Bussin odottelua aamuisessa Malcesinessa.
Malcesinen bussi"asema" ja infopiste.
Matkalla Venetsiaan pysähdyimme kerran ja suomityttö sai taas ihmetellä kuinka muualla Euroopassa jopa olutta voidaan myydä alennuksella, Suomessahan tämä KIELLETTÄISIIN ennen kuin kukaan ehtisi sitä edes ajatella.
The Map.
Ja sitten.... ah, Venetsia. Rakastuin!
Venetsiassa on aika helppo suunnata Markuksen aukiolle vaikkei tuntisikaan kaupunkia yhtään; kaduille ja kujille on maalattu nuolia osoittamaan mihin suuntaan pitää mennä. Kadut olivat pääasiassa todellakin pieniä, hetkittäin yllättävänkin hiljaisia ja osittain taas aivan täynnä turistikrääsää myyviä pieniä kauppoja ja putiikkeja. Oma missioni Venetsian retkellä oli ostaa aito venetsialainen naamio, mutta vielä menomatkalla en sitä ostanut, koska "nurkan takanhan saattaa tulla vastaan vielä hienompi!". Näin jälkikäteenkin meni hetki asian selvittämiseen, mutta joka tapauksessa yhden paikan pystyn Venetsiasta mainitsemaan, joka jäi mieleen: Campo San Cassianon aukio. Tämä jäi päähän lähinnä siksi, että siinä pysähdyimme syömään lounasta. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Markuksen aukiolle, josta tuntui ettei saanut oikein mitään fiksua kuvaa otettua, koska Pyhän Markuksen kirkkokin oli suurilta osin peitetty remontin takia. Aukiolla olevaan kellotorniin olisi ollut hienoa päästä kiipeämään, mutta vilkaistuamme sekä sinne menevää jonoa että kelloa ei mietittävää juuri jäänyt, ja jatkoimme tallustelua pitkin katuja, takaisin kohti lähtöpaikkaa. Päivä oli todella lämmin ja välillä piti pysähtyä rasvailemaan olkapäitä, ja matkan varrella ostamamme jäätelöt sulivat kyllä melkein alta aikayksikön. Jäätelöt kävimme muuten ostamassa jäätelöbaarista, jossa sai itse valita aivan kaiken, mitä annokseensa halusi, ja hinta määräytyi sen mukaan. Jäätelöitä, karkkeja, kastikkeita yms. oli PALJON, ja saattaa olla että omakin annos meni vähän överiksi.. yllätys!
Paluumatkalla alkoi itselle hiipiä takaraivoon jo pieni paniikki naamion löytämisen suhteen, mutta lopulta yhden liikkeen ikkunassa näin juuri sen tyyppisen naamion, mitä olin halunnut. Liiketila oli täynnä japanilaisia nuoria turisteja, ja jostain syystä yksi tytöistä kysyi juuri samaisesta naamiosta ikkunassa kuin mitä itse olin katsellut. Oletettava omistaja tiskin takana esitteli naamiota tytöille, ja sillä hetkellä kun he katselivat vielä jotain muita, minä kysyin omistajalta naamion hinnan ja ilmoitin ostavani sen samantien. Jos tyttöjen puheestai tai kehonkielestä mitään pystyin päättelemään, niin köhköh, myönnetään, saattoi olla vähän töykeästi tehty kun ostin naamion heidän silmiensä alta, mutta totesinpa vaan että nopeat syövät hitaat, enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut alkaa metsästää itselleni toista naamiota enää siinä vaiheessa. Palattuamme lähtöaukiolle ehdimme vielä istahtaa hetkeksi viinilasilliselle minä onnesta soikeana naamion takia, ja paluumatka Malcesineen menikin aika väsyneissä ja hiljaisissa merkeissä.
Upeaa katutaidetta.
The Tuliainen.
People mover herätti huvittuneisuutta :P
Kokonaisuudessaan täytyy Venetsiasta sanoa sen verran, että ainakaan tuona päivänä kun me olimme siellä, ei mikään haissut viemärille tai muuten pahalle, kuten olimme joiltain kuulleet ja lukeneet. Ehdimme olla kaupungissa yhteensä vain muutaman tunnin, mutta itse rakastuin paikkaan täysin tuossa ajassa. Olisin voinut jäädä kuljeksimaan sen pikkuruisille kaduille, seikkailla siellä vaikka muutamankin päivän, eksyä välillä ja pysähtyä syömään tai juomaan aina uuteen paikkaan. Toivon todellakin että pääsen käymään Venetsiassa joskus uudestaan, ja sillä kerralla haluan olla siellä pidempään, yöpyä siellä vaikka pari, kolme yötä ja nähdä kaupunkia enemmän. Paljon enemmän.
Viimeinen paluu Malcesineen.
..ja viimeinen illallinen Malcesinessa.
Ja toki myös viimeiset jäätelöt Malcesinessa. Kuuleman mukaan paikan paras jäätelöbaari, suoraan hotellimme edessä n. parin metrin päässä.
