Tosiaan matka sai ehkä pienen mutkan eteensä tuossa viime viikolla, kun juttelin matkaseuralaiseni kanssa. Molempien kohdalla matkan varaaminen oli vähän riskipeliä, opiskelijoita kun olemme, mutta nyt kaikki tuntuu olevan vielä vähän enemmän auki. Ystäväni nimittäin oli joka tapauksessa lähdössä koulun kautta vaihtoon jenkkeihin ensi vuonna, mutta koulun takia suunnitelmat menikin hänen kohdallaan uusiksi, ja hän lähteekin vaihtoon oletettavasti jo tämän vuoden syksynä. Se vaikuttaa tietenkin rahatilanteeseen ja niinpä onkin kysymysmerkki, pääsenkö lopulta lähtemään matkaan hänen kanssaan, vai pitääkö yrittää etsiä jostain matkakaveri. Ongelmia siinä tuskin olisi muuten, mutta matkaan ei ole enää kuin reilu kolme kuukautta aikaa, joten mistä ja miten saisin niin lyhyellä varoitusajalla jonkun seurakseni? Oma avopuoliso ei pääse matkalle koiramme ja kertausharjoitusten takia, mutta luotan siihen että joku kavereistani pääsisi ehkä mukaan. Sitä ei nyt vielä tarvitse ajatella koska matkaseuralaiseni yrittää todellakin päästä lähtemään reissuun, ja vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona jätän matkan itsekin väliin. Joskin en usko että se tulee tapahtumaan, koska olen kuitenkin matkan varausmaksun maksanut ja siksi haluan matkaan myös päästä lähtemään. Yhtenä vaihtoehtona matkaseuraksi on pikkuveli, joka vaikutti ilmeisesti yllättävänkin kiinnostuneelta asiasta. Toisaalta hänelläkin on ehkä esteenä raha ja työ, sen näkee myöhemmin jos siihen pisteeseen päädytään.
Tuli muuten vielä mieleen, etten ole sen enempää kirjoittanut matkaseuran valitsemisesta noin yleensä. En tiedä onko siinä mitään pointtia, mutta muutama sananen siitäkin on ehkä paikallaan. Joillekin on todella tärkeää kenen kanssa reissuun lähtee, mutta minulle ei niinkään. Toisaalta asiaan vaikuttaa sekin, kuinka pitkästä matkasta on kyse. Viikon-kahden matkoilla kaikki tulee luultavasti toimeen melkein kenen tahansa kanssa, mutta jos kyseessä onkin pidempi, vähintään kuukauden reppureissu, kannattaa ehkä miettiä onko kämppis tai paras kaveri järkevin matkakaveri. Tästä ei ole omaa kokemusta, mutta lukemani perusteella uskon kyllä, että pitkällä matkalla välit parhaaseen kaveriinkin saattaa mennä tosi huonoiksi, jos ajatukset matkasta ja kohteista eroaa paljonkin. Tosin usein pidempiä matkoja on suunniteltu myös pidemmän aikaa, jolloin pitäisi jo olla etukäteen tiedossa, mitä toinen reissulta haluaa.
Itse olen reissannut tietenkin perheen kanssa, mutta myös entisen koulukaverin ja kämppiksen sekä nuoremman serkun kanssa. Kaikki matkat ovat sujuneet ja menneet mukavasti, enkä muista että pientäkään sanaharkkaa olisi tullut kavereiden kanssa. Niinpä en ikinä ole stressannut matkaseuran kanssa, uskon että matkoille päästessä olen sen verran joustava kaiken suhteen, että kanssani on melko helppo tulla toimeen, vaikka muuten joistain asioista voisikin tulla pientä kinaa. Vaikka nytkin toivon mukaan pääsen lähtemään alkuperäisen matkaseuralaisen kanssa Thaimaahan, ensimmäistä kertaa hänen kanssaan, en usko että meillä on mitään erimielisyyksiä missään, tiedämme kuitenkin myös haluavamme samanlaisia asioita matkalta. Toisaalta jos lähdenkin matkaan esim. pikkuveljen kanssa, niin siinä perhesuhteet pitävät homman varmasti kasassa.
Toinen asia josta ajattelin kirjoittaa, tuli mieleen eräästä toisesta blogista jota juuri äsken luin. Blogi käsitteli aiheena sitä, mikä blogeissa yleensä ärsyttää. Kaikki kohdat kyllä allekirjoitan, varsinkin sen, että blogin tekstin pitäisi olla melko helppolukuista, eikä täysin puhekielellä kirjoitettua, se on nimittäin todella raskasta. Yksi asia mikä kirjoittajaa myös ärsyttää, on jatkuva laihdutusaiheesta jankuttaminen (varsinkin kun kyseessä on joku alipainoinen tapaus joka laskee kalorit juoduista vesilasillisistakin..). Ja onhan sekin raskasta, asia erikseen oikeasti ylipainoiset tapaukset, jotka yrittävät myös todella muuttaa elämäntapojaan parempaan päin. Ja miksi tämä jälkimmäinenkin aihe liittyy tähän omaan blogiini, on seuraava: matkaa suunnitellessamme yksi asia joka tuli ensimmäisenä itselleni mieleen, on oma kroppa, joka pitäisi saada edes jonkinlaiseen rantakuntoon.
Sinänsä tämä teksti on ehkä ärsyttävää luettavaa jollekin, ainakin jos näkisi minut, koska en todellakaan ole mikään selvästi ylipainoinen viikottain hampurilaisia mussuttava, pelkästään sohvalla lojuva tapaus. Kuitenkin tosiasia on, että viimeisen parin vuoden aikana oma (kunto)liikkuminen on vähentynyt ja esim. turha ylimääräinen juopottelu lisääntynyt, ja kyllähän tuo sitten alkaa minunkin iässä jo näkyä, vaikka suht nuori vielä olenkin. Onneksi sentään syön melko terveellisesti, nyt vain matkan lähestyessä suurena aikomuksena on saada kroppa kuntoon että voi olla ylpeänä siellä biitsillä. Päiväjäsenyys GoGolle on onneksi ollut koko ajan voimassa (25e/kk ei rasita onneksi mahdottomasti matkasäästämistä tai opiskelijan budjettia muutenkaan), ja yritän käydä siellä vähintään kaksi kertaa viikossa. Eniten treeniä kaipaa vatsan seutu, eli vatsalihaksia voisi kyllä tehdä kotonakin ihan päivittäin. Silti olen huomannut että paras treeni tulee silloin, kun joku on sitä vetämässä, itse yksinäni en kotona saisi juuri mitään aikaiseksi. Lisäksi ruokavaliosta olen yrittänyt vähentää selvästi hiilareiden käyttöä, lähinnä nyt ne selkeimmät riisi, pasta ja peruna. Leivästä en luovu, mutta en ole koskaan juuri muuta syönytkään kuin ruisleipää, enkä jotenkin koe mitään karppaamista tai muuta omakseni. Enemmän onkin kyse kokonaisvaltaisesta elämänlaadun parantamisesta tarkkailemalla entistä enemmän mitä syön ja juon ja lisäämällä liikuntaa. Mitään en aio itseltäni täydellisesti kieltää, koska silloin niitä kiellettyjä juttuja tekee vain entistä enemmän mieli ja on helpompi sortua, kuin jos annan luvan esim. kerran viikossa syödä tummaa suklaata. Uskon että näillä pienillä muutoksilla (jotka olisin kyllä tehnyt joka tapauksessa, oli matkaa tai ei) saankin kropan parempaan kuntoon Thaimaata varten, eikä tarvitse hävetä silmiään päästään kun peiliin katsoo.
Tarkoituksena on myös saada näillä muutoksilla n. 5kg painosta pois, ja olisi loistavaa, jos se onnistuisi jo ennen matkaa eikä vasta joskus sen jälkeen. Tästä en nyt onneksi tee mitään sen suurempaa numeroa, mutta kertoilen tilanteesta jos muistan ja on jotain mukavaa sanottavaa.
