Mutta kyllä, unelmat kyllä toteutuvat, lopulta. Yksi mun elämän isoimmista... korjaan, isoin unelma, toteutuu syksyllä. Oon varmaan puolet elämästäni, kohta siis 15 vuotta, unelmoinut pääseväni joskus reppureissulle, katselemaan maailmaa vähän pidemmäksi aikaa kuin viikoksi tai kahdeksi. Monet on sen jo tehneet paljon nuorempina kuin minä, mutta mun kohdalla palaset on loksahtanut tarpeeksi hyvin kohdalleen vasta nyt, kun on suunnilleen vakkarityö ja sen myötä säännölliset tulot. Toisaalta pöhlää sekin, luulis että tuollaiset vähän pidemmät reppureissut kannattais toteuttaa juuri silloin kun ei työtä ole pitelemässä paikallaan. Noh, mun tarina meni näin, enkä mä siitä mussuta. Mä olen iloinen, onnellinen ja jo vähän jännittynyt asian takia, matkaan on tänään 66 päivää!
Oon jauhanut vähintään päässäni reppureissusta Aasiaan niin kauan, että viime syksynä tein lopullisen päätöksen, tätä vuotta pidemmälle sitä ei kyllä enää venytetä. Osasyy on siinäkin, että kolmekymppiset lähenee (syyskuussa), niitähän voi lähteä pakoon! Jotenka ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, mihin laitan töistä saadut bonukset alkuvuodesta. Jonkin aikaa maltoin kyllä seurailla lentojen hintoja, ja enhän mä alkuun edes tiennyt minne haluan mennä (Aasia on aika iso käsite...), mutta lopulta päädyin valitsemaan lennot Singaporeen. Aikaa olisi kesäloman verran eli kuukausi. Liian vähän jonkun mielestä, oikeastaan munkin mielestä, mutta kuten jo sanoin, en valita, ja jostainhan se pitää aloittaa! Ei ehkä kannata repäistä ekalla kerralla liian pitkää, varsinkaan kun on lähdössä yksin reissuun.
Jep, mä lähden yksin. Kyselin muutamilta kavereilta kiinnostaisiko niitä lähteä mukaan, mutta syksy ajankohtana oli sattuneesta syystä aika monelle huono, ja ymmärtäähän sen. Olin hetken aikaa kyllä vähän pettynytkin, pakko se on myöntää, mutta olin viime syksynä päättänyt niin tiukasti lähteväni reissuun, etten antanut matkaseuran puutteen hidastaa menoa. Itse asiassa täytyy melkein kiittää yhtä kaveria samalla siitä, että päädyin juuri niihin/siihen kohteeseen minne menen. Kaveri nimittäin sanoi kun häntä mukaan kyselin, että hän kyllä haluaisi käydä Borneossa joskus, ja kun vähän googletin paikkaa, niin mun matkakohde oli sillä päätetty. Myöhemmällä selvittelyllä päädyin myös pysymään Malesian puoleisessa Borneossa, sillä tuo maapallon kolmanneksi suurin saarihan jakautuu pohjoispuolen Malesiaan (ja pieneen sulttaanikuntaan Bruneihin) ja eteläpuolen isompaan Indonesiaan. Eräs kaveri on lähdössä Aasiaan myös ihan täysin saman ajankohtaan, mutta hän haluaa kiertää vielä Thaimaata, ja mä taas haluan nähdä jotain muuta (ihan kuin Thaimaassa ei olisi enää nähtävää, heh. Kyllä sielläkin pitää vielä käydä joskus!) Ajatus yksin reissaamisesta on tässä alkuvuoden aikana kasvanut sen verran, etten enää edes haluaisi ketään mukaani. Oon ehtinyt suunnitella reissua, ja jos joku nyt päättäisi lähteä mukaan, niin sen pitäisi sitten mennä täysin sen mukaan mitä mä olen suunnitellut, en halua joustaa enää itse siinä. Miten helpottava, mutta samalla myös pelottava ajatus se onkaan! Tai ehkä pelottava on väärä sana, jännittävää se enemmän on.
Oon lukenut paljon yksinreissaavien naisten kokemuksia, ja oikeasti oon lukenut vain hyvää. Tässä linkki yhteen aika loistavaan blogiin: http://www.adventurouskate.com/, kannattaa vilkaista!
Yllättävää kyllä (not), maalaisjärjellä pärjää aika pitkälle! Jos alkaa liikaa pelkäämään, niin sitten ei kannata astua ulos kotiovesta. Malesia ja Borneo on lukemani mukaan tosi turvallisia matkustaa, joten siinä mielessä ei pitäisi olla hätää. Ja mitä olen kaikille sanonut; en mä usko että ihan yksin siellä olen, maisemista saattaa löytää jokusen muunkin reppureissaajan ;) olen silti ollut yllättynyt, että oma äiti on se, joka ei ole sanonut halaistua sanaa peloistaan mun yksin lähtemiseen liittyen. Sen sijaan melkein kaikki tai ainakin suurin osa kavereista on "kauhistellut" asiaa ja todennut, etteivät itse uskaltaisi. No helvetti, yksin se on mentävä jos tän reissun haluan tehdä! Ja mä olen ylpeä itsestäni, että aion sen tehdä! Kävin itse asiassa tänään aamulla pikkuveljen kanssa aivan äärettömän hauskan "keskustelun" aiheesta whatsappissa, veli lupasi kuulemma lainata mulle machete-veistään että pärjään matkalla :D
Ostin tosiaan lentoliput helmikuun alussa selattuani aikani Skyscannerin sivuja. Lennot Singaporeen oli alkuvuodesta edullisimmillaan syys-lokakuulle 500 euron paikkeilla, joten siihen hintaan ne sitten ostin. Oli ihan hyvä että olin sopinut asiasta jo töissä etukäteen, ja päivillä ei sen puoleen ollut siis väliä; sain katsoa itselleni sopivan aikataulun ja ilmoittaa siitä sitten töissä. Tämä siksi, että kaikki muut pitävät lomansa kesällä, ja olen ainoa joka on poissa töistä syksyllä, eikä poissaoloni aiheuta ongelmia työpaikalla. Lisähintaa lennolle toi kasvisateria, joka piti erikseen tilata, ja kokonaissumma taisi olla n. 550e, meno-paluu. En usko että suoria lentoja olisi tuohon hintaan saanut, mutta budjettimatkasta kun on kyse, niin en välittänyt vaihdoista. Menolennolla ensimmäinen vaihto on Amsterdamissa ja toinen vaihto Hong Kongissa, paluulennolla taas ensin Hong Kong ja toisena Pariisi. Siinä onkin itse asiassa ensimmäinen "panikoinnin" aihe mulle: kyllä mä nyt jokusen lennon olen lentänyt, mutta tähän asti ne on kaikki ollut suoria, ja nyt ne ekat vaihdot pitää sitten hoitaa kunnialla läpi yksin, kääk! Mutta eihän se nyt NIIN vaikeaa voi olla, eihän? Panikoidaan sitä sitten lisää lähtöpäivänä, heh.
Singapore.
Mulla olisi vielä vaikka miten paljon kirjoitettavaa, mutta ettei tästä tule kamalan pitkä ja sitä myöten tylsä teksti, niin jätänpä loput jutut muille päiville!
(Kaikki päivityksen kuvat pöllitty suoraan google-kuvahaun tuloksista.)
