Back in Finland

Noniin, nyt saadaan taas ääkkösiä tekstiinkin, kun ollaan tosiaan Suomeen palauduttu. Kone tuli jopa etuajassa tänne, ja onneksi täällä sentään odotti melkoisen lämmin ilma! Olin viime yön vielä Orimattilassa ja tänään tulin Tampereelle, olipa ihana nähdä Dumlea pitkästä aikaa!! Väsymys painaa edelleen melkoisesti päälle, joten en ole tehnyt täällä oikeastaan yhtään mitään, lähinnä dataillut (säästä huolimatta, mähän olen ihan tyhmä!).. nyt laittelen juuri kuvia koneelle, ja toisin kuin Egyptin matkan jälkeen, teen tänne ihan kunnon päivitykset koko matkan sujumisesta kuvineen päivineen. Tämä on hieman helpompaa, koska pidin matkallakin pienimuotoista päiväkirjaa vihkon muodossa.

Eli pysykää ihmeessä vielä taajuudella jos matkan kuviot, mielipiteet paikoista ja asioista, kuvat ja muut sen sellaiset kiinnostaa!

Viimeisia paivia

Kaikki on taalla ok. Sadetta on tullut yllattavan paljon, mutta joka paiva ollaan silti voitu ottaa aurinkoa ja nauttia lammosta. Eli eipa se sade onneksi ole menoa haitannut juurikaan. Lamminta on koko ajan varmaan vahintaan se 30 astetta varjossa. Paljon olisi asiaa ja kirjoitettavaa, mutta aikaa ei enempaa ole, eli loput paivitykset ja matkastoorit sitten luultavasti Suomen puolelta!

Sadepaivia Thaimaassa

Noniin, ollaan Phi Philta palauduttu takaisin Katalle, ikava kylla sateisissa merkeissa.

Phi Phi oli todellakin upea paikka, sinne olisi voinut jaada pidemmaksikin aikaa, ja meilla oli kuitenkin open ticket takaisin, eli siitakaan ei olisi homma jaanyt kiinni. Todettiin kuitenkin, etta on tyhmaa maksaa kahdesta paikasta paallekkain, ja Katalla on kuitenkin myos maksettu aamiaisesta, joten palattiin eilen keskiviikkona takaisin.

Phi Philla aika meni kivasti, tosin tiistain retki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan..: retkeen kuului siis muistaakseni yhdeksan pysahdysta eri paikoissa, yhtena niista Maya bay, eli se kuuluisa "The Beach". Noh, ensin kaytiin Monkey baylla kuvailemassa apinoita, siita siirryttiin pitka matka asumattoman saaren rannalle snorklaamaan, ja sielta toiselle saarelle syomaan vahan lounasta. Saaren ranta oli upea, valkoista hiekkaa ja turkoosia vetta, ihan huippua! Tuolla rannalla tein jotain ensimmaisen kerran varmaan kymmeneen vuoteen... lounaana oli nimittain riisia ja muutama pieni pala kanaa (ja vesimelonia), ja oman nalan tuntien popsin ne kanatkin suuhuni. Ja ei, se ei todellakaan tarkoita, etta soisin kanaa jatkossa Suomessakin, mutta olen jo ennenkin miettinyt, etta tallaisilla reissuilla ja maissa olisi paljon helpompaa, jos soisin kanaakin. Ravintoloissa en toistaiseksi kanaa ole valinnut, mutta retken lounaassa ei ollut vaihtoehtoja. Eli ei siita sitten sen isompaa numeroa kun takaisin Suomeen palailen.

Lounaan jalkeen pysahdyimme viela yhdelle paikalle snorklailemaan, ja ikava kylla nemoa ei nakynyt.. siina mielessa Punainen meri oli kylla parempi snorklailun kannalta, mutta eipa se mitaan, kivoja fisuja oli meri taysi. Viidentena paikkana piti tosiaan olla Maya bay, mutta kuinkas ollakaan, pitkahantaveneen moottori otti ja meni rikki kesken matkan. Eika se olisi edes haitannut, jos aurinko olisi paistanut melkein pilvettomalta taivaalta kuten aikaisemminkin, mutta Phuketin suunnalta oli kovaa vauhia lahestymassa synkka pilvi sateineen. Niinpa kun moottoria ei saatu korjattua, jumitimme n. puoli tuntia myrkyssa keskella merta apua odottaen. Oli ihan mielenkiintoista.. toinen pitkahantavene tuli lopulta auttamaan, ja veti meidat lahelle rantaa, jossa sitten korjailivat yhdessa moottorin kuntoon. Kokonainen odotteluaika venyi n. tuntiin, ja koko ajan oli kaiken lisaksi epaselvaa, menemmeko Maya baylla ollenkaan. Sinne ainoaan paikkaan, jonka oikeasti halusimme nahda.. noh, kylla sinne sitten paastiin, mutta kameroita ei voitu ottaa mukaan, koska piti uida vedessa ja kiipeilla ties missa, eli harmitti kylla, koska Maya bay oli UPEA paikka!

Retken jalkeen kaikki meni ihan ok, ja suihkun ynna muun jalkeen odottelimme hotellilla sateen taukoamista.. ei olisi kannattanut, koska kaikki ravintolat meni kiinni kymmenen jalkeen, eli jaimme sitten kokonaan ilman ruokaa. Oli hieman ankea olo, vaikka retken jalkeen ostimmekin vahan hedelmia valipalaksi.. noh, 7/11:sta sitten nuudelikeittoa hakemaan, ja ne popsimme kadunvarressa Changia juoden. Kokemus sekin! Kavimme viela tutussa baarissa katsomassa tuttuja, mutta heita ei juuri nakynyt, joten menimme toiselle rannalle. Tarkoituksena oli ottaa yksi bucket puoliksi, mutta niita olikin yhtakkia tiskilla kaksi, koska niita sai kaksi yhden hinnalla. Aika petollista, mutta ilta meni ihan kivasti kun ei tarvinnut hakea juomista sen enempaa, eli rauhassa oltiin, eika overeita vedetty. Ilta oli kaikin puolin hauska, tapasimme kanadalaisen Tanner-nimisen tyypin, joka oli ensimmaista kertaa elamassaan Kanadan ulkopuolella, ja myohemmin viela joitain juntteja liverpoolilaisia tyyppeja, joiden jutut oli kylla... noh, juntteja. Tanner muuten ihmetteli hiuksiani, etta mita niille on tapahtunut ja olenko muka maksanut niista, vai onko jollekin tapahtunut vahinko niiden leikkaamisessa :D ihan hyva etta poika paasi pois Kanada ulkopuolelle jos han todellakin naki ensimmaisen kerran tallaiset hiukset naisella :D

Nukkumaan paastiin keskiviikon puolella muistaakseni puoli kahdeksan aikaan aamulla, eli aika myohaan sekin venahti.. Huone jatettiin 12 jalkeen ja menimme aamiaiselle/lounaalle, jonka jalkeen pitikin jo hypata Phuketiin tulevaan laivaan (tai veneeseen, mika onkaan). Siinakin kaikki oli ihan ok ensimmaiset 10-20 minuuttia, kunnes vastaan tuli taas kamala myrsky ja sade, joten siirryimme sisatiloihin, jossa minun piti sitten kayda oksentamassakin. Kivaa tuollainen merenkaynti! Vesisade jatkui tasaisen epatasaisena viela Phuketissakin, ja taalla kavimme enaa syomassa intialaisessa ravintolassa ihanaa ruokaa ahkyyn asti, jonka jalkeen raahauduimme hotellille lepaamaan ja lopulta nukkumaan.

Tama aamu on ollut edelleen harmaa ja hieman sateinen, joskin aurinko yrittaa jo paistaa hieman enemman. Paivan suunnitelmat onkin hieman auki, joko menemme ottamaan aurinkoa tai sitten raahaudumme Patongille erilaisia hoitoja testailemaan ja kenkakauppoihin kiertelemaan. Nam. Pari muutakin pienta suunnitelmaa on ajatustasolla pyorinyt mielessa, mutta koska niiden toteutuminen ei ole satavarmaa, niin niista sitten lisaa joskus, ehka vasta Suomessa ;)

Phi Phi

Saavuttiin eilen Phi Phin saarelle, upea paikka! Tasta tulee mieleen itselleni ainakin Koh Tao, sellainen pieni kiva saari, vaikka taynna turistejahan tama todellakin on. Ei se mitaan! Aurinkoa saa ottaa ja bileet on ilmeisesti hyvat, se testataan ja katsotaan tarkemmin tanaan.

Nyt lahdetaan snorklailemaan muutamaksi tunniksi, nemoa katselemaan, toivottavasti! Ja tietysti se kuuluista The Beach, mista kerron lisaa joskus sitten kun on aikaa kirjoittaa.. huomenna kahden maissa lahdetaan takaisin Katalle, jollei nyt jostain saada helvetin hyvaa ideaa jaada tanne viela kolmanneksi yoksi :D

Thailand

Noniin, Thaikuissa ollaan. Oltu nyt jo liian monta paivaa, aika kuluu turhan nopeasti! Matka alkoi vahan ikavasti kun lento tosiaan myohastyi jotain kahdeksan tuntia. Matka muuten meni hyvin, ja Finnmatkat muisti meita koneeseen noustessamme jollain kamasilla evailla myohastymisen takia, hah.

Perilla oltiin keskiviikkona paikallista aikaa joskus kolmelta (?) ja ekat tunnit meni luonnollisesti paikkoihin ja sen sellaisiin tutustuessa. Torstai vietettiin altaalla aika pitkalti ja ilta meni myos kotirannan maisemissa. Suunniteltiin myos vahan tulevien paivien menoja. Perjantaina mentiin Kata beachille, siis ihan rannnalle, ja luultavasti mennaan sinne jatkossakin, koska siella tuulee, eika tarvitse ahdistua auringosta niin paljon. Altaalla nimittain ilma pysyy melkoisen paikallaan ja kun lampoa on varjossa ja iltaisin n. 30 astetta, niin voitte kuvitella, mita se on paikassa, johon aurinko paistaa suoraan. En muuten valita!, mutta kylla se tuuli tekee ihmeita. Ja vesi on ihanaa. Siis merivesi.

Perjantaina kun tultiin rannalta, oltiin karytetty ihoakin ihan kiitettavasti (suojakertoimista huolimatta), ja illalla suuntasimme ensin Simon cabareehen, ja sen jalkeen Patongille ja Bangla roadille. Ihan mielenkiintoinen paikka, lahinna mieleen jai tosin naiset ja miesnaiset maksullisine palveluineen. Ilta meni kuitenkin ihan kivasti Rock cityssa kun vauhtiin paastiin, ja kotiuduttiin vasta joskus kuuden maissa aamulla, kun baari vihdoin meni kiinni.

Lauantaina piti herata aamiaiselle puoli kympin aikaan, mutta eihan se ihan niin mennyt.. ekan kerran herattiin puoli 12, mutta jatkettiin viela unta ja noustiin kahden jalkeen. Eikun ruokaa ja juomista hakemaan kaupasta ja sitten lohoamaan altaalle, ja illalla normisti syomaan. Ruoan jalkeen kokeiltiin myos fish spata, se oli hauskaa.

Tanaan sunnuntaina jaatiin altaalle, koska piti lahtea ajoissa valmistautumaan Phuket townin vierailua varten, ja ranta ei kuitenkaan ihan sadan metrin paassa ole. Phuket town oli kuitenkin pettymys senkin takia, etta lahdettiin typerasti sinne ilman karttaa, eika loydetty oikeisiin paikkoihin. Jotenkin onnistuttiin saamaan kyyti tuktukilla weekend marketille, jossa viihdyttiin vissiin vajaa pari tuntia, ja nyt tultiin koneelle pikaisesti.

Huomenna suunnataan Phi Phille pariksi yoksi snorklailemaan! Pikaiset paivitykset tassa, lisaa juttua mahdollisesti viela lahipaivina!

Ainiin, saasta sen verran, etta vaikka varmaan joka paivalle talle viikkoa oli luvattu sadetta, niin aurinko taalla vaan paistaa koko ajan, pilvistakin huolimatta. Eli sateet osuu onneksi yoaikaan, eika hairitse meita!

Delay 2

Juu, kone on sitten vielä yhden tunnin myöhässä, hiphei.. U sai tekstiviestin ja ennen kuin luimme sitä, tarkistin ajan kentällä olevasta taulusta, ja niinhän se näytti, ett uusi lähtöaika on klo 20.55. Nyt se ei ole hetkeen muuttunut, eli ilmeisesti silloin päästään vihdoin lähtemään!

Helsinki-Vantaa(lla)

Ah,lentokenttä! Aivan huippua olla täällä taas, vaikka lennon lähtöön onkin vielä aikaa, tulin tänne kieltämättä reilusti etuajassa.. :D

Odottelen vielä U:a ja tarkistin jo check-in-paikan ja lähtöportin. ja tajusin bussimatkalla, etten tainnut kirjoittaa eilen illalla yhdestä kamalan (krhm) tärkeästä asiasta matkailuun liittyen! Nimittäin ripset! :D kävin siis tosiaan perjantaina M:n luona Nokialla laittamassa ripset, aivan kuten ennen Egyptin matkaakin. Joo, harvemmin matkalla ja tuollaisissa maissa oikeasti tulee meikattua yhtään, korkeintaan viihteelle lähtiessä, mutta nyt ripset näyttää koko ajan hyvältä, vielä paremmilta kuin viime syksynä! Sunnuntaina vielä ennen nukkumaankäymistä värjäsin myös kulmat, mutta jos vanhat merkit pitävät yhtään paikkansa, ei se kestoväri-nimikkeellä tunnettu väri pysy kuin muutaman päivän. Ärsyttävää. Enkä tajua mistä se johtuu, että häipyy niin nopeasti pois..

Mutta juu, tällaista pikapäivitystä tähän hetkeen!

Delay

Ja kuinka ollakaan, matka ei toteudukaan ihan sellaisena kuin piti. Hah! U sai eilen vielä puolenyön aikaan tekstiviestin Finnmatkoilta, että lentokoneemme on päässyt lähtemään myöhässä toisesta kohteesta, ja siitä syystä meidänkin lento lähtee myöhässä. Eikä nyt puhuta tunnista tai kahdesta, vaan yli seitsemästä tunnista! Tämänhetkinen ilmoitettu aika on klo 19.50, kun alkuperäinen aika oli tosiaan 12.35.

Ärrrsyttävää, me tahdotaan matkalle jo!! Nemoa, dorya ja palmuja moikkaamaan, kuten facebookiin päivitinkin. Toki myöhästelyt kuuluvat lentomatkailuun ja tähän asti mulla on ollut ilmeisen hyvää tuuria, joten tällä hetkellä toivonkin lähinnä, ettei lähtöaika tuosta enää muutu myöhäisemmäksi. Toisin sanoen, näin paskaa tuuria en meille todellakaan toivo, ja onneksi Islannin tuhkapilven ei pitäisi meidän lentoihin vaikuttaa myöskään millään tavalla.

Tämän ylimääräisen ajan Suomessa aion kuitenkin käyttää hyödyksi, eli syön kunnollisen aterian ennen lähtöä mihinkään ja ajattelin ostaa kentällekin valmiiksi jonkun leivän mukaan evääksi. Tämä siis sen takia, että päätimme U:n kanssa kuitenkin mennä kentälle ihan hyvissä ajoin, joskus viiden aikaan varmaan viimeistään. Eihän sitä nyt kotonakaan malta paikallaan pysyä, heh.

Muttamutta, katsotaan jos pääsen päivittelemään vielä kentältäkin tilannetta.

Huomenna menoks!

Blogi taitaa hiljentyä tämän tekstin jälkeen vähäksi aikaa, joskin yritän päästä päivittelemään menoja myös matkan aikana. Ja jollei muuta, niin kirjoittelen päiväkirjatyyppisesti ihan vanhalla tavalla vihkoon, ja niitä juttuja puran sitten matkan jälkeen tännekin.

Nyt on kuitenkin hieman sekavat fiilikset, uskokaa tai älkää. Olen toki innoissani huomisesta, mutta tulin tänään jo Orimattilaan vanhempieni luokse, ja täällä taas on harmittavan lähellä kuolema. Taas. Viime kerralla kun olin lähdössä Thaimaahan, muistaakseni viikko, pari ennen matkaa menetin rakkaimman koirani, Vinskin. Nyt lähtöä tekee äidin äiti, 90-vuotias mummo. En oikein pidä siitä, että oma äitini on niin surullisessa tilanteessa, enkä tiedä onko minulla oikeutta iloita omasta matkastani. Tai luultavasti on, mutta silti. Huokaus.

Noh, vaikka tekstin alku oli melko surullinen sävyltään, haluan kertoa jotain matkaankin liittyvää.

Pakkailin eilen tosiaan tavarat rinkkaan joskus yhdeksän aikaan illalla, koska tulin Orimattilaan tänään. Vaatteiden valitseminen matkalle ei ole ikinä helppoa minulle, koska olen muutenkin huono päättämään asioita. Ja eihän sitä tiedä millaisiin tilanteisiin kahden viikon aikana joutuu! Noh, mukaan lähti muistaakseni n. kolme mekkoa, useampi toppi, parit shortsit, yhdet pidemmän caprit jne., ja otinpa mukaan myös Egyptistä ostamani snorkkelin ja räpylät. Toivottavasti niille tulee paljon käyttöä!

Sunnuntaina U kertoi myös kiinnostuksestaan hypätä benji-hyppy, joten jos vain rahat antaa yhtään periksi, aiomme todellakin toteuttaa tuon jutun Thaimaassa. Vaikka sen voisi hinnan puolesta toteuttaa Suomessakin, olisi jotenkin paljon hienompaa hypätä benji jossain muualla, joten saa nähdä miten käy! Phi Phille menemme joka tapauksessa, sen päätöksen teimme myös sunnuntaina.

Tänään ennen Orimattilaan ajamista jouduin hakea vielä Verkkokauppa.comista Pirkkalasta uuteen objektiiviin uv-suotimen/suojan, eli nyt ei haittaa jos se halvempi suoja ottaa vähän naarmuakin, ainakaan itse objektiivi ei silloin kärsi siitä. Samalla reissulla ostin myös digipokkarille uuden suojakotelon, ja tällä kertaa ihan vain kankaisen, niin ei tarvitse koiran iskeä enää hampaitaan siihen kameraan.

Ongelmia tuotti myös kotona matkalukemisen valitseminen. Ristikoita ja kryptoja otin parit mukaan, mutta ei ollut helppo päättää, ottaako mukaan Frankensteinia, Vampyyria Lestatia vai jotain ihan muuta. Lopulta päädyin Cesar Millanin koirakirjaan, jos siitä ammentaisi itselleen jotain tietoa ja tulisi vähän viisaampana kotiin parin viikon päästä.

Hm. Paljon piti kirjoittaa enkä tiedä tuliko puoliakaan sanottua, mutta samapa tuo. Jotain ainakin. Huomenna tosiaan iskä vie minut Lahden bussiasemalle, sieltä menen Helsinki-Vantaalle niin, että perillä pitäisi olla klo 10.35, ja lento lähtee klo 12.35.

Jollei muuten kuulu, niin palataan reilun parin viikon päästä, heippa!

TJ 5

Piti alkaa pari päivää sitten ihan tosissaan miettiä, millä liikuskelen Tampereelta Helsinki-Vantaalle tiistaina. Ajatuksena oli, että menisin jo edellisenä päivänä eli maanantaina tai ehkä jo sunnuntaina vanhempien luokse Orimattilaan, niin ajallinen matkustusmäärä olisi vähän vähemmän. Lentokoneessa ehtii kyllä istua ihan tarpeeksi muutenkin. Orimattilasta pääsee kuitenkin tosi helposti kentälle.

U ehdotti jossain vaiheessa, että menisin hänen luokseen yöksi maanantaina, niin pääsisimme sieltä lähtemään, mutta olen jostain syystä tullut siihen tulokseen, että taidan olla sen yön tosiaan Orimattilassa. Lentokin lähtee vasta puoli yhden maissa päivällä, eli ehdin varsin hyvin siirtyä Helsinki-Vantaalle vielä tiistainakin. Yksi ajatus oli, kuten Egyptiin lähtiessä toimimme, että pikkuveljeni N veisi minut kentälle tiistaina, mutta totesimme molemmat, että se veisi kuitenkin pari, kolme tuntia hänen työpäivästään, joten parempi jättää tuo ajatus väliin. N kysyikin, miksen mene bussilla Lahdesta kentälle, mutta eipä tuollainen ajatus ollut tullut jostain syystä mieleenikään. Niinpä jos/kun vain saan kyydin Orimattilasta Lahteen, niin pääsen opiskelija-alennuksella puoleen hintaan kentälle, n. kymmenellä eurolla. Ihan kätevää, niin ei tarvitse liikkua ensin junalla Tikkurilaan ja sieltä vielä bussilla kentälle. Rahaa menee kumpaankin matkaan suunnilleen saman verran joka tapauksessa, joten mieluummin valitsen sen itselle helpomman suoran kuljetuksen.

Muutamia muitakin matkustamiseen liittyviä juttuja on tässä tullut esille, mikä tuskin on yllätys kun matka tosiaan lähenee. Mondon Thaimaan matkaopasta olin suunnitellut jo parikin kuukautta sitten ostavani, mutta eipä tullut mieleenkään maksaa siitä täyttä hintaa. Niinpä eksyin sunnuntaina huuto.nettiin, ja bongasin sieltä viime vuonna päivitetyn 6. painoksen tuosta oppaasta, ja sain sen vielä n. puoleen hintaan normaalista, eli kympillä. Ja mikä parasta, postaritkin sisältyivät hintaan! Huippua. Tuosta oppaasta on varmasti hyötyä jos jatkossakin joskus tulee tuohon maahan, ja nytkin bongasin siitä ainakin snorklaukseen liittyviä paikkoja, mitkä pitää tarkistaa sitten ihan paikanpäällä.

Myös Mondon uudistetuilta nettisivuilta löytyy tosi paljon helpommin juttuja haluamastaan aihepiiristä tai kohteesta, ja vaikka jutut olikin muutaman vuoden takaisia, Phuket-hakusanalla löytyi ihan kivoja juttuja. Mutta ei siitä sen enempää, tässä on linkki ainakin yhteen tekstiin, missä oli muutama mielenkiintoinen pointti Phuketistakin.

Mitäpäs muuta.. ainiin, pahoittelut nyt mahdollisille muillekin lukijoille siitä, että tässä on ollut pari kuvatonta postausta. Näihin aiheisiin ei vaan meinaa keksiä mitään järkevää kuvatusta, eikä viitsi samoja kuvia ainakaan kamalasti toistella.

Juu, lauantaina pitää muuten viimeistään pestä pyykkiä, saatan lähteä jo sunnuntai-iltana Orimattilaan, ja silloin pitää sitten olla kaikki tavarat kasassa. Sinne on enää kolme päivää!

TJ 8 / matkatavaroista vol.2

Lupailin eilen kirjoittaa tänäänkin vähän, joten täältä pesee.

Meinasin kirjoittaa yhdestä ikävämmästä asiasta jo torstaina kun se tapahtui, mutta olin niin tappoväsynyt, että pieni päivitys naamakirjaan riitti. Kävin tosiaan R:n luona Seinäjoella torstaina, ja koira jäi tänne heti aamusta yksinään. Tämänhän ei pitänyt olla ongelma, koska avopuolison äiti oli tulossa hakemaan D:a viimeistään puolenpäivän aikaan metsään lenkille. Ja näin tapahtuikin, mutta siinä ajassa D oli ehtinyt käydä käsilaukullani.. olin jättänyt laukun tuttuun tapaan lattialle, ja se oli ollut samassa paikassa neljä päivää, ja ties kuinka monet kerrat aikaisemminkin. Nyt D kuitenkin päätti ilmeisesti kapinoida yksinjäämistä vastaan, koska kun avokin äiti oli tullut meille, oli hän löytänyt lattioilta yhden huulipunistani ja huulirasvoistani, mutta myös jonkun epämääräisen mustan nahkaisen asian, jonka hän oli heittänyt saman tien roskiin, niin huonossa kunnossa se oli ollut. Myös digikamerani oli löytynyt lattialta.

Eikä siinä mitään, että D oli tosiaan digikameran mustan nahkalaukun syönyt laukustani, mutta kun kamera oli ottanut iskua vähän siinä samalla. Kiekkovalikon reunaan oli iskeytynyt hammas, samoin näytön vasempaan alalaitaan ja pari, kolme pientä lommoa löytyi myös kameran etuosasta. Lopputuloksena oli se, että isäni korjailtua objektiivin "sulkijaa" kamera toimii ihan normaalisti, mutta näyttö on tosiaan vasemmasta alakulmasta rikki, eikä siinä näy mitään. Onneksi näyttöä sentään muuten voi käyttää, koska siinä kamerassa ei ole etsintä ollenkaan.

Ja mikä parasta, laajempikaan kotivakuutus ei korvaa kotieläimen/lemmikin aiheuttamia vaurioita/rikkimenneitä tavaroita. Hah! Ja mitenkäs tämä kaikki taas liittyi matkailuun? Lähinnä juuri siksi, että matka lähestyy, ja tuo kamera ei ole vielä vuottakaan vanha. Ihan vaan vähän otti torstaina päähän. Järkkäri ja siihen saamani uusi objektiivikaan ei lohduta, koska ihan kokemuksesta voin sanoa, ettei niitä voi ihan joka paikkaan kuskata, pokkari on joissain tilanteissa nopeampi ja helpompi vaihtoehto. Mutta kuten sanoin, onneksi kamera sentään toimii ja sitä voi käyttää.

Tänään aloin muutenkin siinä mielessä valmistella pikkuhiljaa matkalle lähtemistä, että kaivoin passin, aurinkovoiteet ja Dealextremen ostokset esiin makkarin hyllylle. Keräilen sinne pikkuhiljaa, sitä mukaa kun muistan, pieniä tavaroita ja asioita, mitkä on pakko tosiaan muistaa ottaa matkalle mukaan. Aftabit ja muut lääkkeet sinne pitää ainakin kasailla, niitä ei parane unohtaa.

Nukkumatti alkaa pikkuhiljaa kutsua, matkajutut jatkunee mahdollisesti jopa päivittäin!

TJ 9 / matkatavaroista

Matka lähenee lähenemistään ja pikkuhiljaa on ihan järkevää alkaa jo miettiä, mitä suunnilleen haluaa reissuun ottaa mukaansa. Siis niiden lääkkeiden lisäksi. En ole tainnutkaan mainita, mutta jo tuossa useampi viikko sitten ostin Lindexistä uuden bikiniyläosan, kun en ollut aikaisempiin tyytyväinen. En tiedä kuinka paljon järkeä on ostaa Suomesta tuollaisia tavaroita, kun paikanpäältäkin saisi varmasti paljon edullisemmin esim. juuri bikinejä, mutta ainakin sain sellaisen perusmustan yläosan, ilman mitään ylimääräisiä kuvioita tai muuta, eikä se kovin paljon maksanutkaan.

Torstaina tein pikavisiitin R:n luokse Seinäjoelle, ja siellä aika kului lähinnä kauppoja kierrellessä. Ihan hyvä niin, koska löysin Hennesiltä itselleni kympillä uuden kesämekon, juuri sellaisen mitä olen matkalle yrittänyt etsiäkin. Kirppiksillä sovittelin jokin aika sitten useampiakin, mutta mikään niistä ei oikein istunut tarpeeksi hyvin päälle, joten ne jäivät edullisesta hinnasta huolimatta kirppikselle. Vaan eipä se 9,95e ole sekään paljoa sellaisesta mallista, mistä varmasti pitää. Kuosia hieman mietin alkuun, mutta se oli paras tarjolla olleista eikä silti se ehkä hieman tylsäkin musta, joten olen ihan tyytyväinen ratkaisuuni.

Mekko ja kuva - H&M

Uusimmassa Mondossa oli muuten matkatavara-osiossa mielenkiintoisesta tuotteesta pieni info: lämpimpiin kohteisiin sopivat täydelliset matkahousut löytyy joogavaatteita valmistavalta Be Present -yritykseltä, ja housut hengittävät kuulemma niin hyvin, ettei ne hiosta edes tropiikin kuumuudessa. Lisäksi ne kuivuvat hetkessä, eivät paina juuri mitään ja mahtuvat vaikka repun sivutaskuun. Kangas on joustavaa ja siten mukava pitkilläkin lento- ja bussimatkoilla. Nuo vaikuttivat kuvailun perusteella oikeasti hyviltä, ja Thaimaassakin on kuumin kausi meneillään kun sinne menemme, joten housut houkuttelevat aikasta paljon. Ongelma on lähinnä se, että jos jonkin mittaiset housut tilaisinkin, ne tuskin ehtisivät jenkeistä Suomeen asti viikossa. Harmi, mutta täytyy silti pitää tuo firma mielessä, jos seuraavalle reissulle sitten muistaisikin tilata housut ajoissa.

Yksi monista Be presentin tarjoamista housumalleista ja -väreistä

Perjantaina ostelin myös yhden uuden aurinkorasvan. Kaapista löytyi edellisiä, joiden suojakertoimet olivat 50 ja 20, eli ostin nyt 30:a. Luulisi noilla kolmella nyt pärjäävän, ja jos ei riitä, niin pitää sitten ostaa Phuketista lisää. Hintojen puolesta noilla tuotteilla ei ole mitään eroa Suomessa ja Thaimaassa, joten raaskin ostaa jo täältä yhden. Mietin myös U:n tavoin ihan erillistä kasvorasvan ostamista, mutta olen ennenkin pärjännyt perusaurinkovoiteilla, joten luotan siihen nytkin. Ostettuani Garnierin rasvaa sain Anttilasta 20% alennusta ja lisäksi valita joko suojapussin tavaroille tai rantapallon. Arvatkaa kumpaan päädyin? :D täytyy vain toivoa että pallo on ehjä eikä mene ihan heti rikki..

Näin muuten viime yönä olleeni jossain matkalla perheeni kanssa, ja paikanpäällä tajusin etten ollut ottanut mukaan Dealextremeltä ostamaani vedenalaista kameraa. Aamulla oli kyllä sellainen olo, että se kamera on pakko ottaa pikimmiten esille sieltä laatikosta minne sen laitoin, koska muuten sen varmaan vielä unohdankin. Ja vaikken kamalan paljon sen kameran varaan laskekaan, niin kyllähän se varmaan **tuttaisi jos sen Suomeen onnistun jättämään, kun olen sen nimenomaan tuota matkaa varten ajatellen ostanut ja rahaakin muutaman kympin siihen laittanut.

Mutta nyt valmistautumaan Suomi-Ruotsi jääkiekko-otteluun, kullasta pelataan.. huomenna lisää matkajuttua aikataulun niin salliessa!

TJ 15 / lääkkeistä

Matka sen kun lähenee ja kirjoittelutahti taitaa vain hidastua ja vähentyä :D nooh, yritän päivitellä tänne hieman asiaakin, nyt kun alkaa oikeasti olla vain joitain päiviä lähtöön. Oikeasti aika on mennyt ihan hujauksessa, outoa ajatella että parin viikon päästä on jo pois Suomesta!

Olen koko pienen ikäni kärsinyt niinkin ikävästä asiasta kuin aftat. Eipä niitä kaikille tule ja hyvä niin, mutta nuo suun haavaumat on todella pirullisia, koska vaikeuttavat pahimmillaan paljonkin tiettyjen ruoka-aineiden syömistä tai jopa ruokailua yleensäkin. Lapsuudessani äiti sai työn kautta avuksi Nelex-nimistä lääkettä, joka tavallaan "poltti" aftan, eikä siitä sen jälkeen ollut enää haittaa, mutta jostain syystä Nelexiä ei ainakaan Suomesta ole saanut enää vuosikausiin. Voitte vain kuvitella että olen ollut pulassa, kun kunnollista lääkettä ei ole ollut saatavilla. Ja uskokaa, monia markkinoilla olleita lääkkeitä olen kokeillut, ja todennut ettei Nelexin voittanutta ole. Kaiken lisäksi afta-lääkkeet on yleensä aika kalliita suhteessa lääkkeen määrään.

Syy, miksi kerroin tuosta tilanteesta on se, että viimeksi Thaimaassa ollessani onnistuin saamaan matkan aikana suuhuni jopa viisi aftaa, kaikki siis samaan aikaan. Ei ollut kovin kiva juttu, eikä paikallinen apteekki juuri auttanut, sillä sieltä saatu geeli toi vain lyhytaikaisen helpotuksen. Nyt varauduinkin tulevaan matkaan ja mahdollisiin aftoihin kunnolla, sillä otan mukaani yhden todella kalliin Oral Med -puikon (taitaa muuten olla lähinnä Nelexiä, ainakin afta yleensä paranee saman tien. Yksi paketti, joka sisältää 2kpl puikkoja, maksaa n. 10e, ja yhden puikon voi käytännössä käyttää yhteen aftaan), ja kävin tänään ostamassa myös Aftabia. Aftabeja on 10kpl/paketti, mutta niiden ongelma on se, että yksi aftab pitää saada kuivalle pinnalle kerralla kunnolla, sillä muuten se ei tartu aftan päälle eikä sillä tee sen jälkeen mitään. Ja jos afta on vaikeassa paikassa, se paikallen laittaminen ei ole helppoa. Toivoa kuitenkin sopii, ettei aftoja tulevan matkan aikana suuhun tule, eikä lääkkeisiin tarvitse turvautua sen enempää. Haluan nimittäin nauttia aasialaisesta ruoasta enkä kärvistellä suuni kanssa yhtään päivää!

Apteekkireissu vei rahaa muuhunkin kuin vain afta-apuihin, sillä ostin mukaan myös maitohappobakteereja 30 päiväksi. Aloittelen kuurin varmaan ensi viikolla, niin niitä jää syötäväksi vielä viikoksi Suomeen palattuammekin. Jospa isommilta vatsaongelmilta säästyisi.

Phuketiin mentäessä rokotteita ei välttämättä tarvitse, koska kyseessä on täysi turistialue emmekä luultavasti sen suurempaan viidakkoon ole menossa, mutta varmistelin jo kolme vuotta sitten hepatiitti a:n ja b:n kuntoon, eli siltä osin kaikki on myös hyvin. Särkylääkkeet lähtee mukaan luonnollisesti muutenkin kuin vain mahdollista krapulaa helpottamaan, ja toivon ettei apteekista muuten enää isompia ostoksia tarvitse tehdäkään. Onneksi Thaimaassa apteekkien valikoima on todella hyvä ja sieltä saa käytännössä melkein mitä vain, ja varmasti sieltä saa paikallisiin bakteereihin ynnä muihin toimivat lääkkeet, suomalaiset versiot kun ei välttämättä siellä toimi samalla tavalla kuin kotimaassa.

Getting closer

Uuuuu, matkaan on enää alle kuukausi! Siis kuukauden päästä ollaan jo oikeasti lämpimässä, eikä tarvitse tyytyä Suomen n. 15 asteen lämpötiloihin. Vaikka eipä niissäkään kyllä valittamista ole kun takana on niin kamalan pitkä ja inhottava kylmä talvi. Olen muuten ainakin kerran jo löytänyt passinikin, ja pikkuhiljaa ainakin vaatteita pestessä miettinyt myös sitä, minkälaisia vaatteita tai kuinka paljon (vähän) niitä pitäisi ottaa mukaan.

"Suuri" (krhm) laihdutussuunnitelmani ei mennyt ihan kuten olin ajatellut, vaikka olenkin liikkunut aikaisempaa enemmän ja pari viikkoa sitten jätin myös valkoisen vehnän ja sokerin pois ruokavaliosta, luultavasti kyllä ihan kokonaan, siis myös matkan jälkeen. Mutta ei se mitään, ihan sama. En jaksa stressata asiasta johon tuskin tulee isompaa muutosta vajaassa kuukaudessa. Vaikka matkalla en kyllä myöskään stressaile siitä mitä syön tai juon, muuten menee liian vaikeaksi.

Seuraava matka, josta piti kirjoitella jo viimeksi, on edelleen ajatusasteella, mutta kaipa sitä voi vähän valaista. Phuketiin lähtevä ystäväni U siis lähtee tosiaan syksyllä vaihtoon jenkkeihin, ja hän esitti jo jokin aika sitten toiveen, että joko minä ja avokkini J tai vaikka vain minä mentäisiin hänen luokseen käymään joulukuussa ennen kuin hän palaa Suomeen. Ajatuksena toki ihan mukava, mutta en ihan heti ollut pakkaamassa matkalaukkua valmiiksi, sillä jo Thaimaan matka syö rahojani ihan kiitettävästi (vaikka halpa matka ja maa onkin), enkä voi mitenkään olla täysin varma, että saisin säästettyä kesällä ja syksyllä tarpeeksi rahaa. Sinänsä tilaisuus oli melkoisen hyvä, sillä en usko että jenkit on sellainen paikkana, mihin muuten tulisi ihan heti lähdettyä, maapallolla on niin paljon muitakin paikkoja, mitä haluan nähdä, esimerkkinä Meksiko, Brasilia ja Australia.

Noh, tämä jenkkilä-ajatus sai uuden käänteen tuossa viikko, kaksi takaperin, kun sain verottajalta kirjeen. Veroehdotus siis, ja siinähän selvisi myös, että saan elämäni ensimmäisen kerran ihan kiitettävät palautukset! Ne tosin tulevat vasta joulukuussa, mutta aloin tietenkin heti katsella lentojen hintoja Helsingistä esimerkiksi Los Angelesiin Kaliforniaan, minne molemmat haluaisimme mennä. Lentojen hinnat nyt, kun (luultavasti) vielä suht edullisesti saisi, on kuitenin n. 700e meno-paluu, eli nyt täytyykin miettiä, olisinko valmis laittamaan veronpalautukset käytännössä melkein kokonaan lentoihin.. kyllä, ajatus TODELLAKIN houkuttaa, mutta jotenkin olisi ihanaa ostaa myös itselle jotain ihan pysyvää tavaraa, matkasta kun ei mitään konkreettista jää varsinaisesti käteen. Onneksi mitään ei tarvitse päättää vielä hetkeen, ja tilanteet saattavat muuttua paljonkin. Mutta tällaista on ajatusasteella päässä, ja itse asiassa yksi toinekin juttu, mutta siitä en uskalla puhua sanallakaan ennen kuin vitsi muuttuu todellisemmaksi :D

Extreme

Olen lojunut pääsiäisen vietossa vanhempien luona nyt muutaman päivän, ja paluu kotiin koittaa vielä tämän illan päätteeksi. Osa tänne tulemisen syynä oli avokin moottoripyöräharrastus ja siihen liittyvä projekti, mikä alkaa onneksi olla kohta loppusuoralla, mutta moottoripyöräilyyn liittyen teen oman postauksen joskus myöhemmin.

U eli matkaseurani oli ajatuksena tykästynyt hulluun ajatukseeni lähteä vielä käymään Phuketista Bangkokissa, mutta tosiasiahan on, mikä on varsin hyvin molemmilla hyvin tiedossa, ettei sellaiselle reissulle ole todellakaan nyt rahaa. Ja vaikka Bangkokin shoppailumahdollisuudet ovatkin melkoisen rajattomat, niin paljon saa myös Phuketista, ainakin sen, mitä me mahdollisesti haluamme/tarvitsemme matkan aikana. Näinpä tuon ajatuksen toteuttaminen jää johonkin toiseen kertaan.

Eilen lojuin iltapäivän ja illan tietokoneen ääressä katsoen aikaisempia Paratiisin jaksoja, joita oli varmaan kolmen viikon ajalta rästissä. Ja muutama on edelleen. Katsomistani jaksoista tuli kuitenkin muutamakin asia mieleeni: ensinnäkin, jos ja luultavasti kun eksymme U:n kanssa tutustumaan Phuketin yöelämään joskus paremminkin, on aivan varma, ettei ainakaan yhdelle, ehkä jopa kahdelle seuraavalle päivälle saa suunnitella minkäänlaista retken tapaista tai isompaa toimintaa. Mahdollista krapulaa potiessani en yleensä ole kykeneväinen juuri muuhun kuin lojumiseen vaaka-asennossa, ja kun siihen lisää vielä odotetun melkoisen kostean lämpimän ilmaston, on aivan varma, että viimeisetkin toiminnanrippeet katoavat kehostani. Yksi asia, mikä myös hieman huolestuttaa ihan vakavissaan, on se, että miten kroppani ottaa vastaan ulkomaisen alkoholin. Viimeksi Thaimaassa ollessa joimme kyllä varmaan joka ilta drinkin tai kaksi, mutta sen yhden illan jälkeen, kun otimme yhtään enempää, olin oksennus-/ripulitaudissa. En tiedä mitä se oli, mutta sama toistui myös Egyptissä, kun yhtenä iltana otimme oluiden lisäksi yhdet drinkit (ilman sen suurempaa humalahakuisuutta). Mietinkin, että mistä on kyse, koska paikallisia viinoja käytettiin aivan varmasti Thaimaassa muissakin drinkeissä, mutta sen yhden illan jälkeinen päivä meni täysin sängyn ja vessanpöntön väliä ravatessa. Voihan toki olla, että söin samana päivänä jotain vatsalle sopimatonta, mutta varovasti täytyy joka tapauksessa ottaa viihteelle ulkomailla lähtiessä!

Toinen juttu, mikä Paratiisista tuli mieleen, oli Phuketin harrastemahdollisuudet snorklailun lisäksi. Sehän se on ykkönen, mutta kun mahdollisuuksia on aina paintball-ammuskelusta norsusafariin, niin päivätkään ei varmaan riittäisi kaiken kokeiluun. Tosin norsusafarille en varmaan menisi vaikka maksettaisiin, ainakaan ilman että tietäisin tarkkaan miten ronsuja paikassa oikeasti kohdellaan. Varjoliito (tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan) on kuitenkin yksi asia, minkä todellakin haluan kokeilla! Maisemat on varmasti upeat yläilmoista käsin, ja tätä yksi kavereistani suositteli myös Phuketissa aikaisemmin käyneenä.

Jostain syystä innostuin myös ajatuksesta hypätä benji-hyppy Thaimaassa. Selvittelin jo järjestäjänkin tietoja varmuuden vuoksi, ja ainakin turvallisuus- ym. juttuihin voisi luottaa vallan mainiosti. Benji-hyppy on kuitenkin yllättävän kallista Thaimaassa, sillä se maksaa 2100 BTH eli vajaa 50e, kun Suomessa hinnat liikkuvat ilmeisesti 60-80 euron välillä. Toisaalta, jos hypyn päädyn tekemään, ei kannata rahan takia pihistellä, jos sillä saa varmuuden turvallisuudestaan. Saapi nähdä toteutuuko tuo hullu ajatus vai jänistänkö tai keksinkö ehkä vielä jopa jotain muuta lisäksi.

From Phuket to anywhere

Yksi aihe, mistä on pitänyt pieni postaus tehdä, on ollut Phuketin pitäminen tukikohtana. Kerrottuani joillekin matkastamme Phuketiin ja todettuani, etten ilman edullista tarjousta olisi sinne välttämättä ikinä edes lähtenyt, ovat muutamat lähinnä todenneet, että Phuket on kuitenkin hyvä tukikohta, josta voi sitten liikkua muuallekin halutessaan. Tosihan se on, esimerkiksi juuri Krabille tai Phi Phille pääsee todella helposti ja miksei vaikka Koh Taollekin, missä olin kolmisen vuotta sitten. Toinen juttu onkin sitten se, onko siinä kovin paljon järkeä, kun hotellista on kuitenkin maksettu Phuketissa, ja minne ikinä sieltä lähteekään, niin pitää ottaa uusi majoitus, joskin se on järkevä ottaa sitten vain mahdollisimman edullisesti.

Noh, Phi Phille on tosiaan Phuketista vain tyyliin parin tunnin matka ja sinne pääsee päivittäin ainakin speed boatilla, joten sinne luultavasti mennäänkin pariksi yöksi. Ikävä tosiasia on kuitenkin, että saarella on ainakin jonkin verran kalliimpaa kuin Phuketissa, ja sama koskee myös majoituksia. Edullisimmat majoitukset on toki oikeasti edullisia verrattuna Suomen hintatasoon, mutta miinuksena on ilmeisesti myös se, että ne majapaikat on ihan pääkadun varrella joiden baareissa on öisin ihan kiitettävät bileet, ja paikat hiljenevät vasta lähempänä aamunsarastusta. Tästä syystä on ilmeisesti järkevämpää ottaa joko ennakkoon jo Suomesta tai Phuketista maksimissaan yhden yön majoitus, ja vasta paikan päällä katsella parempi paikka. Ja toisaalta, jos/kun siellä vain pari yötä olemme, on parasta painaltaa suoraan Phi Phille ilman majoitusta, katsoa siellä tarjonta ja valita hinta-laatusuhteeltaan meille sopivin vaihtoehto. Jostain luin myös, että saarelle tullessa satamassa olisi joku taulu, mistä näkee vapaat paikat hotelleissa ja niiden hinnat. Tiedä sitten pitääkö tuo tieto (enää) paikkansa, mutta sittenhän sen näkee. Luultavasti majoituksen valitseminen on kuitenkin oikeasti järkevintä jättää vasta kun saarelle tosiaan saapuu.

Tähän samaiseen aiheeseen liittyen sain eilen aikamoisen välähdyksen, josta en ole kyllä puhunut sanallakaan vielä edes matkaseuralleni, saa nähdä mikä on kommentti kun hän asiasta kuulee minulta suoraan tai lukee täältä :D nimittäin.. lueskelin taas tuossa Aasiassa reissaavan pariskunnan blogia ja heidän päivistään Bangkokissa. Siellähän on nimittäin päättymättömät ostosmahdollisuudet. (Arvaatte ehkä jo, mihin tuolla tekstillä johdattelen? ;D ). Tosiasia on, että jos Phuketia kerran tukikohtana pitää, niin miksi ihmeessä ei käväisisi parin viikon lomalla myös Thaimaan pääkaupungissa piipahtamassa?! Vilkaisin eilen nopeasti Air Asian hintatasoa, ja se on juuri niin edullista kuin arvailinkin. Jos lähdemme käymään Bangkokissa esimerkiksi 29.5. ja tulemme takaisin 1.6., niin menomatka maksaa alle 2000BTH (2000BTH = n. 46e), ja itse asiassa sama hinta myös takaisin tullessa. Niinpä saisimme meno-paluu -lennot reilusti alle 100e, eikä esimerkiksi Khao San Roadilla majoittuminen ole sekään pariksi yöksi muutamaa euroa kalliimpaa per henkilö. Täytyy sanoa, että Bangkokin ostosmahdollisuudet houkuttavat aikasta paljon, mutta täytyy ehkä miettiä ihan oikeasti kuinka järkevää parin päivän Bangkok-retkelle on lähteä, kun melko pienellä budjetilla matkalle lähtee yleensäkin.

Kuva Khao San Roadilta Bangkokista on lainattu täältä.

Seuraava teksti sisältää luultavasti hieman seuraavaan mahdolliseen matkaan liittyvää asiaa, pysykää kuulolla ;)

C-c-c-changing

En vaan ole ikinä mihinkään tyytyväinen, siksi tuo blogin ylätunnistekin vaihtuu aika tiheään. Tuota uusinta väkersin valehtelematta aikasta kauan, kun siinäkin piti hioa niin kauan kohdalleen, enkä siltikään tiedä, kauan jaksan tuota katsella :D kärsikää mukana, ehkä se on ihan hauskaakin että blogissa on vaihtelua tuossa muodossa :D

Internetiä, kirjoja ja lehtiä / negatiivisia ihmisiä

Myönnän, olen aikamoinen netti-holisti. Kuitenkin jo muutama viikko takaperin vereni alkoi suurinpiirtein kiehumaan töissä tajuttuani, miten kielteiseksi kirjoja ja lehtiä kohtaan ihmiset ovat netin myötä tulleet. Soittelin asiakkaille Mondosta (matkailulehti), he kun olivat käyneet matkamessuilla 2011 kutsuvieraina, ja saatiin kustantajalta tarjota heille kivaa pakettia vielä messujen jälkeenkin messujen pääyhteistyökumppani Mondosta. Kuitenkin todella moni ei ollut edes kiinnostunut kuulemaan sitä tarjousta, koska eivät olleet joko kiinnostuneita matkailusta (häh, mitä ihmettä te sitten matkamessuilla teitte??) tai lehdestä (eivätkä edes tunteneet koko lehteä). Monet myös totesivat vain saavansa kaiken tarpeellisen tietonsa netistä, eivätkä matkalua varten mitään lehtiä tarvinneet.

Juu, ymmärrän toki, ei niillä lehdillä pitkälle pötkitä, mutta ei myöskään netin avustuksella, vaikka sieltä paljon vinkkejä saakin. Netti on täynnä ties mitä tietoa, josta pitää myös osata haravoida ne oikeasti tärkeät ja oikeat tiedot, koska jos kaiken uskoo mitä siellä kirjoitetaan, on nopeasti pulassa.

Oma lähtökohtani onkin, että vaikka saankin suurimman tiedon netistä ja esimerkiksi keskustelupalstoilta, ja niillä tiedoilla lähden liikkeelle, niin haluan todellakin selvittää myös sen, mitä kirjaston kirjoilla ja ilmestyvillä matkalehdillä on tarjota aiheeseen tai kohteeseen liittyen. Vaikka kirjoissa tiedot saattavat olla vanhentuneitakin (vrt. netistä haalittu tieto), sieltä voi myös helposti löytää pieniä juttuja, mitä ei netin järjettömästä tietomäärästä välttämättä tule yhtä helposi poimittua. Sama pätee lehtiin, ja vaikken matkalle joka vuosi pääsisikään, tulen luultavasti jatkossakin tilaamaan jotain matkalehteä. Nyt on hyvä tilanne, kun saa töiden kautta Mondon luettavaksi, siellä on paljon pitkiä juttuja ja ainakin ihan mielettömän upeat kuvat. Enpä siis yhtään valehtele sanoessani asiakkaille, että Mondon parissa pääsee upeille nojatuolimatkoille!

Lainassa olevasta Thaimaa-oppaasta on löytynyt jo todella hyviä perustietoja Phuketiin (ja Thaimaahan) liittyen, vaikkei maa enää olekaan täysin uusi tuttavuus. Itse asiassa joissain määrin tiedot on kirjasta löytynyt jopa paljon helpommin kuin netistä, koska kirjassa tiedot on rajattu juuri haluamaani kohteeseen, ja netistä taas joutuu valikoimaan ties kuinka monista sivustoista ne, mitä alkaa selaamaan tietoa löytääkseen, eikä silti välttämättä löydä haluamaansa.

Varmasti tähän koko aiheeseen vaikuttaa tietenkin sekin, kuinka paljon yleensä haluaa kohteestaan tietää jne., mutta ainakin itse olen niin sekopää koko matkailu-aiheen kanssa, että yritän sen saada itsellekin luettavaksi, oli se tieto sitten netissä, kirjoissa tai lehdissä. Ja suosittelen sitä lämpimästä muillekin, älkää olko turhan rajoittuneita tietolähteidenne suhteen!

Vesikameroita ja kalliita lentoruokia

Hupsii, edellisestä postauksesta on taas aikaa, vähän turhan kauan ehkä.. nooh, nyt tulee sitten vähän pidempi taas vaihteeksi, veikkaisin näin.

Sain tosiaan viime viikolla Dealextremeltä tilaamani paketin. Sehän sisälsi siis vedenalaisen kameran (hinta jotain reilu 50e), siihen muistikortin (kymmenisen euroa?) ja lisäksi vielä varmuuden välttämiseksi digikameralle tarkoitetun kamerapussukan (reilu 20e?). Ja postarit oli ilmaiset ihan Kiinasta asti, eli vajaan satasen setti tuli tilattua.

Vedenkestävä kamera oli se odotetuin juttu, tietenkin, mutta eipä se paljon yllättänyt huonoudellaan :D kun speksien mukaan zoomi on 8-kertainen, DIGITAALINEN sellainen, niin eihän siltä oikeastaan juuri mitään voinut lopulta odottaa. Laatu on sen mukaista. Kamerassa ei myöskään ole varsinaista tarkennusta, vaan se asetetaan joko laajakuva- tai lähikuva-asentoon, ja sillä sitten otetaan kuva, tarkkuuden ollessa mitä on. Hehee. Voinpa vaan sanoa, että kovin montaa kuvaa tuolla kameralla tuskin tulee otettua, mutta kyllähän sen toki testattavaksi otan, kun olen siitä muutamankin kympin maksanut! Ja jos se sattuukin toimimaan odotettua paremmin, on ainakin muistikortissa tarpeeksi tilaa, se on nimittäin 4 gigaa.

Nereuksen kamerapussukka on luultavasti se, mille tulee eniten käyttöä matkalla (olettaen että pääsee jonnekin snorklaamaan ja näkeekin jotain), joskin yksi miinus siinäkin on: zoomia varten oleva putki pussukassa on niin kamalan pitkä, että jos ei yhtään zoomaa kamerallaan lähemmäs kohdetta (mitä ei siis todellakaan suositella vedenalaisessa kuvauksessa), näkyviin jää pyöreä rengas kuvan laidoille. Onneksi zoomia ei tarvitse paljon edes käyttää, kun tilanteen saa jo korjattua, ja tarvittaessa kuvia voi toki rajailla jälkikäteenkin. Pussin valmistajan omien sivujen mukaan valitsin kuitenkin oikean mallin kameralleni, lähinnä siis sen takia että kamerassa tosiaan on 14-kertainen (optinen, heh) zoom, joten se ainakin mahtuu hyvin pussukan putkitilaan. Toisaalta en kyllä ajatellut asiaa ihan loppuun asti, koska zoomia tuskin tulee juuri käytettyä ja silloin astetta pienempi malli pussukasta olisi varmasti ajanut ihan hyvin asiansa.

Otan kuitenkin mukaan luonnollisesti järkkärin (johon sain äidiltä etukäteen jo synttärilahjaksi kittiputken korvaavan valovoimaisemman objektiivin, loistavaa!), digipokkarin, viime viikolla saadun vedenkestävän kameran ja sitten vielä kaksi vedenkestävää pussia digipokkarille. Luulisi näillä pärjäävän reissussa!

Ainiin, nyt on muuten matka sitten aivan satavarmasti varma, koska eilen U maksoi sen :) jeesh, nyt ei voi enää perua mitään! Kuitenkin eilen tajuttiin sekin, että jos haluan kasvisruoan lentomatkoille, niin siitä pitää ilmoittaa erikseen. Ja totta kai siitäkin on täytynyt tehdä mahdollisimman vaikeaa. Ensinnäkin olisi luullut että kasvisruoan saa tilattua netin kautta (kuten monia muitakin palveluita, esim. paikkojen varauksen) ja nimenomaan lentoyhtiön (TUIfly Nordic) sivuilta. Ja toki, sieltä saa varattua esimerkiksi shampanjaa matkalle, mutta ei yhtä helvetin kasvisruokaa! Puhelinnumeroita eri palveluihin löytyi kyllä, mutta arvatkaapa vaan, onko hinta jokaiselle puhelulle jotain 5e/kpl ja vielä lisäksi tietenkin verkkomaksut tai mitkä onkaan. Ja ettei rahastus siihen loppuisi, niin erikoisaterioiden - tässä tapauksessa myös kasvisruoan - veloitus on lisäksi 5e. Hah, täytyy sanoa että tulee suhteellisen kalliit kasvisruoat matkalle, kun ottaa huomioon että maksoin jo sen perusaterian hinnan meno-paluu -matkoille, eli 19e. Näinpä jos/kun joudun soittamaan kasvisruoasta erikseen kalliiseen puhelinpalveluun, siitä tulee ruoalle lisähintaa vielä yhteensä kymmenisen euroa, jolloin meno-paluu -lentojen ruokien hinta nousee n. 30 euroon. Ja ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät ole lentokoneruokia aikaisemmin maistellut, niin ne on aika kaukana herkuista yleensä, ja nyt siitä pitää vielä maksaa noin helvetin paljon. Että kyllä ne lentoyhtiöt ja matkanjärjestäjät rahastuksen ainakin osaa, jos ei muuta!

Avaudun tähän nyt vähän muutenkin, matkailuun ehkä kuulumattomana seuraavaa: olen täydellisen kyllästynyt ja väsynyt ja puutunut menneen talven ja tämän hetkisen kevään takia. Talvi oli helvetisti liian pitkä ja kylmä, ja samalta tuntuu kevätkin. Toki lumet on jo ihan kivasti sulanut, mutta silti tuntuu olevan koko ajan kamalan kylmä vaikka aurinkokin paistaisi. Jotenkin se aurinkokaan ei saa fiilistä yhtä hyväksi kuin normaalisti, kaipaan ja tarvitsen vain niin kovasti jo sitä vehreyttä mikä kevät yleensä tuo tullessaan. Sanokaa minua kärsimättömäksi, mutta mä haluan sen kunnon kevään nyt heti, ja olen muuten myös ihan valmis ostamaan Floridasta talvikämpän itselleni tulevia vuosia ajatellen!

Off-season / sää kesäkaudella Thaimaassa

Heh, ihan ensin on pakko miettiä, että vaikka muutamille henkilöille olen tästä blogista sanonut ja sen takia pitää kirjoittamisenkin kanssa olla vähän ahkerampi, niin lukeekohan tätä oikeasti kukaan :D eipä sillä sinänsä mitään väliä ole, itsellehän tämä pääasiassa onkin tehty, onpa ainakin jotain luettavaa sitten tulevaisuudessa.

Mutta asiaan. Mehän tosiaan lähdetään matkalle toukokuun 24. päivä, jolloin sesonkikausi Thaimaassa on jo aika pitkälti ohi. Sadekausikin on alkanut, joten kuuroihin ollaan kyllä varauduttu eikä se mitään oikeasti haittaa, pääasia on että pääsee lämpimään. (Toivottavasti Suomessa on touko-kesäkuun vaihteessa tosi kylmä :D ). Noh, tässä kun olen myös niitä retkijuttuja kovasti katsellut, niin älysin yhden pienen jutun. Kaikkien retkenjärjestäjien nettisivuilla ainakin Similanin saarten osalta päiväykset on huhtikuun loppuun asti, ei siitä eteenpäin. Ja ajattelin että niitä ei olla vain päivitetty vielä pidemmälle, mutta hei, nyt mennään jo maaliskuun loppua. Ja yllätys, yllätys, eihän niitä retkiä Similanille edes järjestetä enää huhtikuun jälkeen. Koko kansallispuisto on suljettu touko-lokakuun välisenä aikana, eikä sinne tee retkiä edes paikalliset firmat ilmeisestikään. Joten se siitä sitten. Säästäähän siinä toki rahaa, koska Similan olisi ollut retkistä kallein, mutta toisaalta varmasti myös upein.

Phi Phille ilmeisesti pitäisi kuitenkin päästä, samoin kuin Raya Yaille, joten suunnitelmat snorklauksen suhteen ei onneksi ihan kokonaan kariutuneet. Joskin sadekauden takia merenkäynti saattaa olla aikamoista paikoitellen, eli saapi nyt sitten nähdä millaisille retkille oikeasti pääsee, tai millainen näkyvyys vedenalaisen maailman suhteen on. Ja siitä puheenollen, Dealextremen tilaus ei ole vielä saapunut, mutta alkoi ehkä vähän kaduttaa koko tilaus, koska jos näkyvyys veden alla on huono, niin mitäpä millään kamerallakaan tekee. Mutta tuleepa nyt ainakin testattua sitten vedenpitävyys, jos ei muuta.

Löysin muuten ihan äskettäin tällaisen Phuketin säästä kertovan blogin. Pointtina on juurikin se, että kun monet matkanjärjestäjät sanovat, että low-seasonilla sataa tosi paljon, niin tosiasiassa enemmnän se aurinko paistaa kuin tulee vettä. Plussia on myös se, että kaikki hinnat on halvemmat, ihmisiä vähemmän, ja kuitenkin voi periaatteessa tehdä ihan tasan samoja juttuja, mitä peak-seasonillakin. Huomasin myös, että tuon blogin vasemmassa laidassa on aikamoinen lista muitakin Phuketin säätä koskevia linkkejä, ja löytyipä sieltä myös tällainen Things to do in Phuket -kohtakin (samaisesta blogista). Täytyykin tutustua tuohon vähän paremmalla ajalla tarkemmin.

Jenkkeihin syksyllä vaihtoon lähtevä ystävä muuten komensi minut ja avokin hänen luokseen joulukuussa, saapi nähdä mitä siitä tulee.. mutta enpä voi sanoa etteikö esimerkiksi Kalifornia joulukuussa houkuttelisi ;)

Matkabloggailu

Tulinpa vielä tänään kirjoittamaan toisenkin tekstin, kun sopii varsin mainiosti aiheeseen. Elikkäs innostuin vähän katselemaan, minkälaisia muita matka-aiheisia blogeja netistä löytyy. Ensinnänkin monethan laittaa toki yhdeksi blogin aiheekseen matkailun, mutta tosi vähän siitä sitten lopulta kirjoitetaan ja aiheet keskittyykin enemmän muihin aiheisiin. Yksi oli tämä Sami Takalan blogi, mistä luin vain muutamat ensimmäiset jutut. Ihan asiallista tekstiähän siinä oli, ja sain varmaan vähän ideaa omiinkin postauksiin, mutta olin revetä ilosta, kun löysin lisäksi tämän Aasiassa reissaavan pariskunnan blogin. Jumituinkin lukemaan sitä ihan alusta asti, enkä siis ehtinyt muihin listattuihin vielä tutustuakaan.

Lueskelin muuten jo muutama vuosi sitten paria matkailuun liittyvää blogia. Molemmat ovat samoilta henkilöiltä, ja liittyivät silloinkin ajankohtaiseen Thaimaahan. Suosittelenkin erittäin lämpimästi ensinnäkin tätä vuoden 2007 Thaimaa -blogia, mutta myös sen jälkeen vuonna 2008 kirjoitettuja, laajemmin Aasiaa kattavia blogeja. Ensimmäinen on suunnittelupäiväkirja ja seuraava varsinainen matkapäiväkirja. Tiedän, että nuo ovat jo aikasta vanhoja tekstejä, eikä uusia päivityksiä ainakaan noihin ole tulossa, mutta silti. Ne ovat lukemisen arvoisia, jos matkustaminen vain kiinnostaa!

Löysin muuten myös tällaisen, Satunnaisseikkailijat Aasiassa -nimisen blogin. Yhtään en ole vielä ehtinyt lukea, mutta pikavilkaisulla vaikuttaa asialliselta.

Tuli muuten sellainenkin asia mieleen tuota toisena linkitettyä blogia lukiessani, että ainakin itse toivon löytäväni matkablogeista nimenomaan sitä tärkeää tietoa, jota muutkin matkailijat ehkä kaipaavat. Toki on kiva lukea paikoista missä on käyty ja mitä on tapahtunut, mutta myös käytännön asiat, kuten mistä matkat tai retket on varattu, mihin hintaan, mistä löytää edullinen majoitus, mistä saa vaikkapa juuri Thaimaassa järjestettyä itselleen nettiyhteyden jne., ovat aika tärkeitä matkalle lähteville, varsinkin jos matkaan liittyy minkäänlaista omatoimisuutta. Siksipä yritänkin itsekin jo nyt, mutta myös tulevaisuudessa kirjoitella tällaisista asioista. Joka tapauksessa, pointtina tässä omassa tekstissä nyt onkin se, että lisäilen tänne muita matkailuun liittyvien blogien linkkejä sitä mukaa, kun jonkun mainitsemisen arvoisen löydän. Vaikka paha mielihän noista vaan itselle tulee. Eli löydänpä erilaisia matkablogeja lukemalla itsestäni taas sen masokistin, jota en välttämättä ole kyllä kaipaillut viime aikoina, en ainakaan tässä muodossa :D

Elikkäs tässä vielä vähän selkeämmin noi blogilinkit:

Sami Takala

Matka Aasiaan

Satunnaisseikkailijat Aasiassa

Thaimaa 2007 suunnittelublogi
Thaimaa 2007 matkapäiväkirja
Thaimaa 2007 kuva-albumi

Aasia 2008 suunnittelublogi
Aasia 2008 matkapäiväkirja

Mondon Phuket / retket

Kirjoittelinkin jo tuolla aikaisemmassa tekstissä siitä, että Mondon nettisivujen mukaan lehden numerossa 1/2009 oli jotain juttua Phuketista, ja että miten Phuketin pakettimatkasta saa mahdollisimman paljon irti. Yritin kysellä tuota lehteä työpaikallakin, mutta kenelläkään ei sitä ollut, tai ainakaan kukaan ei sitä myöntänyt ja halunnut omaansa minulle vaikkapa vaan lainata.

Eilen olin kuitenkin aikaisempaa jotenkin fiksumpi, ja juuri Mondon sivuilla eksyin lukemaan juuri sen kyseisen jutun, mikä lehden oikeastakin versiosta löytyy. Juttu oli vähän erilainen kuin mitä olin ajatellut, mutta kyllähän siitä varmaan vinkin, kaksi sai itselleen napattuakin. Raya Yain saarta siinä ehdotettiinkin päivän, kahden ajaksi, mutta luulen että se on meidän budjetille turhan kallis juttu, vaikka valitsisikin kahdesta majapaikasta sen edullisemman. Mutta voihan siellä käydä sitten vaikka vain päivän snorklausreissulla.

Sitä useamman kerran mainostamaani retkipostausta en ole tainnut muuten vieläkään tehdä, heh. Lyhyesti voisin kuitenkin kertoa jotain: retkeä ylipäätään suunnittelen lähinnä siksi, että tiedän muilla lähisaarilla olevan vielä Phuketin rantoja upeammat snorklailuvedet. Aika nopeasti lähinnä Thaiklupin foorumia luettuani selvisi, että snorklausretkeä kannattaa suunnitella joko Similan saarille, Raya Yaille (tunnetaan myös Racha Yaina), Phi Phille tai Raya Noille.

Phi Phi tosin on enemmän kansoitettu kuin muut, joten siinä on sitten omat plussat ja miinuksensa siinäkin. Pääsisi ainakin käymään The Beach -leffan kuvauspaikoilla, hih. Aikaisemmalla Thaimaan matkallahan käytiin serkun kanssa katsastamassa se laguuni, johon The Beah -kirja on aikanaan perustunut, ja jonka pohjalta taas tehtiin leffa. Yhtenä retkivaihtoehtona kiehtoo myös James Bond -saaren reissu, mutta siitä en ole vielä ihan varma, että sisältyykö siihenkin snorklausta.

James Bond -saari


Similanin saarten retki taas houkuttaa siksi, että saaret on muistaakseni rauhoitettu, tai ainakin niin, että siellä tarkkaillaan tosi hyvin sitä, kuinka paljon ja missä turisteja päästetään liikkumaan. Niinpä jokin aika sitten siellä oli yksi saari ja sen korallipaikat suljettu kokonaan yleisöltä, että luonto pääsee rauhoittumaan ihmisen aiheuttamalta rasitukselta. Aivan loistavaa, että tuollaiset asiat osataan ottaa nykyään huomioon, ehkä siis tulevaisuudessakin on mahdollista nähdä upeita koralleja. Similanin saaret ovat kuitenkin maantieteelliseltä sijainniltaan hieman kauempana kuin esim. Raya Yai, joten sinne melkein pitäisi lähteä sitten ainakin pariksi päiväksi, että retki olisi varmasti hintansa arvoinen. Luikkua foorumilta lainatakseni:

"Jos yksi pitäis valita niin ehdottomasti Similan, mutta maksaako vaivaa mennä päiväksi snorklaamaan niin on eriasia. Aamulla lähtö klo.6, minibussilla 1½ tuntia Tap lamun satamaan josta 1½-2 tuntia speedboatilla Similanille jossa 2x1tunnin snorklaus ja takaisin sama matka. Rankka reissu joka tapauksessa, olen itse 2 kertaa käynyt sukeltamassa ko. päiväreissulla."

Similan saarilta

Eli vaihtoehtoja retken suhteen kyllä löytyy, ehkä liikaakin, eikä päätöstä todellakaan varmaan edes voi tehdä Suomesta käsin. Täytyy tutustua retkitarjontaan ja niiden järjestäjiin paikanpäällä ja sitten tehdä se lopullinen päätös. Ja toisaalta, oli päätös mikä tahansa, kaikki ovat varmasti hyviä eikä vikatikkejä pääse syntymään. Ja minun taas täytyy sitten laskea rimaa vähän alemmas, koska kuvittelen kaikista snorklaus- ja korallijutuista ihan liikoja ja kuvittelen niiden olevan sellaisia kuin jossain täydellisessä maailmassa. As if.

Tilaus Dealextremelle / vedenalainen kuvaus

Noniin, otsikostakin varmaan jo voi päätellä, että laitoin äskettäin tilauksen menemään dealextremelle. Olen jo aiemmin pohtinut parissakin postauksessa sitä, minkälaisilla varusteilla lähtisin snorklailemaan Phukettiin. Päädyin tosiaan kahteen ratkaisuun: johonkin halpaan vedenkestävään kameraan ja lisäksi vedenkestävään pussukkaan.

Itselläni ei ole entuudestaan kokemusta tuosta koko dealextremestä, mutta jotkut thaiklupin sivuille kirjoittaneet suosittelivat sitä, joten uskaltauduin kokeilemaan. Toisaalta oman mielenkiintonsa tilaukseen tuo myös se, ettei tuosta vedenkestävästä (?) kamerasta löytynyt mistään oikein minkäänlaisia arvosteluja suuntaan eikä toiseen. Noin 50 euron summa ei kuitenkaan toivon mukaan kaada koko matkan budjettia, ja tuleepa ainakin testattua tuo kamera, eikä ehkä tarvitse pelätä oman vähän kalliimman Canonin puolesta niin paljon. Kameraan tilasin myös samalla kerralla 4 gigan Sonyn micro SD -kortin, koska sekään ei nettisivuilla paljon maksanut. Kamerassa oli muuten yksi asia, mikä alkoi vähän mietityttää tilaushetkellä, nimittäin zoomi. Tokihan sitä on, mutta 8x digitaalinen, enkä tiedä onko optista zoomia lainkaan. Toisaalta sillä ei ole merkitystä, koska veden alla ei kuitenkaan yleensä kannata kovin paljon zoomailla, vaan yrittää aina itse päästä mahdollisimman lähelle kohdetta.

Koska tuo kolmeen metriin vedenkestävä kamera on vähän kokeilujuttukin, halusin varmistaa jonkinlaisen vedenalaisen kuvauksen tilaamalla lisäksi siihen tarkoitetun pussukan. Aluksihan olin suunnitellut Aquapacin tai DiCAPacin pussukkaa, mutta onneksi luin thaiklupin foorumia, sillä siellä joku tosiaan suositteli dealextremeä ja Nereus-merkkiä. Niinpä lueskelin vähän kommentteja merkistä esimerkiksi täältä ja varmistin vielä Nereuksen omilta sivuilta oikean kokoisen pussukan Canonille, ja laitoin senkin mukaan tilaukseen.

Nyt pitäisi olla ainakin yhden asian kunnossa! Snorklausta varten löytyy tilauksen kotiin saavuttua siis Egyptiin ostettu Monkeypodin pussukka, mutta sen lisäksi vielä toinen pussukka, jossa on enemmän tilaa zoomille (vaikkei sitä suositellakaan käytettäväksi) ja vielä kolmantena jonkinlainen vedenkestävä kamera. Luulisi näillä pärjäävän!

Unelmia ja matkarahaa

Matkustin perjantaina vanhempien luokse Orimattilaan koiran kanssa, ja tuli siinä ajellessa mieleen, että tuollaista matkailua varten pitäisi kyllä ihan tosissaan saada järkättyä jostain isompi auto. Koiramme on rottweiler eli aika iso (vaikkei ikää ole vasta kuin reilu puoli vuotta), ja se ei todellakaan sovi enää kunnolla pienen Renault Clion takapenkille. Tai noh, joten kuten toistaiseksi vielä, mutta jossain vaiheessa on kai pakko säästää rahaa matkojen sijaan farmariautoa varten.

Avopuoliso tuli Orimattilaan lauantaina ja illalla saunassa aloin hehkuttaa hänelle lähestyvää matkaa, sen verran paljon olen saanut nyt kuulla hänen osaltaan moottoripyöräasioista. Mies kysäisikin, että minnekäs yhdessä sitten lähdemme jossain vaiheessa, ja aloin heti suunnitella ja miettiä vaihtoehtoja. Ai miten niin olen ehkä vähän ahne? Suunnitteilla olevaan matkaankin on vielä reilu pari kuukautta ja alan jo suunnitella seuraavaa. Heh. Noh, jonnekin toki lähdemme jossain vaiheessa ihan kaksin, mutta rahahan se on ensimmäinen asia luultavammin, mikä vastaan tulee. Ehdotin kuitenkin (yllättäen taas kaukomailla) Meksikoa, Malesiaa ja Indonesiaa, ja ihan hyvin nuo ehdotukset otettiin vastaankin. Mies kun haluaa jonnekin missä on lämmmintä ja merta, ja sehän sopii minulle. Toki senkin matkan ratkaisee tosiaan pääasiassa rahallinen tilanne, mutta myös ajankohta vaikuttaa siihen, kuinka kauas pitää lähteä että voi saada sekä lämmön että meren yhtaikaa.

Rahasta puheenollen, ilahduin tänään iloisesti tarkistaessani sähköpostin. Olen laittanut käyttämättömiä vaatteita myyntiin huuto.nettiin saadakseni rahaa tulevaa matkaa varten, ja kolme vaatetta olikin mennyt taas kaupaksi, joten saan niistä satasen verran matkakassaa kartutettua. Hyvä juttu, sillä pelkäsin vähän ettei kauppa välttämättä käy kovin hyvin. Nyt kun vielä saisi listattua kaiken kirppikselle menevän tavaran ja saisi sen asian etenemään, niin sieltäkin tulisi vähän ylimääräisiä euroja toivon mukaan. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää ihan hyvältä rahan osalta, ja voin todellakin sanoa, että jos tahtoa matkalle lähtemisen suhteen riittää, niin silloin myös löytyy tavat järjestää rahat sitä varten!

KIRJAvaa

Kirjavaa on valikoima sen suhteen, mistä lähteä etsimään tietoa matkakohteesta. Eksyin tänään sattumalta kirjastoon, enkä hakenut sieltä mitään erityistä, mutta älysin että netin ja lehtien lisäksi voisin viisastuttaa itseäni vähän lisää Thaimaasta ja Phuketista kirjallisuudella. Thaimaasta itsessäänhän löytyy kyllä kirjoja vaikka kuinka paljon, mutta pelkkä maa kohteena ei anna paljon välttämättä, varsinkaan minulle ja yleensäkään sellaisille henkilöille, jotka ovat edes yhden kerran Thaimaassa jo käyneet. Niinpä hainkin lähinnä Phuketiin liittyviä kirjoja, ja löysinkin yhden: Markus Lehtipuun kirjoittama Phuket, Krabi & Phang Nga. En ole vielä avannutkaan koko opusta, mutta pakkohan se oli jo kirjastossa tarkistaa, ettei kyseessä ole mikään ikivanha kirja jostain 90-luvulta. Ihan tuoreelta se vaikutti, joten viikonlopun aikana vanhempien luona voisi kirjan avata ja katsoa mitä sieltä löytää.

Jotenkin matkailuun liittyen tilanne on auttamattomasti nykyään silti se, että useimmat hakevat tietonsa netistä, sillä sinne saa aina päivitettyä uusinta tietoa ja lukea muiden kokemuksia paikasta ihan tuoreeltaan, kun kirjat vanhentuvat yllättävänkin nopeasti. Perustiedot ja esim. retkivaihtoehdot voi toki vilkaista kirjastakin, mutta jos yhtään tarkempaa tietoa haluaa vaikkapa paikallisesta liikenteestä ja juna-aikatauluista, niin on parempi etsiä se tieto netistä. Ensimmäisellä Thaimaan reissulla silti totesin, että pieni kirjanen Bangkokista oli todella kätevä ihan matkallakin mukana, koska sieltä pystyi bongaamaan pari sellaista tutustumisen arvoista kohdetta, jotka muuten eivät olleet tullut mieleenkään. Silti tänään lainaamani kirjan suhteen odotukset ei ole kovin suuret, mutta kirjoittelen omia kommentteja tänne kun olen siihen tarkemmin tutustunut.

Mondon kautta Paratiisiin

Sain eilen töissä uusimman Mondon vihdoin käsiini, ja koska en edes älynnyt aikaisemmin seurata lehden ilmestymisajankohtaa, yllätys oli ehdottomasti mukava. Eilen illalla sitten pääkirjoitusta lukiessani älysin, että miksiköhän en ole Mondoa aikaisemmnin ottanut puheeksi blogissa, lehtihän on omalla tavallaan kuitenkin yksi parhaimpia matkailulehtiä. Luultavasti tulenkin siis palaamaan lehteen vielä jatkossa, ja kun asia mieleen kerran tuli, pitää varmaan myös kaivaa kaikki aikaisemmat Mondot esiin ja tutkia, josko niistä löytyisi jotain kivaa tulevaan matkaan liittyen.

Joka tapauksessa, Mondon pääkirjoituksessa oli erittäin hyvä pointti matkailuun liittyen (olen ehkä siitä sanonutkin jo joskus aikaisemmin?):

"Nyt se on tutkimuksella todistettu. Matkustamisessa ei ole parasta itse matka, vaan matkan suunnittelu. Viime vuonna julkaistussa hollantilaisessa tutkimuksessa haastateltiin noin tuhatta ihmistä ennen matkaa ja matkan jälkeen. Tutkimus osoitti selvästi, että matkailija on onnellisimmillaan matkaa suunnitellessaan. Toisin sanoen lomakohteen valinta, tulevan loman pohtiminen, lehtijuttujen lukeminen ja netissä surffaaminen toivat onnen tunnetta enemmän kuin itse reissu."

Kirjoituksessa kerrottiin vielä lisääkin tutkimuksesta ja sen tuloksista, mutta ohitan ne ja lainaan vielä hieman lisää Heikki Valkamaa:

"Mitä mieltä tutkimuksesta pitäisi olla? Uskon, että tulokset pitävät osin paikkansa: matkan valmistelu on puolet matkasta. Mutta ainakaan minulle matkan ainoa tarkoitus ei ole välitön onnellisuudentunteen saavuttaminen. Matkoilla voi oppia asioita, joista on iloa - ja onnea - myöhemmin elämässä. Mitä pidempi matka, sen varmemmin tutustuu paikalliseen kulttuuriin."

Ja juuri siitä syystä, että omaa matkaa tässä yritän kovasti suunnitella, tutustua kohteeseen jo etukäteen jne., voin allekirjoittaa lainatuista teksteistä kaiken. Mikään ei tuo parempaa tunnetta kuin se, että tietää jonkun ihanan rantaloman odottavan muutaman kuukauden päässä, ja että pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin ja kokemaan yleensäkin kaikkea uutta. Matkan jälkeen olo onkin yleensä melko, jollei nyt onneton tai surkea, niin ainakin tyhjä, ja edellisen Thaimaan matkan jälkeenhän minuun iski kulttuurishokki. Siis sen jälkeen kun olin palannut Suomeen. Sekin jo kertoo jotain omasta innostuksestani ja tavasta sopeutua uusiin paikkoihin, kun kulttuurishokkia ei todellakaan tullut Thaimaassa, vaan vasta sen jälkeen. Muistan sen todella hyvin, en meinannut sopeutua Suomen kevääseen, kouluun ja normaaliin arkeen mitenkään, haikailin vain takaisin lämpöön ja vasta parin, kolmen viikon kuluttua kotiutumisesta aloin päästä takaisin normaaliin rytmiin. Toivon Todella paljon, että sitä ei tarvitse kokea uudestaan, vaikka silloin onkin onneksi jo kesäloma alkanut koulustakin.

Asiasta toiseen, nimittäin Paratiisiin. Sinnehän ollaan suuntaamassa tosiaan toukokuussa, ja melkeinpä kirjaimellisesti. Tänään alkoi Subilla Paratiisi-niminen sarja, joka kertoo nimenomaan Phuketista ja siellä asuvista ja työskentelevistä suomalaisista. Katsoin jakson Mtv3:n Katsomosta, ja täytyy sanoa että kyllähän tuollainen sarja koukuttaa, kun näkee juuri niitä paikkoja, joihin on luultavasti menossa. Sarjassa esitellään esimerkiksi Raya Diversin sukellus-/snorklauskeskusta, jonka järjestämiin retkiin olenkin jo ihan hyvin tutustunut ennen sarjan alkamistakin. Samoin ensimmäisessä jaksossa käytiin Koh Racha Yain saarella, mikä on yksi erittäin potentiaalinen vaihtoehto retkikohteena omalla matkallamme. Täydellinen ajoitus siis tuolle sarjalle, ehkäpä sieltä tulee bongattua vinkki jos toinenkin kevään aikana!!

Hate, winter / vedenalainen valokuvaus

Hups, ihan vaan pikkuisen kulunut taas aikaa edellisestä postauksesta. Menkööt sen piikkiin, että ollut aika hässäkkää taas parisen viikkoa, ja nämä parisen viikkoa on myös ollut liian kylmä että olisin voinut toimia millään tavalla järkevästi. Ja ah, miten hieno aasinsilta siitä tulikaan aiheeseen talvi. Minä vihaan talvea. Tai en tiedä, mutta kun kylmää, siis OIKEASTI kylmää, on jatkunut yli kaksi viikkoa, voi ihan hyvin jo sanoa että liika on liikaa. Valitettavasti jostain syystä edes lähestyvä matka ei lämmitä tarpeeksi näillä pakkasilla. Johtuneeko siitä, että toukokuussa Suomessakin on (toivon mukaan) jo hieman lämpimämpää.

Nyt hieman taas asiaan. En vieläkään kirjoita niistä retkistä, koska siitä tulee luultavasti PITKÄ postaus. Sen sijaan jatkan hieman jo käsittelyssä olleesta aiheesta, nimittäin snorklailu ja valokuvaus. Nyt tuli taas se kausi, kun aloin tehdä jatkoselvittelyjä asian suhteen. Kuten aikaisemmasta tekstistä kävikin ilmi, jokin Monkeypodin pussukkaa parempi olisi pakko saada, sen verran vedenalaisen maailman kuvaaminen kiinnostaa, mutta onneksi en tehnyt hätiköityjä päätöksiä DiCAPacin pussin tilaamisen suhteen ebaysta tai Amazonilta.

Olen nyt taas kysellyt aiheesta thaiklupin foorumilta, ja sainkin ihan hyvän linkin toiseen topiciin. Tuolta löytyi hyviä pointteja, ja ne saivatkin minut taas kerra pohtimaan, pitäisikö sittenkin vain panostaa kokonaan uuteen, vedenkestävään kameraan. Näitä malleja löytyisi Olympukselta, mutta myös Canonilla on se ihan vesikuvaukseen tarkoitettu kamera, muistaakseni malli oli D10. Kuitenkin tuntuu niin typerältä ostaa edes 150 euron kameraa (Olympus verkkokauppa.comista) vain sen takia, että haluan saada kuvata veden alla. Tai ehkei siinä muuten olisi mitään typerää, mutta kun vasta syksyllä ostin muutenkin uuden kameran, niin ehkä on vain järkevämpää ostaa siihen jonkinlainen pussukka. Kokonaan uudella vedenpitävällä kameralla vain varmistaisi sen, ettei tuo syksyllä ostettu Canon ainakaan menisi rikki tai vahingoittuisi, koska jos näin tapahtuisi, ei olisi ensimmäistäkään pokkaria millä kuvata. Hm.

Vaihtoehdot tuntuivatkin olevan nämä: n. 50e maksava kamerapussi syksyllä ostetulle Canonille, kokonaan uuden, vedenkestävän kameran ostaminen (Olympus 150-180e, Canon D10 kai n. 250e) matkalle ja nimenomaan vesikuvaamista varten tai sitten kolmantena vaihtoehtona ihan virallisen Canonin sukelluskotelon ostaminen nykyiselle pokkarille (hinta n. 200-250e, riippuen mistä ostaisi). Ikäväkseni tosin huomasin, että kolmas vaihtoehto rajautui pois jo senkin takia, ettei omalle kameramallille tosiaan taida olla olemassa kovaa sukelluskoteloa, ainakaan vielä. Ehkä ihan hyvä niin, koska olisihan se ihan liian kallis kuitenkin. Olympukseen en vain innostu väkisinkään, joten sekin jäi pois. Jäljelle jäi siis taas kerran se ensimmäinen vaihtoehto.

Eilen tulin kuitenkin miettineeksi, että mitä jos ostaisinkin esim. huuto.netistä jonkun vanhan digikameran (Canon), ja siihen sitten myös kaivaisin jostain edullisesti ihan virallisen kotelonkin. Niinpä nyt onkin harkinnassa ostaa joku vanha powershot huuto.netistä ja ebaysta jenkeistä saisin siihen ehkä kerran käytössä olleen kotelon, jos myyjä suostuu lähettämään Suomeen. Siihen tosin tulee ehkä aika paljon kuluja, mutta se selviää tässä lähiaikoina.

Yhtenä vaihtoehtona törmäsin thaiklupin foorumin keskustelusta poimitusta nettilinkistä myös tällaiseen vaihtoehtoon.

Tuon saisi tosiaan tilattua ilmeisesti ilman postareita dealextreme.comista. Itsellä ei firmasta ole kokemuksia, mutta jotkut thaiklupilaiset sitä ovat kokeilleet ja todenneet ihan asialliseksi. Sieltä voisin tilata myös jonkun edullisen, kuitenkin vähän paremman pussin pokkarilleni kuin mitä Monkeypodin pussi oli, ja silloin olisi sitten jotain varalla, jos itse kamera ei toimikaan kuten pitäisi. Suunnittelin myös sitä, että koska ikivanha Olympuksen jättikokoinen pokkari voisi yhtä hyvin olla roskissa, voisin uhrata sen sukelluspussikameraksi, ja silloin ei haittaisi jos kamera ei olisikaan enää käyttökelpoinen matkan jälkeen. Kamera tosin on niin iso, ettei sille varmaan edes löydy kovin helposti sukelluspussia :D

Maailman ympäri

Älä kysy miksi, mutta kuulin että Voicen Sini Virtanen tekee jonkinlaista maailmanympärimatkaa ja siitä blogia. Voicen kuunteleminen ei kuitenkaan sattuneesta syystä niin aktiivista ole, että tietäisin miksi, joten jos joku joskus tämän tekstin lukee, niin saa kertoa. Ilmeisesti kyseessä on joku työmatka, mutta MISTÄ JA MITEN saa sellaisen työpaikan, että pääsee matkustamaan maailman ympäri?!?! Mä tahdon myös!! Aivan täydellistä. Ja mä olisin ihan aikuisten oikeasti TODELLA iloinen myös ihan vain jostain muutaman kuukauden reissusta Aasiassa tai Etelä-Amerikassa, tai oikeastaan missä vain. Mieluiten Euroopan ulkopuolella kuitenkin. Kamalaa kuinka kiittämätön taidan lopulta olla, Thaimaan matkaan ei ededs ole pitkä aika, mutta kun haaveilen jostain isommasta, niin Phuket ei tunnu oikein miltään. Pitänee alkaa tutkailla taas enemmän omaan matkaan liittyviä asioita ja unohtaa maailmanympärysmatkat, ei se Phuket hullumpi juttu taida kuitenkaan olla tähän kohtaan, vaikka jotain eksoottisempaa tahtoisinkin.

Mutkia matkassa / matkaseura / kroppa kuntoon

Taisin tuossa edellisen postauksen yhteydessä jo mainita tutkineeni viimeksi lähinnä Phuketista järjestettävien retkien tilannetta, mutta siitä tulee sen verran iso juttu, että ohitan sen nytkin ja palaan aiheeseen toivon mukaan myöhemmin tällä viikolla. Sitä ennen pientä toisenlaista päivitystä.

Tosiaan matka sai ehkä pienen mutkan eteensä tuossa viime viikolla, kun juttelin matkaseuralaiseni kanssa. Molempien kohdalla matkan varaaminen oli vähän riskipeliä, opiskelijoita kun olemme, mutta nyt kaikki tuntuu olevan vielä vähän enemmän auki. Ystäväni nimittäin oli joka tapauksessa lähdössä koulun kautta vaihtoon jenkkeihin ensi vuonna, mutta koulun takia suunnitelmat menikin hänen kohdallaan uusiksi, ja hän lähteekin vaihtoon oletettavasti jo tämän vuoden syksynä. Se vaikuttaa tietenkin rahatilanteeseen ja niinpä onkin kysymysmerkki, pääsenkö lopulta lähtemään matkaan hänen kanssaan, vai pitääkö yrittää etsiä jostain matkakaveri. Ongelmia siinä tuskin olisi muuten, mutta matkaan ei ole enää kuin reilu kolme kuukautta aikaa, joten mistä ja miten saisin niin lyhyellä varoitusajalla jonkun seurakseni? Oma avopuoliso ei pääse matkalle koiramme ja kertausharjoitusten takia, mutta luotan siihen että joku kavereistani pääsisi ehkä mukaan. Sitä ei nyt vielä tarvitse ajatella koska matkaseuralaiseni yrittää todellakin päästä lähtemään reissuun, ja vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona jätän matkan itsekin väliin. Joskin en usko että se tulee tapahtumaan, koska olen kuitenkin matkan varausmaksun maksanut ja siksi haluan matkaan myös päästä lähtemään. Yhtenä vaihtoehtona matkaseuraksi on pikkuveli, joka vaikutti ilmeisesti yllättävänkin kiinnostuneelta asiasta. Toisaalta hänelläkin on ehkä esteenä raha ja työ, sen näkee myöhemmin jos siihen pisteeseen päädytään.

Tuli muuten vielä mieleen, etten ole sen enempää kirjoittanut matkaseuran valitsemisesta noin yleensä. En tiedä onko siinä mitään pointtia, mutta muutama sananen siitäkin on ehkä paikallaan. Joillekin on todella tärkeää kenen kanssa reissuun lähtee, mutta minulle ei niinkään. Toisaalta asiaan vaikuttaa sekin, kuinka pitkästä matkasta on kyse. Viikon-kahden matkoilla kaikki tulee luultavasti toimeen melkein kenen tahansa kanssa, mutta jos kyseessä onkin pidempi, vähintään kuukauden reppureissu, kannattaa ehkä miettiä onko kämppis tai paras kaveri järkevin matkakaveri. Tästä ei ole omaa kokemusta, mutta lukemani perusteella uskon kyllä, että pitkällä matkalla välit parhaaseen kaveriinkin saattaa mennä tosi huonoiksi, jos ajatukset matkasta ja kohteista eroaa paljonkin. Tosin usein pidempiä matkoja on suunniteltu myös pidemmän aikaa, jolloin pitäisi jo olla etukäteen tiedossa, mitä toinen reissulta haluaa.

Itse olen reissannut tietenkin perheen kanssa, mutta myös entisen koulukaverin ja kämppiksen sekä nuoremman serkun kanssa. Kaikki matkat ovat sujuneet ja menneet mukavasti, enkä muista että pientäkään sanaharkkaa olisi tullut kavereiden kanssa. Niinpä en ikinä ole stressannut matkaseuran kanssa, uskon että matkoille päästessä olen sen verran joustava kaiken suhteen, että kanssani on melko helppo tulla toimeen, vaikka muuten joistain asioista voisikin tulla pientä kinaa. Vaikka nytkin toivon mukaan pääsen lähtemään alkuperäisen matkaseuralaisen kanssa Thaimaahan, ensimmäistä kertaa hänen kanssaan, en usko että meillä on mitään erimielisyyksiä missään, tiedämme kuitenkin myös haluavamme samanlaisia asioita matkalta. Toisaalta jos lähdenkin matkaan esim. pikkuveljen kanssa, niin siinä perhesuhteet pitävät homman varmasti kasassa.

Toinen asia josta ajattelin kirjoittaa, tuli mieleen eräästä toisesta blogista jota juuri äsken luin. Blogi käsitteli aiheena sitä, mikä blogeissa yleensä ärsyttää. Kaikki kohdat kyllä allekirjoitan, varsinkin sen, että blogin tekstin pitäisi olla melko helppolukuista, eikä täysin puhekielellä kirjoitettua, se on nimittäin todella raskasta. Yksi asia mikä kirjoittajaa myös ärsyttää, on jatkuva laihdutusaiheesta jankuttaminen (varsinkin kun kyseessä on joku alipainoinen tapaus joka laskee kalorit juoduista vesilasillisistakin..). Ja onhan sekin raskasta, asia erikseen oikeasti ylipainoiset tapaukset, jotka yrittävät myös todella muuttaa elämäntapojaan parempaan päin. Ja miksi tämä jälkimmäinenkin aihe liittyy tähän omaan blogiini, on seuraava: matkaa suunnitellessamme yksi asia joka tuli ensimmäisenä itselleni mieleen, on oma kroppa, joka pitäisi saada edes jonkinlaiseen rantakuntoon.

Sinänsä tämä teksti on ehkä ärsyttävää luettavaa jollekin, ainakin jos näkisi minut, koska en todellakaan ole mikään selvästi ylipainoinen viikottain hampurilaisia mussuttava, pelkästään sohvalla lojuva tapaus. Kuitenkin tosiasia on, että viimeisen parin vuoden aikana oma (kunto)liikkuminen on vähentynyt ja esim. turha ylimääräinen juopottelu lisääntynyt, ja kyllähän tuo sitten alkaa minunkin iässä jo näkyä, vaikka suht nuori vielä olenkin. Onneksi sentään syön melko terveellisesti, nyt vain matkan lähestyessä suurena aikomuksena on saada kroppa kuntoon että voi olla ylpeänä siellä biitsillä. Päiväjäsenyys GoGolle on onneksi ollut koko ajan voimassa (25e/kk ei rasita onneksi mahdottomasti matkasäästämistä tai opiskelijan budjettia muutenkaan), ja yritän käydä siellä vähintään kaksi kertaa viikossa. Eniten treeniä kaipaa vatsan seutu, eli vatsalihaksia voisi kyllä tehdä kotonakin ihan päivittäin. Silti olen huomannut että paras treeni tulee silloin, kun joku on sitä vetämässä, itse yksinäni en kotona saisi juuri mitään aikaiseksi. Lisäksi ruokavaliosta olen yrittänyt vähentää selvästi hiilareiden käyttöä, lähinnä nyt ne selkeimmät riisi, pasta ja peruna. Leivästä en luovu, mutta en ole koskaan juuri muuta syönytkään kuin ruisleipää, enkä jotenkin koe mitään karppaamista tai muuta omakseni. Enemmän onkin kyse kokonaisvaltaisesta elämänlaadun parantamisesta tarkkailemalla entistä enemmän mitä syön ja juon ja lisäämällä liikuntaa. Mitään en aio itseltäni täydellisesti kieltää, koska silloin niitä kiellettyjä juttuja tekee vain entistä enemmän mieli ja on helpompi sortua, kuin jos annan luvan esim. kerran viikossa syödä tummaa suklaata. Uskon että näillä pienillä muutoksilla (jotka olisin kyllä tehnyt joka tapauksessa, oli matkaa tai ei) saankin kropan parempaan kuntoon Thaimaata varten, eikä tarvitse hävetä silmiään päästään kun peiliin katsoo.

Tarkoituksena on myös saada näillä muutoksilla n. 5kg painosta pois, ja olisi loistavaa, jos se onnistuisi jo ennen matkaa eikä vasta joskus sen jälkeen. Tästä en nyt onneksi tee mitään sen suurempaa numeroa, mutta kertoilen tilanteesta jos muistan ja on jotain mukavaa sanottavaa.

Blogin ulkoasu

Lyhyellä tekstillä yritän tehdä pikaista päivitystä.

Ensinnäkin blogi taitaa vihdoin saaneen toistaiseksi minua tyydyttävän ulkonäön. Ulkonäkö tulee varmasti jatkossakin vaihtumaan, yritän muokkailla sitä aina sen mukaan, millaiset omat fiilikset ovat ja ehkä myös vähän matkoihin liittyväksi. Mutta kukapa ei paratiisisaarelle tahtoisi vaikka useamminkin ;). Bloggerin valmiit teemat oli kuitenkin aika surkeita, mikään ei oikeasti innostanut, mutta toisaalta mitkään netistä löytämäni muutkaan valmiit pohjat eivät sykähdyttäneet. Niinpä käytin ihan liikaa eilisestä päivästä ja melkein koko tämänkin päivän selvitellessä, miten ihmeessä saan oman kuvan jne. blogin taustaksi. Ei muuten ollutkaan niin helppoa kuin luulin, mutta tämä youtube-pätkä pelasti! Kannattaa käyttää tuota, jos haluaa suunnitella ihan omannäköisen blogin.

Retkiin liittyvää tietoa olen kovasti yrittänyt nyt viimeksi kaivella, samoin kuin yleensäkin snorklailuun liittyvää asiaa, sitä kun en uskalla pitää itsestäänselvyytenä Phuketissa. Ihan hyvältä kuitenkin vaikuttaa, joskin tänään tuli matkaan pieni mutka, ja joudun ehkä haalimaan itselleni uuden matkaseuralaisen, lähtemään reissuun yksin tai perumaan koko homman. Jälkimmäistä en kyllä halua pitää vaihtoehtona, mutta palaan näihin juttuihin kun on enemmän aikaa ja jaksamusta kirjoittaa. Nyt selkä alkaa sanoa itseään irti tästä jatkuvasta koneella istumisesta.

Valokuvaaminen vedessä

Thaimaan matkaan liittyy aika olennaisena snorklailu, sikäli mikäli se on mahdollista. Touko-kesäkuu kun sattuu olemaan jo sellaista aikaa, että vettä saattaa tulla joskus enemmänkin ja tuulet saattavat sekoittaa meriveden siihen kuntoon, ettei siellä pääse edes uimaan, saati sitten snorklaamaan. Joka tapauksessa haluan olettaa että snorklaamaan pääsee, ja tällä kertaa aion (yrittää) olla vähän viisaampi ja nopeampi vedenalaisen maailman kuvauksen ollessa kyseessä.

Monkeypod WP206, tällaisella mentiin Punaisessa meressä.

Ennen Egyptin matkaa jätin tosiaan vedenkestävän kamerapussin ostamisen turhan myöhään, ja kyllähän se tavallaan vähän kostautui. Lähdin nimittäin liikenteeseen kymmenen euroa maksaneella suojapussilla. Kyllä se ihan hyvin asiansa ajoi, mutta nyt ajattelin panostaa uuteen hieman enemmän, koska uskon että parempiakin vaihtoehtoja on tarjolla. Toisaalta yritän usein ainakin rantalomilla päästä myös snorklailukohteisiin, joten vedenalaista maailmaa tulee jonkin verran myös kuvattua ja silloin kamerapussiin panostaminen on varmasti sen arvoista.

Matkoille otan yleensä mukaan sekä järkkärin että pokkarin, ja jälkimmäistä on nytkin ajatuksena käyttää veden alla kuvailussa. Canonilla on tarjolla omia ihan järeitä koteiloita kameroille, mutta en ole ihan varma löytyykö omalle kameramallille koteloa ja jos löytyykin, niin hinta on aika paljon, siis siitäkin huolimatta että tuohon asiaan tahtoisin oikeasti panostaa. Eli kotelo on varmasti hintansa arvoinen, mutta hintaluokka (yli 200e) ylittää kyllä oman budjettini, valitettavasti.

Muovisia sukelluspusseja kameroille valmistaa esim. Monkeypod, Ewa-Marine ja DiCAPac. Itselläni on tosiaan tuo ensimmäisen merkin edullisin pussi, seuraavaksi ajattelin laittaa rahani omalle kameralle sopivaan DiCAPacin pussiin. Tämä lähinnä siksi, että merkki vaikuttaa aavistuksen luotettavammalta kuin Monkeypod, ja koska Ewa-Marinen tuotteet menee hinnaltaan samaan kastiin kuin Canonin kotelot, eli liian kalliiksi minulle. Verkkokauppa.comista saa yleensä aika edullisesti tuotteita ja sieltä lähdin nytkin ensimmäisenä katsomaan Canon Powershot SX210 IS -mallille sopivaa pussukkaa. Kameralle sopiva kotelo löytyi muutaman mutkan kautta, ja vertailin myös pikaisesti hintoja muualla netissä (Suomessa), mutta hintahaarukka leijui 65-75 euron välillä. Ebaysta löysin oikean kotelon hintaan $43,99 plus n. 8 dollarin postarit, eli saisin sen ainakin satavarmasti edullisemmin kuin Suomesta. Ostopäätöstä en onneksi tehnyt, koska pitää seurailla hintoja vielä muualtakin, esim. Amazonista. Tiedä sitten onko suunnitelmissa oleva kotelopussukka yhtään parempi kuin Monkeypodin, mutta tuleepa testattua! Sen verran innokas snorklailukuvailun suhteen kuitenkin olen, että kertakäyttökameran varaan en niitä kuvailuja jätä. Äsken kuvia blogiin hakiessani huomasin muuten myös Monkeypodilla ihan mielenkiintoisen pussin, kympin kalliimpi kuin halvin, mutta sitä tuskin lähden testaamaan.

Canonin oma sukelluskotelo jollekin kameramallille.

DiCAPac WP-610, tätä lähden luultavasti seuraavaksi kokeilemaan.

Ewa-Marinen sukelluspussi, tarkoitettu ilmeisesti järkkärille.

Monkeypod WP303. Hinta Verkkokauppa.comissa n. 20e.

Yksi vaihtoehto, ja suhteellisen varma sellainen, olisi ostaa uusi kamera, joka on tehty jo lähtökohtaisesti vedenkestäväksi. Itse asiassa Canonin Powershot D10 on ihan testivoittaja ja Verkkokauppa.comissa se maksaisi n. 270e, eli melkein saman verran kuin Canonin kotelot joillekin malleille. Kysymys kuuluukin, miksi ostaisi kalliin kotelon, kun samaan hintaan saa jo ihan vedenpitävän kameran. Kamera toki houkuttaa, mutta tilanne on täysin sama kuin kotelon kanssa; budjetti ei tälle reissulle anna periksi. Myös Olympuksella on vedenpitäviä malleja, mutta tässä kohtaa olen melkoisen merkkiuskollinen Canonille. Tämä johtuu ehkä siitäkin, että ensimmäisellä Thaimaan matkalla jollain turistilla oli snorklausretkellä joku Olympuksen kamera, minkä olisi pitänyt pitää vettä viiteen metriin asti, mutta kamera oli mennyt rikki ihan vain pintauiskentelussa. Kaverin ilme kertoi aika paljon, ja sen jälkeen olen ollut aika epäileväinen Olympusten vesikameroiden suhteen. Vaikka varmasti vastaavanlaista voi tapahtua minkä merkin kanssa tahansa.

Canon PowerShot D10, soveltuu kaikenlaisiin harrastuksiin, myös snorklailuun. Hinta Verkkokauppa.comissa n. 270e.