torstai 5. maaliskuuta 2015

Italia 2014: Gardalle!

Central Hostel BG:n aamiainen Bergamossa oli.. noh, aika perus. Sekin, heh. Vaaleaa leipää jne, mutta sai sillä nyt kuitenkin vatsansa täyteen ennen Gardalle siirtymistä. Aamiaisen jälkeen jätimme siis Bergamon taaksemme, kunhan ensin olimme ostaneet junaliput Bergamosta Peschiera del Gardaan (junaliput automaatista, aika helppo juttu). Pätkä Bergamosta Bresciaan kesti lähijunalla jonkin aikaa, mutta vaihdon jälkeen Bresciasta päätepysäkillemme ei enää kestänyt kauaa.  Itse asiassa Bresciassa saimme jo pienen käsityksen italialaisesta junakulttuurista, kun jatkojunamme oli myöhässä ja odottelimme sitä varmaan puolisen tuntia asemalla. Peschiera del Gardan asemalla kysyimme neuvoa keskustan suuntaan, josta pääsisimme sitten jatkamaan matkaa bussilla tai lautalla Malcesineen, mutta neuvot ei ollutkaan ihan niin selkeät mitä luulimme, koska se meni sitten vähän tallusteluksi. Kaikki meistä oli joko kuullut tai ymmärtänyt ohjeet vähän eri tavalla, tai vaikka kaikki olisimmekin tajunneet ohjeet samalla tavalla, ne ei ihan selkeimmästä päästä olleet.

 Junailu Bergamosta Peschiera del Gardaan alkoi.



Väliin vähän junan odottelua Bresciassa.

Ja vihdoin Perschiera del Garda!

Siispä tässä ohjeet niille, jotka haluaa päästä helpommalla kuin me: rautatieasemalta jatka suoraan (Viale Stazionea), kunnes tulet risteykseen. Käänny risteyksestä vasemmalle kohti liikenneympyrää, ja liikenneympyrästä käänny oikealle Via Veneziaa kohti. Jatka Via Veneziaa suoraan (oikeasti tie kurvaa koko ajan aika paljon vasemmalle), ylität kaksi "siltaa", joista toisen jälkeen kuljet kaupungin muurin (?) läpi. Jatka edelleen vain samaa tietä kääntymättä mihinkään, ja lopulta näet mutkan takana pienen Peschieran keskustan!

Helpotus oli lopulta suuri, koska rinkkojen ja matkatavaroiden kantaminen ei kuitenkaan mitään kamalan kevyttä ole, varsinkaan kun ei oikein tiedä suunnasta, heh. Peschierassa kiersimme ensin muutaman kadun pätkän kunnes päätimme lopulta lounaspaikkamme. Sen jälkeen menimme selvittämään miten lauttoja kulkisi Malcesineen, koska sillä tavalla näkisimme maisemia hieman eri tavalla kuin bussin ikkunasta. Hämmennys oli aikamoinen kun tajusimme että tuota väliä kulkee tyyliin vain yksi lautta per päivä, ja sekin muistaakseni jo aika aamusta. Se siitä sitten siis. Tässä kohtaa totesimme että mitään bussiasemaa tai -pysäkkiä emme enää omin päin lähde etsimään, vaan suuntasimme taas kohti infoluukkua. Sieltä saimme hyvät tiedot busseista, eikä matkaa infosta pysäkillekään ollut kuin jokunen kymmenen metriä. Kätevää. Bussien aikataulut meni siinä vaiheessa meille kuitenkin hieman hassusti, ja päädyimme odottamaan reilun tunnin seuraavaa bussia. Mikäs siinä, kävimme syömässä taas jälkiruokajäätelöt ja katselimme Peschieran pikkukauppoja.

Peschiera del Garda.

Peschiera del Garda.

The tourist.



Kasvislasagnea.

Kyllä siinä oli olo taas kuin pienenä karkkikaupassa kun näki jäätelövalikoiman. Vaaka-ihmisellä meinas olla vähän valinnanvaikeutta!

Jälkkärijäätelöä bussia odotellessa. 



Bussiin pääsimme lopulta ajallaan ja siellä piti vaihtaa muutama sana jonkun suomalaismiehenkin kanssa. Ihan selvinpäin tuntui olevan, mutta juttua sillä tuntui riittävän ehkä liikaakin, ei aina jaksa hölistä suomalaisten kanssa. Maisemat oli upeita ja Malcesinessa oli helppo suunnata oikeaan osoitteeseen kun oli taas ennen matkaa seikkaillut kylän kaduilla mapsin avulla. Matkustamiseen oli lopulta mennyt paljon pidempi aika mitä olimme ajatelleet, mutta eipä tuo haitannut.

Hotellimme Malcesinessa oli Hotel Modena, joka oli kyllä aivan loistava kaikin puolin. Ei todellakaan mikään viiden tähden hotelli, mutta mielestäni hinta-laatusuhde oli täysin kohdallaan, ja sijainti tuskin olisi voinut olla parempi. Hotellissa oli ilmainen wifi, mutta jostain syystä se toimi vain minulla, R:lla ja S:lla hieman epäsäännöllisemmin.

Hotel Modena, Malcesine. Suosittelen!

Hotellissa R ehti selvittää netistä kehutun ravintolan, ja koska kylä on aika pieni ja hotellimme melkein niin keskellä kuin vain voi olla, ei sinne ollut matkaa kuin joitain kymmeniä metrejä korkeintaan. Bar Pizzeria da Pedron pitsat oli isot ja hyvät, ja paikassa saimme taas muistutusta siitä, millaista Suomen rajojen ulkopuolella voi olla: ruoan yhteydessä joimme pullon valkkaria, ja ruokailun jälkeen meille tuotiin tietenkin italialaiseen tyyliin kuuluvat jälkiruokashotit, elikkäs grappaa. Ja ei, se ei ole hyvää. En ole kuullut yhdenkään sanovan ikinä että se olisi hyvää. Joskin tarkoituksen ruoansulatukseen ruoan jälkeen tajuan kyllä. Yhdet oli ok, mutta sen jälkeen seuraavalle laitoimme jo kättä lasin eteen, että tämä riittää. Meidät päästiin kuitenkin yllättämään, sillä jossain kohtaa lasit oli täytetty ja hörppäsimme ne vielä pois. Kolmansia emme enää onneksi saaneet, sillä tilasimme laskun, mutta yllättymään pääsimme vielä kerran: juuri ennen lähtöä tarjoilija toi pöytäämme pullon punaviiniä ja toivotti mukavaa illanjatkoa. Kysymysmerkiksi jäikin ainoastaan se, että saavatko kaikki muutkin ruokailijat pullon (halpaa) punkkua, vai oliko se joku erityisjuttu meille.

Bar Pizzeria Da Pedro.

Bar Pizzeria Da Pedro.


Bar Pizzeria Da Pedro.

Mmm, hyvää oli!


Ja loppuun lasku!