. Jäljelle jäi siis taas kerran se ensimmäinen vaihtoehto.

Eilen tulin kuitenkin miettineeksi, että mitä jos ostaisinkin esim. huuto.netistä jonkun vanhan digikameran (Canon), ja siihen sitten myös kaivaisin jostain edullisesti ihan virallisen kotelonkin. Niinpä nyt onkin harkinnassa ostaa joku vanha powershot huuto.netistä ja ebaysta jenkeistä saisin siihen ehkä kerran käytössä olleen kotelon, jos myyjä suostuu lähettämään Suomeen. Siihen tosin tulee ehkä aika paljon kuluja, mutta se selviää tässä lähiaikoina.

Yhtenä vaihtoehtona törmäsin thaiklupin foorumin keskustelusta poimitusta nettilinkistä myös tällaiseen vaihtoehtoon.

Tuon saisi tosiaan tilattua ilmeisesti ilman postareita dealextreme.comista. Itsellä ei firmasta ole kokemuksia, mutta jotkut thaiklupilaiset sitä ovat kokeilleet ja todenneet ihan asialliseksi. Sieltä voisin tilata myös jonkun edullisen, kuitenkin vähän paremman pussin pokkarilleni kuin mitä Monkeypodin pussi oli, ja silloin olisi sitten jotain varalla, jos itse kamera ei toimikaan kuten pitäisi. Suunnittelin myös sitä, että koska ikivanha Olympuksen jättikokoinen pokkari voisi yhtä hyvin olla roskissa, voisin uhrata sen sukelluspussikameraksi, ja silloin ei haittaisi jos kamera ei olisikaan enää käyttökelpoinen matkan jälkeen. Kamera tosin on niin iso, ettei sille varmaan edes löydy kovin helposti sukelluspussia :D

Maailman ympäri

Älä kysy miksi, mutta kuulin että Voicen Sini Virtanen tekee jonkinlaista maailmanympärimatkaa ja siitä blogia. Voicen kuunteleminen ei kuitenkaan sattuneesta syystä niin aktiivista ole, että tietäisin miksi, joten jos joku joskus tämän tekstin lukee, niin saa kertoa. Ilmeisesti kyseessä on joku työmatka, mutta MISTÄ JA MITEN saa sellaisen työpaikan, että pääsee matkustamaan maailman ympäri?!?! Mä tahdon myös!! Aivan täydellistä. Ja mä olisin ihan aikuisten oikeasti TODELLA iloinen myös ihan vain jostain muutaman kuukauden reissusta Aasiassa tai Etelä-Amerikassa, tai oikeastaan missä vain. Mieluiten Euroopan ulkopuolella kuitenkin. Kamalaa kuinka kiittämätön taidan lopulta olla, Thaimaan matkaan ei ededs ole pitkä aika, mutta kun haaveilen jostain isommasta, niin Phuket ei tunnu oikein miltään. Pitänee alkaa tutkailla taas enemmän omaan matkaan liittyviä asioita ja unohtaa maailmanympärysmatkat, ei se Phuket hullumpi juttu taida kuitenkaan olla tähän kohtaan, vaikka jotain eksoottisempaa tahtoisinkin.

Mutkia matkassa / matkaseura / kroppa kuntoon

Taisin tuossa edellisen postauksen yhteydessä jo mainita tutkineeni viimeksi lähinnä Phuketista järjestettävien retkien tilannetta, mutta siitä tulee sen verran iso juttu, että ohitan sen nytkin ja palaan aiheeseen toivon mukaan myöhemmin tällä viikolla. Sitä ennen pientä toisenlaista päivitystä.

Tosiaan matka sai ehkä pienen mutkan eteensä tuossa viime viikolla, kun juttelin matkaseuralaiseni kanssa. Molempien kohdalla matkan varaaminen oli vähän riskipeliä, opiskelijoita kun olemme, mutta nyt kaikki tuntuu olevan vielä vähän enemmän auki. Ystäväni nimittäin oli joka tapauksessa lähdössä koulun kautta vaihtoon jenkkeihin ensi vuonna, mutta koulun takia suunnitelmat menikin hänen kohdallaan uusiksi, ja hän lähteekin vaihtoon oletettavasti jo tämän vuoden syksynä. Se vaikuttaa tietenkin rahatilanteeseen ja niinpä onkin kysymysmerkki, pääsenkö lopulta lähtemään matkaan hänen kanssaan, vai pitääkö yrittää etsiä jostain matkakaveri. Ongelmia siinä tuskin olisi muuten, mutta matkaan ei ole enää kuin reilu kolme kuukautta aikaa, joten mistä ja miten saisin niin lyhyellä varoitusajalla jonkun seurakseni? Oma avopuoliso ei pääse matkalle koiramme ja kertausharjoitusten takia, mutta luotan siihen että joku kavereistani pääsisi ehkä mukaan. Sitä ei nyt vielä tarvitse ajatella koska matkaseuralaiseni yrittää todellakin päästä lähtemään reissuun, ja vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona jätän matkan itsekin väliin. Joskin en usko että se tulee tapahtumaan, koska olen kuitenkin matkan varausmaksun maksanut ja siksi haluan matkaan myös päästä lähtemään. Yhtenä vaihtoehtona matkaseuraksi on pikkuveli, joka vaikutti ilmeisesti yllättävänkin kiinnostuneelta asiasta. Toisaalta hänelläkin on ehkä esteenä raha ja työ, sen näkee myöhemmin jos siihen pisteeseen päädytään.

Tuli muuten vielä mieleen, etten ole sen enempää kirjoittanut matkaseuran valitsemisesta noin yleensä. En tiedä onko siinä mitään pointtia, mutta muutama sananen siitäkin on ehkä paikallaan. Joillekin on todella tärkeää kenen kanssa reissuun lähtee, mutta minulle ei niinkään. Toisaalta asiaan vaikuttaa sekin, kuinka pitkästä matkasta on kyse. Viikon-kahden matkoilla kaikki tulee luultavasti toimeen melkein kenen tahansa kanssa, mutta jos kyseessä onkin pidempi, vähintään kuukauden reppureissu, kannattaa ehkä miettiä onko kämppis tai paras kaveri järkevin matkakaveri. Tästä ei ole omaa kokemusta, mutta lukemani perusteella uskon kyllä, että pitkällä matkalla välit parhaaseen kaveriinkin saattaa mennä tosi huonoiksi, jos ajatukset matkasta ja kohteista eroaa paljonkin. Tosin usein pidempiä matkoja on suunniteltu myös pidemmän aikaa, jolloin pitäisi jo olla etukäteen tiedossa, mitä toinen reissulta haluaa.

Itse olen reissannut tietenkin perheen kanssa, mutta myös entisen koulukaverin ja kämppiksen sekä nuoremman serkun kanssa. Kaikki matkat ovat sujuneet ja menneet mukavasti, enkä muista että pientäkään sanaharkkaa olisi tullut kavereiden kanssa. Niinpä en ikinä ole stressannut matkaseuran kanssa, uskon että matkoille päästessä olen sen verran joustava kaiken suhteen, että kanssani on melko helppo tulla toimeen, vaikka muuten joistain asioista voisikin tulla pientä kinaa. Vaikka nytkin toivon mukaan pääsen lähtemään alkuperäisen matkaseuralaisen kanssa Thaimaahan, ensimmäistä kertaa hänen kanssaan, en usko että meillä on mitään erimielisyyksiä missään, tiedämme kuitenkin myös haluavamme samanlaisia asioita matkalta. Toisaalta jos lähdenkin matkaan esim. pikkuveljen kanssa, niin siinä perhesuhteet pitävät homman varmasti kasassa.

Toinen asia josta ajattelin kirjoittaa, tuli mieleen eräästä toisesta blogista jota juuri äsken luin. Blogi käsitteli aiheena sitä, mikä blogeissa yleensä ärsyttää. Kaikki kohdat kyllä allekirjoitan, varsinkin sen, että blogin tekstin pitäisi olla melko helppolukuista, eikä täysin puhekielellä kirjoitettua, se on nimittäin todella raskasta. Yksi asia mikä kirjoittajaa myös ärsyttää, on jatkuva laihdutusaiheesta jankuttaminen (varsinkin kun kyseessä on joku alipainoinen tapaus joka laskee kalorit juoduista vesilasillisistakin..). Ja onhan sekin raskasta, asia erikseen oikeasti ylipainoiset tapaukset, jotka yrittävät myös todella muuttaa elämäntapojaan parempaan päin. Ja miksi tämä jälkimmäinenkin aihe liittyy tähän omaan blogiini, on seuraava: matkaa suunnitellessamme yksi asia joka tuli ensimmäisenä itselleni mieleen, on oma kroppa, joka pitäisi saada edes jonkinlaiseen rantakuntoon.

Sinänsä tämä teksti on ehkä ärsyttävää luettavaa jollekin, ainakin jos näkisi minut, koska en todellakaan ole mikään selvästi ylipainoinen viikottain hampurilaisia mussuttava, pelkästään sohvalla lojuva tapaus. Kuitenkin tosiasia on, että viimeisen parin vuoden aikana oma (kunto)liikkuminen on vähentynyt ja esim. turha ylimääräinen juopottelu lisääntynyt, ja kyllähän tuo sitten alkaa minunkin iässä jo näkyä, vaikka suht nuori vielä olenkin. Onneksi sentään syön melko terveellisesti, nyt vain matkan lähestyessä suurena aikomuksena on saada kroppa kuntoon että voi olla ylpeänä siellä biitsillä. Päiväjäsenyys GoGolle on onneksi ollut koko ajan voimassa (25e/kk ei rasita onneksi mahdottomasti matkasäästämistä tai opiskelijan budjettia muutenkaan), ja yritän käydä siellä vähintään kaksi kertaa viikossa. Eniten treeniä kaipaa vatsan seutu, eli vatsalihaksia voisi kyllä tehdä kotonakin ihan päivittäin. Silti olen huomannut että paras treeni tulee silloin, kun joku on sitä vetämässä, itse yksinäni en kotona saisi juuri mitään aikaiseksi. Lisäksi ruokavaliosta olen yrittänyt vähentää selvästi hiilareiden käyttöä, lähinnä nyt ne selkeimmät riisi, pasta ja peruna. Leivästä en luovu, mutta en ole koskaan juuri muuta syönytkään kuin ruisleipää, enkä jotenkin koe mitään karppaamista tai muuta omakseni. Enemmän onkin kyse kokonaisvaltaisesta elämänlaadun parantamisesta tarkkailemalla entistä enemmän mitä syön ja juon ja lisäämällä liikuntaa. Mitään en aio itseltäni täydellisesti kieltää, koska silloin niitä kiellettyjä juttuja tekee vain entistä enemmän mieli ja on helpompi sortua, kuin jos annan luvan esim. kerran viikossa syödä tummaa suklaata. Uskon että näillä pienillä muutoksilla (jotka olisin kyllä tehnyt joka tapauksessa, oli matkaa tai ei) saankin kropan parempaan kuntoon Thaimaata varten, eikä tarvitse hävetä silmiään päästään kun peiliin katsoo.

Tarkoituksena on myös saada näillä muutoksilla n. 5kg painosta pois, ja olisi loistavaa, jos se onnistuisi jo ennen matkaa eikä vasta joskus sen jälkeen. Tästä en nyt onneksi tee mitään sen suurempaa numeroa, mutta kertoilen tilanteesta jos muistan ja on jotain mukavaa sanottavaa.

Blogin ulkoasu

Lyhyellä tekstillä yritän tehdä pikaista päivitystä.

Ensinnäkin blogi taitaa vihdoin saaneen toistaiseksi minua tyydyttävän ulkonäön. Ulkonäkö tulee varmasti jatkossakin vaihtumaan, yritän muokkailla sitä aina sen mukaan, millaiset omat fiilikset ovat ja ehkä myös vähän matkoihin liittyväksi. Mutta kukapa ei paratiisisaarelle tahtoisi vaikka useamminkin ;). Bloggerin valmiit teemat oli kuitenkin aika surkeita, mikään ei oikeasti innostanut, mutta toisaalta mitkään netistä löytämäni muutkaan valmiit pohjat eivät sykähdyttäneet. Niinpä käytin ihan liikaa eilisestä päivästä ja melkein koko tämänkin päivän selvitellessä, miten ihmeessä saan oman kuvan jne. blogin taustaksi. Ei muuten ollutkaan niin helppoa kuin luulin, mutta tämä youtube-pätkä pelasti! Kannattaa käyttää tuota, jos haluaa suunnitella ihan omannäköisen blogin.

Retkiin liittyvää tietoa olen kovasti yrittänyt nyt viimeksi kaivella, samoin kuin yleensäkin snorklailuun liittyvää asiaa, sitä kun en uskalla pitää itsestäänselvyytenä Phuketissa. Ihan hyvältä kuitenkin vaikuttaa, joskin tänään tuli matkaan pieni mutka, ja joudun ehkä haalimaan itselleni uuden matkaseuralaisen, lähtemään reissuun yksin tai perumaan koko homman. Jälkimmäistä en kyllä halua pitää vaihtoehtona, mutta palaan näihin juttuihin kun on enemmän aikaa ja jaksamusta kirjoittaa. Nyt selkä alkaa sanoa itseään irti tästä jatkuvasta koneella istumisesta.

Valokuvaaminen vedessä

Thaimaan matkaan liittyy aika olennaisena snorklailu, sikäli mikäli se on mahdollista. Touko-kesäkuu kun sattuu olemaan jo sellaista aikaa, että vettä saattaa tulla joskus enemmänkin ja tuulet saattavat sekoittaa meriveden siihen kuntoon, ettei siellä pääse edes uimaan, saati sitten snorklaamaan. Joka tapauksessa haluan olettaa että snorklaamaan pääsee, ja tällä kertaa aion (yrittää) olla vähän viisaampi ja nopeampi vedenalaisen maailman kuvauksen ollessa kyseessä.

Monkeypod WP206, tällaisella mentiin Punaisessa meressä.

Ennen Egyptin matkaa jätin tosiaan vedenkestävän kamerapussin ostamisen turhan myöhään, ja kyllähän se tavallaan vähän kostautui. Lähdin nimittäin liikenteeseen kymmenen euroa maksaneella suojapussilla. Kyllä se ihan hyvin asiansa ajoi, mutta nyt ajattelin panostaa uuteen hieman enemmän, koska uskon että parempiakin vaihtoehtoja on tarjolla. Toisaalta yritän usein ainakin rantalomilla päästä myös snorklailukohteisiin, joten vedenalaista maailmaa tulee jonkin verran myös kuvattua ja silloin kamerapussiin panostaminen on varmasti sen arvoista.

Matkoille otan yleensä mukaan sekä järkkärin että pokkarin, ja jälkimmäistä on nytkin ajatuksena käyttää veden alla kuvailussa. Canonilla on tarjolla omia ihan järeitä koteiloita kameroille, mutta en ole ihan varma löytyykö omalle kameramallille koteloa ja jos löytyykin, niin hinta on aika paljon, siis siitäkin huolimatta että tuohon asiaan tahtoisin oikeasti panostaa. Eli kotelo on varmasti hintansa arvoinen, mutta hintaluokka (yli 200e) ylittää kyllä oman budjettini, valitettavasti.

Muovisia sukelluspusseja kameroille valmistaa esim. Monkeypod, Ewa-Marine ja DiCAPac. Itselläni on tosiaan tuo ensimmäisen merkin edullisin pussi, seuraavaksi ajattelin laittaa rahani omalle kameralle sopivaan DiCAPacin pussiin. Tämä lähinnä siksi, että merkki vaikuttaa aavistuksen luotettavammalta kuin Monkeypod, ja koska Ewa-Marinen tuotteet menee hinnaltaan samaan kastiin kuin Canonin kotelot, eli liian kalliiksi minulle. Verkkokauppa.comista saa yleensä aika edullisesti tuotteita ja sieltä lähdin nytkin ensimmäisenä katsomaan Canon Powershot SX210 IS -mallille sopivaa pussukkaa. Kameralle sopiva kotelo löytyi muutaman mutkan kautta, ja vertailin myös pikaisesti hintoja muualla netissä (Suomessa), mutta hintahaarukka leijui 65-75 euron välillä. Ebaysta löysin oikean kotelon hintaan $43,99 plus n. 8 dollarin postarit, eli saisin sen ainakin satavarmasti edullisemmin kuin Suomesta. Ostopäätöstä en onneksi tehnyt, koska pitää seurailla hintoja vielä muualtakin, esim. Amazonista. Tiedä sitten onko suunnitelmissa oleva kotelopussukka yhtään parempi kuin Monkeypodin, mutta tuleepa testattua! Sen verran innokas snorklailukuvailun suhteen kuitenkin olen, että kertakäyttökameran varaan en niitä kuvailuja jätä. Äsken kuvia blogiin hakiessani huomasin muuten myös Monkeypodilla ihan mielenkiintoisen pussin, kympin kalliimpi kuin halvin, mutta sitä tuskin lähden testaamaan.

Canonin oma sukelluskotelo jollekin kameramallille.

DiCAPac WP-610, tätä lähden luultavasti seuraavaksi kokeilemaan.

Ewa-Marinen sukelluspussi, tarkoitettu ilmeisesti järkkärille.

Monkeypod WP303. Hinta Verkkokauppa.comissa n. 20e.

Yksi vaihtoehto, ja suhteellisen varma sellainen, olisi ostaa uusi kamera, joka on tehty jo lähtökohtaisesti vedenkestäväksi. Itse asiassa Canonin Powershot D10 on ihan testivoittaja ja Verkkokauppa.comissa se maksaisi n. 270e, eli melkein saman verran kuin Canonin kotelot joillekin malleille. Kysymys kuuluukin, miksi ostaisi kalliin kotelon, kun samaan hintaan saa jo ihan vedenpitävän kameran. Kamera toki houkuttaa, mutta tilanne on täysin sama kuin kotelon kanssa; budjetti ei tälle reissulle anna periksi. Myös Olympuksella on vedenpitäviä malleja, mutta tässä kohtaa olen melkoisen merkkiuskollinen Canonille. Tämä johtuu ehkä siitäkin, että ensimmäisellä Thaimaan matkalla jollain turistilla oli snorklausretkellä joku Olympuksen kamera, minkä olisi pitänyt pitää vettä viiteen metriin asti, mutta kamera oli mennyt rikki ihan vain pintauiskentelussa. Kaverin ilme kertoi aika paljon, ja sen jälkeen olen ollut aika epäileväinen Olympusten vesikameroiden suhteen. Vaikka varmasti vastaavanlaista voi tapahtua minkä merkin kanssa tahansa.

Canon PowerShot D10, soveltuu kaikenlaisiin harrastuksiin, myös snorklailuun. Hinta Verkkokauppa.comissa n. 270e.