Barcelona 2013: Days 5, 6 & 7, maanantai, tiistai ja keskiviikko

Ei liene kovin yllättävää, että kun edellisenä yönä oli ollut kolmeen asti baarissa, kävellyt tunnin meren rannalla kotihotelliin ja käynyt nukkumaan varmaan viiden, kuuden aikaan aamulla, niin seuraavana (tai itse asiassa samana) päivänä sitten nukuttiin hiukkasen pidempään, heh. Päivän ainoa sovittu ohjelma oli onneksi mennä M:n ja A:n kanssa Poblenoun hautausmaalle, joka oli vain muutaman sadan metrin päässä hotellistamme. Ensin kävimme syömässä Rambla del Poblenoulla samassa paikassa missä pari päivää aikaisemminkin, mutta jostain kerrassaan kummallisesta syystä ruoka ei meinannut oikein maistua minulle, hahhaaa. Sain onneksi otettua leipäsen mukaan ja söinkin sen sitten myöhemmin kun ruoka alkoi taas maistua. Lounastelun jälkeen menimme rannan vieressä olevaan pieneen puistontapaiseen odottelemaan kahta muuta saapuvaksi, ja viiden jälkeen liikuimme hautausmaalle. M ja A olivat menneet sinne suoraan metrolta, ja soittivat meillekin että hautausmaa menee jo kuudelta kiinni. Eipä ollut ainakaan itselleni tullut pieneen mieleenkään, että hautausmaa menisi johonkin kellonaikaan kiinni.. visiitti jäi siis aika lyhyeksi, mutta näin elämäni ensimmäisen kerran vähän toisenlaisen tavan haudata (?) ihmisiä. Olisi hauska tietää, mitä ruummille oikeasti tuollaisessa systeemissä tapahtuu; poltetaanko ruumiit vai lykätäänkö ne oikeasti sellaisenaan mädäntymään pikkuisiin luukkuihinsa? Onneksi hautausmaan toisessa päässä oli vanhempikin puolisko, jossa oli sitten niitä oikeasti upeita rakennelmia.

Hautausmaalla oli myös paljon kissavartijoita:

Hautausmaalta suuntasimme ensin meidän hotellille käymään vessassa, sieltä läheiseen ruokakauppaan (se oli muuten oikeasti nurkan takana, jostain syystä olin missannut sen aikaisempina aamuina ja kävellyt aika monta korttelia aamiaista noutaakseni, hah) ja lopulta taas rannan vieressä olevaan pieneen puistoon. Hilluimme siellä aikamme, söimme vähän pientä evästä ja joimme M:n ja A:n ostamaa 1,79e maksanutta cavaa. Oli muuten hinta-laatu -suhteeltaan melkoinen yllätys, positiivisessa mielessä. 

Kyllä oli kallista cavaa: 1,79e pullo!

Haukku kävi moikkaamassa meitä.

Puistossa sovimme, että menemme yhdessä illallistamaan M:n ja A:n ehdottamaan paikkaan. Niinpä käytyämme hotellissa siistiytymässä lähdimme ihan ensimmäisen illan tapaan samalle metropysäkille Verdaguerille, josta jatkoimme kävellen matkaa Gracian suuntaan ja siellä Sol Soler -nimiseen tapas-ravintolaan. M ja A olivat käyneet täällä(kin) toisella aikaisemmista Barcelonan vierailuistaan, joten paikka oli heille tuttu. Eikä muuten tarvinnut taaskaan ihmetellä miksi he olivat valinneet juuri kyseisen ravintolan heidän viimeisen illan ruokapaikaksi, sen verran hyvää ruokaa Sol Solerista sai. Ja ehdoton plussa tietysti taas siitä, että kasvissyöjänä ei tarvinnut miettiä kahden vaihtoehdon välillä mitä söisi, vaan valinnanvaraa oli enemmänkin. Mitä hintaan tulee, niin neljä henkilöä söi Sol Solerissa vatsansa enemmän kuin täyteen ja joi ainakin sen yhden pullon viiniä, ja koko setti maksoi yhteensä nelisenkymppiä. Ihan mieletön paikka, ehdottomasti voin suositella!

Sol Solerista lähdimme kävelemään takaisin tulosuuntaan, ja saattaa olla että etsimme jotain tiettyä paikkaakin, mutta ilmeisesti M ja A eivät sitä enää löytäneet tai paikan nimi oli vaihtunut. Joka tapauksessa päädyimme istumaan vielä muutamalle lasilliselle, ja sekin paikka oli edullinen ainakin oluen puolesta; 0,5 litran olut maksoi muistaakseni 3,5e. Jonkin aikaa iltaa istuttuamme oli aika sanoa kiitokset ja hyvästit matkaseurallemme, he kun lähtivät seuraavana päivänä takaisin Suomeen meidän jäädessä vielä reiluksi päiväksi Barcelonaan. 

Päätin jo maanantaina, että tiistaina nukun minkä nukun, mutta en jää odottelemaan nukkuvaa miestäni, varsinkin kun en edes tiennyt oliko hän nukkunut hyvin vai huonosti (vai hyvin huonosti), ja niinpä lähdin vähän aamiaista syötyäni yksin keskustan suuntaan. Tai eipä Park Güell nyt ihan keskustassa ole, mutta sinne kuitenkin suuntasin. En tiedä oliko se lähin tai järkevin metropysäkki, mutta Vallcarcarlla jäin kuitenkin pois ja tallustelin sitten vähän matkaa takaisinpäin ja seurailin aika selviä opasteita kohti Parc Güellia. Vasemmalle käännyttyäni tajusin, että edessä oli melkoinen nousu rinteeseen ja puistoon, mutta onneksi laiskoja turisteja - kuten minua - varten rinteessä oli, uskomatonta mutta totta, rullaportaat :D 

Rullaportaiden juurelta kuvattu tulosuuntaan, itse rullaportaat jäi näköjään kuitenkin kuvaamatta.

Parc Güell on mieletön. Mitä ikinä siitäkään paikasta on lukenut ja yrittänyt kuvitella sitä mielessään, ei varmasti pääse edes lähelle todellisuutta. Oikeasti edes kuvat ei kerro kunnolla puiston omalaatuisuudesta. Gaudi oli kyllä melkoinen taiteilija!

Tallustelin Parc Güellissa varmaan ainakin pari tuntia, ja tuntuu etten varmaan ehtinyt kaikkea edes nähdä. Nälkä alkoi kuitenkin kurnia vatsassa siihen malliin, että oli pakko lähteä pois kohti keskustaa. Tällä kertaa kävelin Lesseps-asemalle ja otin sieltä metron aina La Ramblalle asti. Jäätyäni pois Liceulla päädyin aika kätevästi La Boqueria -kauppahallin viereen, joten ei tarvinnut montaa kertaa miettiä, mistä lähden ruokaa etsimään. Mondon oppaassa oli mainittu joitain ruokapaikkoja kauppahallista, mutta en jaksanut keskittyä niihin sillä kertaa, ja kävelin päättömästi pitkin hallia. Pahimpaan nälkään noukin ensin purkillisen ihania hedelmiä, mutta ihan hallin peräpäästä löysin kasvis- ja luomuruokaa tarjoavan tiskin, ja siitä sitten noukin itselleni sapuskaa mukaan ja palasin La Ramblalle. Siinä vaiheessa kiinnittikin sitten aika helposti yhteen mielenkiintoiseen asiaan huomiota, mitä en varmaan muuten olisi tullut edes ajatelleeksi: kävelykadun varrella ei ole yhtään penkkiä, mille voisi istahtaa. Joku fiksu ajatus siinäkin varmaan on takana, mutta ruokarasia kourassa jonkinlaiselle puistonpenkintapaiselle olisi ihan oikeasti ollut tarvetta. Mitään penkkiä ei kuitenkaan osunut silmiin, joten kävin kadun varrelle jonkin rakennuksen portaille istumaan ja syömään. Mitä ruokaan taas tulee, niin kympin hinta oli yllättänyt minut (varsinkin kun luulin saavani vain pienen palan kasvislasagnea, mutta ateriassa olikin ties mitä kaikkea muuta herkkua), eikä välttämättä positiivisessa mielessä, mutta syötyäni itseni ähkyyn vain puolesta ateriasta tajusin, ettei raha ollut mennyt hukkaan, todellakaan. 

Kaikenlaista herkkua La Boqueriassa.

Kun olin saanut vatsani täyteen La Boquerian kasvisherkuista lähdin vielä automaatille ja J:tä vastaan, hän kun oli tulossa keskustaan vasta nyt. Kello läheni kuitenkin viittä, joten meidän piti suunnistaa ihan suoraan LTW:lle. Liikkeessä menikin sitten aika kätevästi loppuilta, ja valehtelisin jos sanoisin, etteikö itsetuntoani olisi hivellyt, kun parikin ammattilaistatuoijaa kehui viime vuonna Suomessa ottamaani käsivarren tatuointia. Tai noh, eihän ne kehut nyt sinänsä ihme ollut, koska ammattilainen käsivarsikuvan on tehnyt, mutta kuitenkin. LTW:stä lisää juttua vielä myöhemmässä Barcelonan koostetekstissä. 

Kun olimme molemmat J:n kanssa saaneet Barcelonasta pienet muistot ihoomme, oli taas vaihteeksi aika mennä syömään. Olin päättänyt jo aikaisemmin että voisimme illallistaa Julivert Meu -nimisessä ravintolassa. Tämä ratkaisu luonnollisesti siksi, että paikka oli mainittu Mondon oppaassa ("Edullisten hintojensa ja oivallisen sijaintinsa vuoksi ravintola on erityisesti nuorten suosiossa"), ja koska se oli todella lähellä LTW:tä. Niinpä suuntasimme sinne, joskin ravintolaan astuttuamme meinasin jo katua ratkaisua, koska se vaikutti turhan lihapainotteiselta kuivattujen lihakimpaleiden roikkuessa suunnilleen katosta. Se oli melkoinen ei-ei kasvissyöjälle, mutta päätin antaa paikalle mahdollisuuden. En muista enää väkisinkään mitä tarkalleen ottaen söin, mutta sen verran fiksu jossain vaiheessa kuitenkin olin, että kirjoitin pari pientä muistiinpanoa paikasta oppaaseeni. Toisin sanoen, oma ruokani ei ollut mitään superhyvää koska en edes muista mitä se oli, mutta sen verran ok kuitenkin, että sen oli voinut kirjoittaa ylös. Myös se jäi paikasta mieleen, että vaikka oppaassa oli sanottu sen olevan nuorten suosima, niin ainakaan kyseisenä iltana siellä ei meidän lisäksi näkynyt juuri muita meidän ikäisiä ihmisiä, vaan enemmänkin vanhempaa väkeä. Lisäksi illallisen lasku ei ollut mitenkään erityisen edullinen, vaan mielestäni juuri sen hintainen mitä niinkin keskustassa olevassa ravintolassa sen voi olettaa olevan. Ruokailun jälkeen piti luonnollisesti siirtyä metrolla hotellille pakkaamaan tavaroita kasaan, koska seuraavana päivänä oli lähtö takaisin Suomeen. 

Keskiviikkona huoneen luovutus oli ajoissa, joten meillä oli vielä hyvin muutama tunti aikaa ennen siirtymistä lentokentälle. J halusi jostain syystä vielä mennä Parc Güelliin, koska ei siellä ollut edellisenä päivänä käynyt, ja koska itselläni ei ollut enää sen kummempaa ajatusta päivän ohjelmasta, lähdimme suuntaamaan samaa reittiä puistoon, mitä olin edellisenä päivänä itse kulkenut. J ei kovin kauaa puistossa loppujen lopuksi kuitenkaan viihtynyt turistien määrästä johtuen, joten lähdimme palailemaan pikkuhiljaa lähemmäs keskustaa. Vanhassa kaupungissa suuntasimme jälleen yhteen Barcelonan oppaan suosittelemaan kahvilaan/ruokalaan, Bar del Pihin. Omasta mielestäni paikka oli varsin viihtyisä, vaikka söimmekin sisällä. Tapakset olivat hyviä myös, mutta J:lle ne alkoivat jo yleisestikin vähän tökkiä, vaikkei hänen mielestään itse paikassa mitään vikaa ollutkaan. Luulen, että paikka toimii lämpimämpänä päivänä ulkoterassilla kuitenkin hieman paremmin. 

Lounaan jälkeen palasimme hotellille hakemaan matkalaukut ja jätimme hyvästit Travelodge Poblenoulle. Metrolla pääsimme tietenkin nopeasti takaisin keskustaan, mutta junaa jouduimmekin sitten odottamaan hieman kauemmin mitä olin ajatellut. Puolisen tuntia odoteltuamme meinasi iskeä jopa pieni paniikki, oliko oikea juna mennyt jo ohikin, mutta ei onneksi ollut. Joka tapauksessa kiire meinasi tulla, ja selvittyämme jotenkin turvatarkastuksista jouduimme melkein juoksemaan lähtöportille. Noh, ainakin reippain askelin, jollei muuta. Vessassa ehdimme onneksi käydä, mutta sen jälkeen portit koneeseen melkein jo avattiinkin. Paluumatka kotiin sujui hyvin, mutta mieli jäi vielä pitkäksi aikaa Barcelonaan. 

(Tämä postaus jumahti luonnokseksi ihan liian pitkäksi aikaa, mutta yritän vielä jossain välissä kirjoitella Barcelonan ja meidän matkan plussat ja miinukset, jos niistä jotain iloa ja hyötyä olisi jopa jollekin lukijalle).