Uuuuu, matkaan on enää alle kuukausi! Siis kuukauden päästä ollaan jo oikeasti lämpimässä, eikä tarvitse tyytyä Suomen n. 15 asteen lämpötiloihin. Vaikka eipä niissäkään kyllä valittamista ole kun takana on niin kamalan pitkä ja inhottava kylmä talvi. Olen muuten ainakin kerran jo löytänyt passinikin, ja pikkuhiljaa ainakin vaatteita pestessä miettinyt myös sitä, minkälaisia vaatteita tai kuinka paljon (vähän) niitä pitäisi ottaa mukaan.
"Suuri" (krhm) laihdutussuunnitelmani ei mennyt ihan kuten olin ajatellut, vaikka olenkin liikkunut aikaisempaa enemmän ja pari viikkoa sitten jätin myös valkoisen vehnän ja sokerin pois ruokavaliosta, luultavasti kyllä ihan kokonaan, siis myös matkan jälkeen. Mutta ei se mitään, ihan sama. En jaksa stressata asiasta johon tuskin tulee isompaa muutosta vajaassa kuukaudessa. Vaikka matkalla en kyllä myöskään stressaile siitä mitä syön tai juon, muuten menee liian vaikeaksi.
Seuraava matka, josta piti kirjoitella jo viimeksi, on edelleen ajatusasteella, mutta kaipa sitä voi vähän valaista. Phuketiin lähtevä ystäväni U siis lähtee tosiaan syksyllä vaihtoon jenkkeihin, ja hän esitti jo jokin aika sitten toiveen, että joko minä ja avokkini J tai vaikka vain minä mentäisiin hänen luokseen käymään joulukuussa ennen kuin hän palaa Suomeen. Ajatuksena toki ihan mukava, mutta en ihan heti ollut pakkaamassa matkalaukkua valmiiksi, sillä jo Thaimaan matka syö rahojani ihan kiitettävästi (vaikka halpa matka ja maa onkin), enkä voi mitenkään olla täysin varma, että saisin säästettyä kesällä ja syksyllä tarpeeksi rahaa. Sinänsä tilaisuus oli melkoisen hyvä, sillä en usko että jenkit on sellainen paikkana, mihin muuten tulisi ihan heti lähdettyä, maapallolla on niin paljon muitakin paikkoja, mitä haluan nähdä, esimerkkinä Meksiko, Brasilia ja Australia.
Noh, tämä jenkkilä-ajatus sai uuden käänteen tuossa viikko, kaksi takaperin, kun sain verottajalta kirjeen. Veroehdotus siis, ja siinähän selvisi myös, että saan elämäni ensimmäisen kerran ihan kiitettävät palautukset! Ne tosin tulevat vasta joulukuussa, mutta aloin tietenkin heti katsella lentojen hintoja Helsingistä esimerkiksi Los Angelesiin Kaliforniaan, minne molemmat haluaisimme mennä. Lentojen hinnat nyt, kun (luultavasti) vielä suht edullisesti saisi, on kuitenin n. 700e meno-paluu, eli nyt täytyykin miettiä, olisinko valmis laittamaan veronpalautukset käytännössä melkein kokonaan lentoihin.. kyllä, ajatus TODELLAKIN houkuttaa, mutta jotenkin olisi ihanaa ostaa myös itselle jotain ihan pysyvää tavaraa, matkasta kun ei mitään konkreettista jää varsinaisesti käteen. Onneksi mitään ei tarvitse päättää vielä hetkeen, ja tilanteet saattavat muuttua paljonkin. Mutta tällaista on ajatusasteella päässä, ja itse asiassa yksi toinekin juttu, mutta siitä en uskalla puhua sanallakaan ennen kuin vitsi muuttuu todellisemmaksi :D
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Extreme
Olen lojunut pääsiäisen vietossa vanhempien luona nyt muutaman päivän, ja paluu kotiin koittaa vielä tämän illan päätteeksi. Osa tänne tulemisen syynä oli avokin moottoripyöräharrastus ja siihen liittyvä projekti, mikä alkaa onneksi olla kohta loppusuoralla, mutta moottoripyöräilyyn liittyen teen oman postauksen joskus myöhemmin.
U eli matkaseurani oli ajatuksena tykästynyt hulluun ajatukseeni lähteä vielä käymään Phuketista Bangkokissa, mutta tosiasiahan on, mikä on varsin hyvin molemmilla hyvin tiedossa, ettei sellaiselle reissulle ole todellakaan nyt rahaa. Ja vaikka Bangkokin shoppailumahdollisuudet ovatkin melkoisen rajattomat, niin paljon saa myös Phuketista, ainakin sen, mitä me mahdollisesti haluamme/tarvitsemme matkan aikana. Näinpä tuon ajatuksen toteuttaminen jää johonkin toiseen kertaan.
Eilen lojuin iltapäivän ja illan tietokoneen ääressä katsoen aikaisempia Paratiisin jaksoja, joita oli varmaan kolmen viikon ajalta rästissä. Ja muutama on edelleen. Katsomistani jaksoista tuli kuitenkin muutamakin asia mieleeni: ensinnäkin, jos ja luultavasti kun eksymme U:n kanssa tutustumaan Phuketin yöelämään joskus paremminkin, on aivan varma, ettei ainakaan yhdelle, ehkä jopa kahdelle seuraavalle päivälle saa suunnitella minkäänlaista retken tapaista tai isompaa toimintaa. Mahdollista krapulaa potiessani en yleensä ole kykeneväinen juuri muuhun kuin lojumiseen vaaka-asennossa, ja kun siihen lisää vielä odotetun melkoisen kostean lämpimän ilmaston, on aivan varma, että viimeisetkin toiminnanrippeet katoavat kehostani. Yksi asia, mikä myös hieman huolestuttaa ihan vakavissaan, on se, että miten kroppani ottaa vastaan ulkomaisen alkoholin. Viimeksi Thaimaassa ollessa joimme kyllä varmaan joka ilta drinkin tai kaksi, mutta sen yhden illan jälkeen, kun otimme yhtään enempää, olin oksennus-/ripulitaudissa. En tiedä mitä se oli, mutta sama toistui myös Egyptissä, kun yhtenä iltana otimme oluiden lisäksi yhdet drinkit (ilman sen suurempaa humalahakuisuutta). Mietinkin, että mistä on kyse, koska paikallisia viinoja käytettiin aivan varmasti Thaimaassa muissakin drinkeissä, mutta sen yhden illan jälkeinen päivä meni täysin sängyn ja vessanpöntön väliä ravatessa. Voihan toki olla, että söin samana päivänä jotain vatsalle sopimatonta, mutta varovasti täytyy joka tapauksessa ottaa viihteelle ulkomailla lähtiessä!
Toinen juttu, mikä Paratiisista tuli mieleen, oli Phuketin harrastemahdollisuudet snorklailun lisäksi. Sehän se on ykkönen, mutta kun mahdollisuuksia on aina paintball-ammuskelusta norsusafariin, niin päivätkään ei varmaan riittäisi kaiken kokeiluun. Tosin norsusafarille en varmaan menisi vaikka maksettaisiin, ainakaan ilman että tietäisin tarkkaan miten ronsuja paikassa oikeasti kohdellaan. Varjoliito (tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan) on kuitenkin yksi asia, minkä todellakin haluan kokeilla! Maisemat on varmasti upeat yläilmoista käsin, ja tätä yksi kavereistani suositteli myös Phuketissa aikaisemmin käyneenä.
Jostain syystä innostuin myös ajatuksesta hypätä benji-hyppy Thaimaassa. Selvittelin jo järjestäjänkin tietoja varmuuden vuoksi, ja ainakin turvallisuus- ym. juttuihin voisi luottaa vallan mainiosti. Benji-hyppy on kuitenkin yllättävän kallista Thaimaassa, sillä se maksaa 2100 BTH eli vajaa 50e, kun Suomessa hinnat liikkuvat ilmeisesti 60-80 euron välillä. Toisaalta, jos hypyn päädyn tekemään, ei kannata rahan takia pihistellä, jos sillä saa varmuuden turvallisuudestaan. Saapi nähdä toteutuuko tuo hullu ajatus vai jänistänkö tai keksinkö ehkä vielä jopa jotain muuta lisäksi.
U eli matkaseurani oli ajatuksena tykästynyt hulluun ajatukseeni lähteä vielä käymään Phuketista Bangkokissa, mutta tosiasiahan on, mikä on varsin hyvin molemmilla hyvin tiedossa, ettei sellaiselle reissulle ole todellakaan nyt rahaa. Ja vaikka Bangkokin shoppailumahdollisuudet ovatkin melkoisen rajattomat, niin paljon saa myös Phuketista, ainakin sen, mitä me mahdollisesti haluamme/tarvitsemme matkan aikana. Näinpä tuon ajatuksen toteuttaminen jää johonkin toiseen kertaan.
Eilen lojuin iltapäivän ja illan tietokoneen ääressä katsoen aikaisempia Paratiisin jaksoja, joita oli varmaan kolmen viikon ajalta rästissä. Ja muutama on edelleen. Katsomistani jaksoista tuli kuitenkin muutamakin asia mieleeni: ensinnäkin, jos ja luultavasti kun eksymme U:n kanssa tutustumaan Phuketin yöelämään joskus paremminkin, on aivan varma, ettei ainakaan yhdelle, ehkä jopa kahdelle seuraavalle päivälle saa suunnitella minkäänlaista retken tapaista tai isompaa toimintaa. Mahdollista krapulaa potiessani en yleensä ole kykeneväinen juuri muuhun kuin lojumiseen vaaka-asennossa, ja kun siihen lisää vielä odotetun melkoisen kostean lämpimän ilmaston, on aivan varma, että viimeisetkin toiminnanrippeet katoavat kehostani. Yksi asia, mikä myös hieman huolestuttaa ihan vakavissaan, on se, että miten kroppani ottaa vastaan ulkomaisen alkoholin. Viimeksi Thaimaassa ollessa joimme kyllä varmaan joka ilta drinkin tai kaksi, mutta sen yhden illan jälkeen, kun otimme yhtään enempää, olin oksennus-/ripulitaudissa. En tiedä mitä se oli, mutta sama toistui myös Egyptissä, kun yhtenä iltana otimme oluiden lisäksi yhdet drinkit (ilman sen suurempaa humalahakuisuutta). Mietinkin, että mistä on kyse, koska paikallisia viinoja käytettiin aivan varmasti Thaimaassa muissakin drinkeissä, mutta sen yhden illan jälkeinen päivä meni täysin sängyn ja vessanpöntön väliä ravatessa. Voihan toki olla, että söin samana päivänä jotain vatsalle sopimatonta, mutta varovasti täytyy joka tapauksessa ottaa viihteelle ulkomailla lähtiessä!
Toinen juttu, mikä Paratiisista tuli mieleen, oli Phuketin harrastemahdollisuudet snorklailun lisäksi. Sehän se on ykkönen, mutta kun mahdollisuuksia on aina paintball-ammuskelusta norsusafariin, niin päivätkään ei varmaan riittäisi kaiken kokeiluun. Tosin norsusafarille en varmaan menisi vaikka maksettaisiin, ainakaan ilman että tietäisin tarkkaan miten ronsuja paikassa oikeasti kohdellaan. Varjoliito (tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan) on kuitenkin yksi asia, minkä todellakin haluan kokeilla! Maisemat on varmasti upeat yläilmoista käsin, ja tätä yksi kavereistani suositteli myös Phuketissa aikaisemmin käyneenä.
Jostain syystä innostuin myös ajatuksesta hypätä benji-hyppy Thaimaassa. Selvittelin jo järjestäjänkin tietoja varmuuden vuoksi, ja ainakin turvallisuus- ym. juttuihin voisi luottaa vallan mainiosti. Benji-hyppy on kuitenkin yllättävän kallista Thaimaassa, sillä se maksaa 2100 BTH eli vajaa 50e, kun Suomessa hinnat liikkuvat ilmeisesti 60-80 euron välillä. Toisaalta, jos hypyn päädyn tekemään, ei kannata rahan takia pihistellä, jos sillä saa varmuuden turvallisuudestaan. Saapi nähdä toteutuuko tuo hullu ajatus vai jänistänkö tai keksinkö ehkä vielä jopa jotain muuta lisäksi.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
From Phuket to anywhere
Yksi aihe, mistä on pitänyt pieni postaus tehdä, on ollut Phuketin pitäminen tukikohtana. Kerrottuani joillekin matkastamme Phuketiin ja todettuani, etten ilman edullista tarjousta olisi sinne välttämättä ikinä edes lähtenyt, ovat muutamat lähinnä todenneet, että Phuket on kuitenkin hyvä tukikohta, josta voi sitten liikkua muuallekin halutessaan. Tosihan se on, esimerkiksi juuri Krabille tai Phi Phille pääsee todella helposti ja miksei vaikka Koh Taollekin, missä olin kolmisen vuotta sitten. Toinen juttu onkin sitten se, onko siinä kovin paljon järkeä, kun hotellista on kuitenkin maksettu Phuketissa, ja minne ikinä sieltä lähteekään, niin pitää ottaa uusi majoitus, joskin se on järkevä ottaa sitten vain mahdollisimman edullisesti.
Noh, Phi Phille on tosiaan Phuketista vain tyyliin parin tunnin matka ja sinne pääsee päivittäin ainakin speed boatilla, joten sinne luultavasti mennäänkin pariksi yöksi. Ikävä tosiasia on kuitenkin, että saarella on ainakin jonkin verran kalliimpaa kuin Phuketissa, ja sama koskee myös majoituksia. Edullisimmat majoitukset on toki oikeasti edullisia verrattuna Suomen hintatasoon, mutta miinuksena on ilmeisesti myös se, että ne majapaikat on ihan pääkadun varrella joiden baareissa on öisin ihan kiitettävät bileet, ja paikat hiljenevät vasta lähempänä aamunsarastusta. Tästä syystä on ilmeisesti järkevämpää ottaa joko ennakkoon jo Suomesta tai Phuketista maksimissaan yhden yön majoitus, ja vasta paikan päällä katsella parempi paikka. Ja toisaalta, jos/kun siellä vain pari yötä olemme, on parasta painaltaa suoraan Phi Phille ilman majoitusta, katsoa siellä tarjonta ja valita hinta-laatusuhteeltaan meille sopivin vaihtoehto. Jostain luin myös, että saarelle tullessa satamassa olisi joku taulu, mistä näkee vapaat paikat hotelleissa ja niiden hinnat. Tiedä sitten pitääkö tuo tieto (enää) paikkansa, mutta sittenhän sen näkee. Luultavasti majoituksen valitseminen on kuitenkin oikeasti järkevintä jättää vasta kun saarelle tosiaan saapuu.
Tähän samaiseen aiheeseen liittyen sain eilen aikamoisen välähdyksen, josta en ole kyllä puhunut sanallakaan vielä edes matkaseuralleni, saa nähdä mikä on kommentti kun hän asiasta kuulee minulta suoraan tai lukee täältä :D nimittäin.. lueskelin taas tuossa Aasiassa reissaavan pariskunnan blogia ja heidän päivistään Bangkokissa. Siellähän on nimittäin päättymättömät ostosmahdollisuudet. (Arvaatte ehkä jo, mihin tuolla tekstillä johdattelen? ;D ). Tosiasia on, että jos Phuketia kerran tukikohtana pitää, niin miksi ihmeessä ei käväisisi parin viikon lomalla myös Thaimaan pääkaupungissa piipahtamassa?! Vilkaisin eilen nopeasti Air Asian hintatasoa, ja se on juuri niin edullista kuin arvailinkin. Jos lähdemme käymään Bangkokissa esimerkiksi 29.5. ja tulemme takaisin 1.6., niin menomatka maksaa alle 2000BTH (2000BTH = n. 46e), ja itse asiassa sama hinta myös takaisin tullessa. Niinpä saisimme meno-paluu -lennot reilusti alle 100e, eikä esimerkiksi Khao San Roadilla majoittuminen ole sekään pariksi yöksi muutamaa euroa kalliimpaa per henkilö. Täytyy sanoa, että Bangkokin ostosmahdollisuudet houkuttavat aikasta paljon, mutta täytyy ehkä miettiä ihan oikeasti kuinka järkevää parin päivän Bangkok-retkelle on lähteä, kun melko pienellä budjetilla matkalle lähtee yleensäkin.
Kuva Khao San Roadilta Bangkokista on lainattu täältä.
Seuraava teksti sisältää luultavasti hieman seuraavaan mahdolliseen matkaan liittyvää asiaa, pysykää kuulolla ;)
Noh, Phi Phille on tosiaan Phuketista vain tyyliin parin tunnin matka ja sinne pääsee päivittäin ainakin speed boatilla, joten sinne luultavasti mennäänkin pariksi yöksi. Ikävä tosiasia on kuitenkin, että saarella on ainakin jonkin verran kalliimpaa kuin Phuketissa, ja sama koskee myös majoituksia. Edullisimmat majoitukset on toki oikeasti edullisia verrattuna Suomen hintatasoon, mutta miinuksena on ilmeisesti myös se, että ne majapaikat on ihan pääkadun varrella joiden baareissa on öisin ihan kiitettävät bileet, ja paikat hiljenevät vasta lähempänä aamunsarastusta. Tästä syystä on ilmeisesti järkevämpää ottaa joko ennakkoon jo Suomesta tai Phuketista maksimissaan yhden yön majoitus, ja vasta paikan päällä katsella parempi paikka. Ja toisaalta, jos/kun siellä vain pari yötä olemme, on parasta painaltaa suoraan Phi Phille ilman majoitusta, katsoa siellä tarjonta ja valita hinta-laatusuhteeltaan meille sopivin vaihtoehto. Jostain luin myös, että saarelle tullessa satamassa olisi joku taulu, mistä näkee vapaat paikat hotelleissa ja niiden hinnat. Tiedä sitten pitääkö tuo tieto (enää) paikkansa, mutta sittenhän sen näkee. Luultavasti majoituksen valitseminen on kuitenkin oikeasti järkevintä jättää vasta kun saarelle tosiaan saapuu.
Tähän samaiseen aiheeseen liittyen sain eilen aikamoisen välähdyksen, josta en ole kyllä puhunut sanallakaan vielä edes matkaseuralleni, saa nähdä mikä on kommentti kun hän asiasta kuulee minulta suoraan tai lukee täältä :D nimittäin.. lueskelin taas tuossa Aasiassa reissaavan pariskunnan blogia ja heidän päivistään Bangkokissa. Siellähän on nimittäin päättymättömät ostosmahdollisuudet. (Arvaatte ehkä jo, mihin tuolla tekstillä johdattelen? ;D ). Tosiasia on, että jos Phuketia kerran tukikohtana pitää, niin miksi ihmeessä ei käväisisi parin viikon lomalla myös Thaimaan pääkaupungissa piipahtamassa?! Vilkaisin eilen nopeasti Air Asian hintatasoa, ja se on juuri niin edullista kuin arvailinkin. Jos lähdemme käymään Bangkokissa esimerkiksi 29.5. ja tulemme takaisin 1.6., niin menomatka maksaa alle 2000BTH (2000BTH = n. 46e), ja itse asiassa sama hinta myös takaisin tullessa. Niinpä saisimme meno-paluu -lennot reilusti alle 100e, eikä esimerkiksi Khao San Roadilla majoittuminen ole sekään pariksi yöksi muutamaa euroa kalliimpaa per henkilö. Täytyy sanoa, että Bangkokin ostosmahdollisuudet houkuttavat aikasta paljon, mutta täytyy ehkä miettiä ihan oikeasti kuinka järkevää parin päivän Bangkok-retkelle on lähteä, kun melko pienellä budjetilla matkalle lähtee yleensäkin.
Seuraava teksti sisältää luultavasti hieman seuraavaan mahdolliseen matkaan liittyvää asiaa, pysykää kuulolla ;)
perjantai 8. huhtikuuta 2011
C-c-c-changing
En vaan ole ikinä mihinkään tyytyväinen, siksi tuo blogin ylätunnistekin vaihtuu aika tiheään. Tuota uusinta väkersin valehtelematta aikasta kauan, kun siinäkin piti hioa niin kauan kohdalleen, enkä siltikään tiedä, kauan jaksan tuota katsella :D kärsikää mukana, ehkä se on ihan hauskaakin että blogissa on vaihtelua tuossa muodossa :D
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Internetiä, kirjoja ja lehtiä / negatiivisia ihmisiä
Myönnän, olen aikamoinen netti-holisti. Kuitenkin jo muutama viikko takaperin vereni alkoi suurinpiirtein kiehumaan töissä tajuttuani, miten kielteiseksi kirjoja ja lehtiä kohtaan ihmiset ovat netin myötä tulleet. Soittelin asiakkaille Mondosta (matkailulehti), he kun olivat käyneet matkamessuilla 2011 kutsuvieraina, ja saatiin kustantajalta tarjota heille kivaa pakettia vielä messujen jälkeenkin messujen pääyhteistyökumppani Mondosta. Kuitenkin todella moni ei ollut edes kiinnostunut kuulemaan sitä tarjousta, koska eivät olleet joko kiinnostuneita matkailusta (häh, mitä ihmettä te sitten matkamessuilla teitte??) tai lehdestä (eivätkä edes tunteneet koko lehteä). Monet myös totesivat vain saavansa kaiken tarpeellisen tietonsa netistä, eivätkä matkalua varten mitään lehtiä tarvinneet.
Juu, ymmärrän toki, ei niillä lehdillä pitkälle pötkitä, mutta ei myöskään netin avustuksella, vaikka sieltä paljon vinkkejä saakin. Netti on täynnä ties mitä tietoa, josta pitää myös osata haravoida ne oikeasti tärkeät ja oikeat tiedot, koska jos kaiken uskoo mitä siellä kirjoitetaan, on nopeasti pulassa.
Oma lähtökohtani onkin, että vaikka saankin suurimman tiedon netistä ja esimerkiksi keskustelupalstoilta, ja niillä tiedoilla lähden liikkeelle, niin haluan todellakin selvittää myös sen, mitä kirjaston kirjoilla ja ilmestyvillä matkalehdillä on tarjota aiheeseen tai kohteeseen liittyen. Vaikka kirjoissa tiedot saattavat olla vanhentuneitakin (vrt. netistä haalittu tieto), sieltä voi myös helposti löytää pieniä juttuja, mitä ei netin järjettömästä tietomäärästä välttämättä tule yhtä helposi poimittua. Sama pätee lehtiin, ja vaikken matkalle joka vuosi pääsisikään, tulen luultavasti jatkossakin tilaamaan jotain matkalehteä. Nyt on hyvä tilanne, kun saa töiden kautta Mondon luettavaksi, siellä on paljon pitkiä juttuja ja ainakin ihan mielettömän upeat kuvat. Enpä siis yhtään valehtele sanoessani asiakkaille, että Mondon parissa pääsee upeille nojatuolimatkoille!
Lainassa olevasta Thaimaa-oppaasta on löytynyt jo todella hyviä perustietoja Phuketiin (ja Thaimaahan) liittyen, vaikkei maa enää olekaan täysin uusi tuttavuus. Itse asiassa joissain määrin tiedot on kirjasta löytynyt jopa paljon helpommin kuin netistä, koska kirjassa tiedot on rajattu juuri haluamaani kohteeseen, ja netistä taas joutuu valikoimaan ties kuinka monista sivustoista ne, mitä alkaa selaamaan tietoa löytääkseen, eikä silti välttämättä löydä haluamaansa.
Varmasti tähän koko aiheeseen vaikuttaa tietenkin sekin, kuinka paljon yleensä haluaa kohteestaan tietää jne., mutta ainakin itse olen niin sekopää koko matkailu-aiheen kanssa, että yritän sen saada itsellekin luettavaksi, oli se tieto sitten netissä, kirjoissa tai lehdissä. Ja suosittelen sitä lämpimästä muillekin, älkää olko turhan rajoittuneita tietolähteidenne suhteen!
Juu, ymmärrän toki, ei niillä lehdillä pitkälle pötkitä, mutta ei myöskään netin avustuksella, vaikka sieltä paljon vinkkejä saakin. Netti on täynnä ties mitä tietoa, josta pitää myös osata haravoida ne oikeasti tärkeät ja oikeat tiedot, koska jos kaiken uskoo mitä siellä kirjoitetaan, on nopeasti pulassa.
Oma lähtökohtani onkin, että vaikka saankin suurimman tiedon netistä ja esimerkiksi keskustelupalstoilta, ja niillä tiedoilla lähden liikkeelle, niin haluan todellakin selvittää myös sen, mitä kirjaston kirjoilla ja ilmestyvillä matkalehdillä on tarjota aiheeseen tai kohteeseen liittyen. Vaikka kirjoissa tiedot saattavat olla vanhentuneitakin (vrt. netistä haalittu tieto), sieltä voi myös helposti löytää pieniä juttuja, mitä ei netin järjettömästä tietomäärästä välttämättä tule yhtä helposi poimittua. Sama pätee lehtiin, ja vaikken matkalle joka vuosi pääsisikään, tulen luultavasti jatkossakin tilaamaan jotain matkalehteä. Nyt on hyvä tilanne, kun saa töiden kautta Mondon luettavaksi, siellä on paljon pitkiä juttuja ja ainakin ihan mielettömän upeat kuvat. Enpä siis yhtään valehtele sanoessani asiakkaille, että Mondon parissa pääsee upeille nojatuolimatkoille!
Lainassa olevasta Thaimaa-oppaasta on löytynyt jo todella hyviä perustietoja Phuketiin (ja Thaimaahan) liittyen, vaikkei maa enää olekaan täysin uusi tuttavuus. Itse asiassa joissain määrin tiedot on kirjasta löytynyt jopa paljon helpommin kuin netistä, koska kirjassa tiedot on rajattu juuri haluamaani kohteeseen, ja netistä taas joutuu valikoimaan ties kuinka monista sivustoista ne, mitä alkaa selaamaan tietoa löytääkseen, eikä silti välttämättä löydä haluamaansa.
Varmasti tähän koko aiheeseen vaikuttaa tietenkin sekin, kuinka paljon yleensä haluaa kohteestaan tietää jne., mutta ainakin itse olen niin sekopää koko matkailu-aiheen kanssa, että yritän sen saada itsellekin luettavaksi, oli se tieto sitten netissä, kirjoissa tai lehdissä. Ja suosittelen sitä lämpimästä muillekin, älkää olko turhan rajoittuneita tietolähteidenne suhteen!
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Vesikameroita ja kalliita lentoruokia
Hupsii, edellisestä postauksesta on taas aikaa, vähän turhan kauan ehkä.. nooh, nyt tulee sitten vähän pidempi taas vaihteeksi, veikkaisin näin.
Sain tosiaan viime viikolla Dealextremeltä tilaamani paketin. Sehän sisälsi siis vedenalaisen kameran (hinta jotain reilu 50e), siihen muistikortin (kymmenisen euroa?) ja lisäksi vielä varmuuden välttämiseksi digikameralle tarkoitetun kamerapussukan (reilu 20e?). Ja postarit oli ilmaiset ihan Kiinasta asti, eli vajaan satasen setti tuli tilattua.
Vedenkestävä kamera oli se odotetuin juttu, tietenkin, mutta eipä se paljon yllättänyt huonoudellaan :D kun speksien mukaan zoomi on 8-kertainen, DIGITAALINEN sellainen, niin eihän siltä oikeastaan juuri mitään voinut lopulta odottaa. Laatu on sen mukaista. Kamerassa ei myöskään ole varsinaista tarkennusta, vaan se asetetaan joko laajakuva- tai lähikuva-asentoon, ja sillä sitten otetaan kuva, tarkkuuden ollessa mitä on. Hehee. Voinpa vaan sanoa, että kovin montaa kuvaa tuolla kameralla tuskin tulee otettua, mutta kyllähän sen toki testattavaksi otan, kun olen siitä muutamankin kympin maksanut! Ja jos se sattuukin toimimaan odotettua paremmin, on ainakin muistikortissa tarpeeksi tilaa, se on nimittäin 4 gigaa.
Nereuksen kamerapussukka on luultavasti se, mille tulee eniten käyttöä matkalla (olettaen että pääsee jonnekin snorklaamaan ja näkeekin jotain), joskin yksi miinus siinäkin on: zoomia varten oleva putki pussukassa on niin kamalan pitkä, että jos ei yhtään zoomaa kamerallaan lähemmäs kohdetta (mitä ei siis todellakaan suositella vedenalaisessa kuvauksessa), näkyviin jää pyöreä rengas kuvan laidoille. Onneksi zoomia ei tarvitse paljon edes käyttää, kun tilanteen saa jo korjattua, ja tarvittaessa kuvia voi toki rajailla jälkikäteenkin. Pussin valmistajan omien sivujen mukaan valitsin kuitenkin oikean mallin kameralleni, lähinnä siis sen takia että kamerassa tosiaan on 14-kertainen (optinen, heh) zoom, joten se ainakin mahtuu hyvin pussukan putkitilaan. Toisaalta en kyllä ajatellut asiaa ihan loppuun asti, koska zoomia tuskin tulee juuri käytettyä ja silloin astetta pienempi malli pussukasta olisi varmasti ajanut ihan hyvin asiansa.
Otan kuitenkin mukaan luonnollisesti järkkärin (johon sain äidiltä etukäteen jo synttärilahjaksi kittiputken korvaavan valovoimaisemman objektiivin, loistavaa!), digipokkarin, viime viikolla saadun vedenkestävän kameran ja sitten vielä kaksi vedenkestävää pussia digipokkarille. Luulisi näillä pärjäävän reissussa!
Ainiin, nyt on muuten matka sitten aivan satavarmasti varma, koska eilen U maksoi sen :) jeesh, nyt ei voi enää perua mitään! Kuitenkin eilen tajuttiin sekin, että jos haluan kasvisruoan lentomatkoille, niin siitä pitää ilmoittaa erikseen. Ja totta kai siitäkin on täytynyt tehdä mahdollisimman vaikeaa. Ensinnäkin olisi luullut että kasvisruoan saa tilattua netin kautta (kuten monia muitakin palveluita, esim. paikkojen varauksen) ja nimenomaan lentoyhtiön (TUIfly Nordic) sivuilta. Ja toki, sieltä saa varattua esimerkiksi shampanjaa matkalle, mutta ei yhtä helvetin kasvisruokaa! Puhelinnumeroita eri palveluihin löytyi kyllä, mutta arvatkaapa vaan, onko hinta jokaiselle puhelulle jotain 5e/kpl ja vielä lisäksi tietenkin verkkomaksut tai mitkä onkaan. Ja ettei rahastus siihen loppuisi, niin erikoisaterioiden - tässä tapauksessa myös kasvisruoan - veloitus on lisäksi 5e. Hah, täytyy sanoa että tulee suhteellisen kalliit kasvisruoat matkalle, kun ottaa huomioon että maksoin jo sen perusaterian hinnan meno-paluu -matkoille, eli 19e. Näinpä jos/kun joudun soittamaan kasvisruoasta erikseen kalliiseen puhelinpalveluun, siitä tulee ruoalle lisähintaa vielä yhteensä kymmenisen euroa, jolloin meno-paluu -lentojen ruokien hinta nousee n. 30 euroon. Ja ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät ole lentokoneruokia aikaisemmin maistellut, niin ne on aika kaukana herkuista yleensä, ja nyt siitä pitää vielä maksaa noin helvetin paljon. Että kyllä ne lentoyhtiöt ja matkanjärjestäjät rahastuksen ainakin osaa, jos ei muuta!
Avaudun tähän nyt vähän muutenkin, matkailuun ehkä kuulumattomana seuraavaa: olen täydellisen kyllästynyt ja väsynyt ja puutunut menneen talven ja tämän hetkisen kevään takia. Talvi oli helvetisti liian pitkä ja kylmä, ja samalta tuntuu kevätkin. Toki lumet on jo ihan kivasti sulanut, mutta silti tuntuu olevan koko ajan kamalan kylmä vaikka aurinkokin paistaisi. Jotenkin se aurinkokaan ei saa fiilistä yhtä hyväksi kuin normaalisti, kaipaan ja tarvitsen vain niin kovasti jo sitä vehreyttä mikä kevät yleensä tuo tullessaan. Sanokaa minua kärsimättömäksi, mutta mä haluan sen kunnon kevään nyt heti, ja olen muuten myös ihan valmis ostamaan Floridasta talvikämpän itselleni tulevia vuosia ajatellen!
Sain tosiaan viime viikolla Dealextremeltä tilaamani paketin. Sehän sisälsi siis vedenalaisen kameran (hinta jotain reilu 50e), siihen muistikortin (kymmenisen euroa?) ja lisäksi vielä varmuuden välttämiseksi digikameralle tarkoitetun kamerapussukan (reilu 20e?). Ja postarit oli ilmaiset ihan Kiinasta asti, eli vajaan satasen setti tuli tilattua.
Vedenkestävä kamera oli se odotetuin juttu, tietenkin, mutta eipä se paljon yllättänyt huonoudellaan :D kun speksien mukaan zoomi on 8-kertainen, DIGITAALINEN sellainen, niin eihän siltä oikeastaan juuri mitään voinut lopulta odottaa. Laatu on sen mukaista. Kamerassa ei myöskään ole varsinaista tarkennusta, vaan se asetetaan joko laajakuva- tai lähikuva-asentoon, ja sillä sitten otetaan kuva, tarkkuuden ollessa mitä on. Hehee. Voinpa vaan sanoa, että kovin montaa kuvaa tuolla kameralla tuskin tulee otettua, mutta kyllähän sen toki testattavaksi otan, kun olen siitä muutamankin kympin maksanut! Ja jos se sattuukin toimimaan odotettua paremmin, on ainakin muistikortissa tarpeeksi tilaa, se on nimittäin 4 gigaa.
Nereuksen kamerapussukka on luultavasti se, mille tulee eniten käyttöä matkalla (olettaen että pääsee jonnekin snorklaamaan ja näkeekin jotain), joskin yksi miinus siinäkin on: zoomia varten oleva putki pussukassa on niin kamalan pitkä, että jos ei yhtään zoomaa kamerallaan lähemmäs kohdetta (mitä ei siis todellakaan suositella vedenalaisessa kuvauksessa), näkyviin jää pyöreä rengas kuvan laidoille. Onneksi zoomia ei tarvitse paljon edes käyttää, kun tilanteen saa jo korjattua, ja tarvittaessa kuvia voi toki rajailla jälkikäteenkin. Pussin valmistajan omien sivujen mukaan valitsin kuitenkin oikean mallin kameralleni, lähinnä siis sen takia että kamerassa tosiaan on 14-kertainen (optinen, heh) zoom, joten se ainakin mahtuu hyvin pussukan putkitilaan. Toisaalta en kyllä ajatellut asiaa ihan loppuun asti, koska zoomia tuskin tulee juuri käytettyä ja silloin astetta pienempi malli pussukasta olisi varmasti ajanut ihan hyvin asiansa.
Otan kuitenkin mukaan luonnollisesti järkkärin (johon sain äidiltä etukäteen jo synttärilahjaksi kittiputken korvaavan valovoimaisemman objektiivin, loistavaa!), digipokkarin, viime viikolla saadun vedenkestävän kameran ja sitten vielä kaksi vedenkestävää pussia digipokkarille. Luulisi näillä pärjäävän reissussa!
Ainiin, nyt on muuten matka sitten aivan satavarmasti varma, koska eilen U maksoi sen :) jeesh, nyt ei voi enää perua mitään! Kuitenkin eilen tajuttiin sekin, että jos haluan kasvisruoan lentomatkoille, niin siitä pitää ilmoittaa erikseen. Ja totta kai siitäkin on täytynyt tehdä mahdollisimman vaikeaa. Ensinnäkin olisi luullut että kasvisruoan saa tilattua netin kautta (kuten monia muitakin palveluita, esim. paikkojen varauksen) ja nimenomaan lentoyhtiön (TUIfly Nordic) sivuilta. Ja toki, sieltä saa varattua esimerkiksi shampanjaa matkalle, mutta ei yhtä helvetin kasvisruokaa! Puhelinnumeroita eri palveluihin löytyi kyllä, mutta arvatkaapa vaan, onko hinta jokaiselle puhelulle jotain 5e/kpl ja vielä lisäksi tietenkin verkkomaksut tai mitkä onkaan. Ja ettei rahastus siihen loppuisi, niin erikoisaterioiden - tässä tapauksessa myös kasvisruoan - veloitus on lisäksi 5e. Hah, täytyy sanoa että tulee suhteellisen kalliit kasvisruoat matkalle, kun ottaa huomioon että maksoin jo sen perusaterian hinnan meno-paluu -matkoille, eli 19e. Näinpä jos/kun joudun soittamaan kasvisruoasta erikseen kalliiseen puhelinpalveluun, siitä tulee ruoalle lisähintaa vielä yhteensä kymmenisen euroa, jolloin meno-paluu -lentojen ruokien hinta nousee n. 30 euroon. Ja ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät ole lentokoneruokia aikaisemmin maistellut, niin ne on aika kaukana herkuista yleensä, ja nyt siitä pitää vielä maksaa noin helvetin paljon. Että kyllä ne lentoyhtiöt ja matkanjärjestäjät rahastuksen ainakin osaa, jos ei muuta!
Avaudun tähän nyt vähän muutenkin, matkailuun ehkä kuulumattomana seuraavaa: olen täydellisen kyllästynyt ja väsynyt ja puutunut menneen talven ja tämän hetkisen kevään takia. Talvi oli helvetisti liian pitkä ja kylmä, ja samalta tuntuu kevätkin. Toki lumet on jo ihan kivasti sulanut, mutta silti tuntuu olevan koko ajan kamalan kylmä vaikka aurinkokin paistaisi. Jotenkin se aurinkokaan ei saa fiilistä yhtä hyväksi kuin normaalisti, kaipaan ja tarvitsen vain niin kovasti jo sitä vehreyttä mikä kevät yleensä tuo tullessaan. Sanokaa minua kärsimättömäksi, mutta mä haluan sen kunnon kevään nyt heti, ja olen muuten myös ihan valmis ostamaan Floridasta talvikämpän itselleni tulevia vuosia ajatellen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)