torstai 16. heinäkuuta 2015

Paluu Prahaan

Varasin alkuvuodesta itselleni lennot Singaporeen (tuosta hieman myöhemmin lisää), mutta toinen puoliskoni alkoi hänkin hinkua jollekin matkalle. Niinpä päädyimme ratkaisuun, että lähdemme viettämään hänen kolmekymppisiään jonnekin pitkäksi viikonlopuksi. En tiedä mistä sain päähäni alkuun Berliinin, ehkä siksi etten ole siellä koskaan käynyt ja sinne sai halpoja lentoja, mutta lopulta päädyimme (köhöm, lue: minä päädyin) Prahaan. Olen käynyt siellä kerran aikaisemmin Lionsin tai Rotary clubin nuorisovaihdossa, mutta siitä on jo jotakuinkin 13 vuotta aikaa, joten oli korkea aika palata katsomaan oliko kaupungissa sama fiilis mitä muistin että olisi.

Yritin katsoa lentoja keväälle, toukokuulle, mutta halusimme olla varmoja siitä, että kohteessa on lämmintä kun sinne menemme, joten päädyimme juhannuksen jälkeiseen, kesäkuun viimeiseen viikonloppuun. Sille ajankohdalle sai edulliset lennot Norwegianilta, ja 150e oli ehdoton maksimi mitä suostuin lennoista edestakaisin maksamaan. Varasin tuttuun tapaan booking.comista jonkin hotellin varmuuden vuoksi, jonka jälkeen aloin tutustua majoitusvaihtoehtoihin vähän paremminkin. Kaveripariskunnan suosistuksesta päädyin myös selailemaan Airbnbn sivuja, ja lopulta varasinkin sieltä meille huoneiston. Se oli saanut todella hyviä arvosteluja ja hinta ja sijainti olivat suunnilleen samat mitä varaamallani hotellilla, joten vaihdoin hotellin huoneistoon. Ja täytyy kyllä sanoa ettei paljon parempaa tuohon hintaan olisi varmaan saanut! 

Lähdimme reissuun perjantaina 26.6. Edellisestä kerrasta Helsinki-Vantaalla oli kuitenkin jo hetki, joten olin varmistanut minne auto kannattaa jättää. Viimeksi Barcelonan matkalla jätimme auton AeroParkiin, mutta sitä ei ollut enää olemassa, ja päädyimme Flyparkiin. Samapa tuo missä se auto on, kun palvelu on kaikissa parkeissa suunnilleen sama. Kannattaa kuitenkin katsoa netistä hinnat etukäteen, sillä ainakin me säästimme muutaman euron tekemällä varauksen netissä etukäteen. 

Lento lähti puoli kasin aikaan illalla, ja perillä olimme vähän puoli kymmenen jälkeen, eli lento kestää n. pari tuntia. Asunnon varauksen yhteydessä sain viestin, jossa oli todella selkeät ohjeet siitä, miten pääsee parhaiten asunnolle, joten valitsimme kentältä bussin nro 100 ja sen pääteasemalta edelleen keltaisen metrolinjan B. Pysäkit jäävät kentän ovista tullessa oikealle, ja samasta paikasta saa oransseista "laatikoista" ostettua liput. Huomaa, että matkatavaroille pitää ostaa oma lastenlippu! Liput leimataan bussiin noustessa. En muista tarkalleen kuinka kauan bussimatka Zličín-asemalle kesti, ehkä n. 20 minuuttia (?), mutta sieltä muita seuraamalla pääsimme metron pääteasemalle. Ostettu bussilippu oli voimassa 90 minuuttia kaikissa julkisissa, joten erillistä lippua metroon ei enää tarvinnut ostaa. Metromatka kesti vielä puolisen tuntia, kunnes jäimme pois Narodnin asemalla. Olimme sopineet etukäteen, että Jitkan (kämpän omistaja) mies tulee asemalle vastaan antamaan avaimet ja opastamaan meidät oikeaan osoitteeseen. 


Yritä tuosta yhdestä nyt sitten saada järkevää kuvaa :D ...saati itsestä!


Pilvet! Niin kiehtovia, voisin tuijotella niitä vaikka kuinka pitkään.

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan....
Metrossa, keltainen linja B.

Kuten mainitsin jo yllä, kämppä oli erittäin hyvä hinta-laatusuhteeltaan; n. 36 neliötä (yksiö), tarpeeksi iso kylppäri, hyvin varusteltu (wifi, keittiön kaapista löytyi pikakahvia, punkkua yms, vessasta hammasharjat jne. jne.), metro- ja ratikkapysäkille oli lyhyt muutaman minuutin kävelymatka, ja vanhaan kaupunkiinkin käveli alle vartissa. Lisäksi vieressä oli mm. hyvä pieni pubi, kasvisravintola (jossa emme ehtineet käydä syömässä, yhyy..), melkein vuorokauden ympäri auki oleva pitsakioski (sieltä sai ISON perhepitsan naurettavan halvalla) ja kuubalainen baari, josta sai törkeän hyviä drinkkejä! Niinpä erityisesti sijanti saa kyllä täyden kympin meiltä, tuonne voisi ehdottomasti mennä uudestaan, sillä katu oli muuten kuitenkin hiljainen.
Perjantaina kävimme nälissämme hakemassa läheisestä pitsakioskista syötävää, ja nukkumatti kutsui aika pian sen jälkeen.

Oho, se olikin vähän isompi setti. Luulin tilanneeni ison pitsaslicen, en kokonaista pitsaa... joka olikin sitten sekin oikeasti iso. Huom, vertailukohtana reilu 190-senttinen mies.

Lauantai oli, kuten sääennusteistakin oli pääteltävissä, harmaa ja lopulta iltapäivästä myös sateinen. Väsymyksestä johtuen en ollut laittanut herätystä lainkaan, mutta herättyäni mies nukkuin vielä, ja lähdin itse tallustelemaan lähialueelle ja etsimään kauppaa, josta saisi aamiaistarvikkeita. Kiertelin lähialueella, kävin kenkäkaupassa ja vertailin hintoja paikallisessa Sokoksessa Suomen hintoihin, ja lopulta päädyin ostoskeskuksen alakerrassa olevaan Tescoon hakemaan aamiaistarvikkeita.
Miehen selkäongelman takia emme lauantaina kävelleet kovin paljoa, katselimme tanssivan talon ja kävelimme Vltava-joen reunaa pitkin Kaarlen sillalle. Siinä vaiheessa vettä alkoi tulla jo enemmänkin, ja koska yksi ostamani sateenvarjo ei meitä molempia pitänyt kuivana ja nälkäkin alkoi olla, päätimme lähteä asunnolle ja syömään. Siinäpä se lauantai melkein menikin; kävimme syömässä alakerran paikallistenkin suosimassa pienessä pubissa, juomassa parit drinkit kuubalaisessa baarissa ja lopuksi suunnittelimme vähän sunnuntain ohjelmaa.

Aamu alkoi kuljeskelemalla lähialueen katuja pitkin.



Tällä kolmikolla oli menossa hassun näköinen performanssiesitys, en kyllä tiedä yhtään mistä se oli alkanut tai minne päättyi. Kummallisissa asennoissa liikkuessaan he päästivät myös koko ajan suhisevaa ääntä (jollain laitteilla?).


Kenkäfriikin unelma? Itse pääsin onneksi yli tuosta vaiheesta, ei ole ihan pakko haalia kotiinsa kauniita korkkareita, joilla ei pysty kuitenkaan kävelemään. Vaikka onhan ne upeita!

Eikö niin, että lomalla on ihan ok syödä aamiaisella mm. Nutella-täytettyjä kroisantteja, vadelmia ja juoda skumppaa? Oli aika hyvä aamiainen, vaikka itse sanonkin!

Baroque Church of Sts Cyril and Methodius, ja siellä National memorial to the heroes of the heydrich terror.

Tanssiva talo.






Harmaata on...

...kunnes lopulta alkoi sataa, ja me otettiin suunta asunnolle.


Melkein kotikadulla.


Itse ehdin päivällä pyrähtää Karlovo náměstí -puistossa, joka oli lähellä asuntoamme.






Päätin syödä jonkin sortin paikallista sapuskaa, eli friteerattua juustoa, annoksessa oli kolmea eri sorttia. Köhöm, ei ihan sieltä terveellisimmästä päästä tuo annos, muttamutta.. eipä noita kotona sitten tulekaan syötyä.

Jälkiruokaa!
Pussy cocktail: Havana Club 7 Anos rum, mango & fresh lemon juice, sugar sirup, topped with sparkling wine, raspberry snow lipstick as a garnish.

Art of Cane: Arcane 12 years Extra Aroma rum, fresh pineapple, fresh lemon juice, sugar sirup, eggwhite.

Ah, tuota paikkaa voi todellakin suositella, drinkit oli vähintään yhtä loistavia kuin palvelu!

Olin selvitellyt jo Suomessa järkevien junien aikatauluja Kutna horaan, ja niinpä kävelimme asunnolta vajaan puolen tunnin matkan rautatieasemalle puoli kahdeksitoista. Liput ostettuani meni hetken aikaa kunnes tajusin, ettei ne ainakaan mitään paikkalippuja ollut, ja lopulta junakin oli myöhässä reilusti yli puoli tuntia. Liput muuten maksoi kahdelta henkilöltä yhteen suuntaan n. 7,20e, että ei paha hinta 75km:n matkalta, vaikkei junakaan nyt mikään IC ollut, heh. Pääsimme lopulta Kutna horaan, ja sieltä infosta kartan haettuamme tallustimme muiden turistien perässä Sedlecin luukirkolle. Liput sinne maksoivat 90 korunaa per hlö, eli n. 3,30e. Paikka oli oikestaan juuri sellainen mitä ajattelinkin, pieni mutta upea! Olisipa hienoa päästä tuollaiseen paikkaan joskus yksin tai edes vähän pienemässä porukassa, nyt siellä oli (kuten varmaan aina muulloinkin) melkoisesti porukkaa. Eli yritä siinä nyt sitten ottaa kunnon kuvaa... huomioitavaa on muuten tietenkin mun asu, tai yksi osa sitä; olin varautunut luukirkossa käymiseen ottamalla mukaan nimenomaan Black milkin luisen Resurrection-mekon, koska täytyihän asun mätsätä luiden kanssa :D

Matkalla kämpältä rautatieasemalle.

Kutna horan päärautatieasema.

Sedlecin luukirkolla kallot näkyivät vähän joka paikassa.

...Ja sitten muutama luu...













Bones and resurrection.

Luukirkon pihamaata.

Luukirkon katsastettuamme menimme syömään läheiseen baariin ja totesimme että olisi varmaan aika suunnata takaisin juna-asemalle, koska emme tienneet milloin seuraava juna Prahaan lähtisi. Olisi ollut kiva nähdä Kutna horan kaupunkia muutenkin, mutta pääpointti kaupungissa käymiselle oli ollut nimenomaan luukirkko ja se oli nyt nähty, niin kaupunkivierailu sitten jäi. Alkemian museo olisi varmasti ollut erittäin mielenkiintoinen sekin, mutta kaikkea ei vaan ehdi aina, varsinkaan kun jo alkumatkasta aikataulu petti junan oltua myöhässä..

Taustalla Chrám Nanebevzetí Panny Marie. Joo, just se.


Pieni levytyshetki junaa odotellessa.

Kutna horan asematunneli.


Prahassa meidän oli tarkoitus vilkaista vielä juutalaista hautausmaata, mutta se oli mennyt kiinni kuudelta, kun me olimme siellä puoli kahdeksan aikaan. Niinpä kävelimme juutalaiskorttelista vanhankaupungin keskustorille (mikä nyt olikaan nimeltään), ja mieskin näki astronomisen kellon. Toisaalta oli kyllä hyvä ja hauskakin kommentti häneltä, kun hän pohti että onko hän vaan tyhmä vai mitä nähtävää siinä kellossa oikein on, kun siihen kerääntyi tasatunnin aikaan niin paljon porukkaa. Niinpä. Joimme oluet torin laidalla ja itse pyyhälsin vielä pikaisesti raatihuoneen torniin katselemaan kaupunkia vähän yläilmoista. Sieltä alas palattuani jatkoimme matkaa taas Kaarlen sillan suuntaan, ja kävimme syömässä Bohemia-nimisessä ravintolassa. Ei tietenkään sillä alueella ollut mikään edullinen paikka, mutta hyvää safkaa siellä kyllä oli, ja sisäpiha jossa söimme, oli erittäin tunnelmallinen, sen puoleen voin paikkaa kyllä suositella. Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin yksi vodkashotti, yksi (jaettu) alkuruoka, kaksi olutta, vesikannu ja kaksi alkuruokaa maksoi yhteensä 1104 korunaa, eli n. 40e. Eipä tuota samaa pakettia Suomessa olisi tuohon hintaan saanut, mutta varmasti edullisempiakin paikkoja Prahassa on (edellisen illan pubiruokailu juomineen maksoi muistaakseni jotain 500 korunaa, eli puolet vähemmän). Kotimatkalla poikkesimme vielä nauttimaan kuubalaisbaarin antimista yksien drinkkien verran, jonka jälkeen uni maistuikin aika hyvin.

Takaisin Prahassa.






Ja tätä kaikkien (turistien) pitää sitten ihmetellä ja ihastella. 


Olut ennen torniin hyppelyä.












Kaupunkimaisemia vähän korkeammalta. 


Tornihämis.


The turistit.




Katunäkymiä ruokailun jälkeen.


Hupsista, kuinkas me tänne eksyttiin? Pain killer oli myös erittäin hyvä, suosittelen sitäkin!

Maanantaina olin laittanut itselleni herätyskellon, koska halusin mennä vielä katsomaan juutalaista hautausmaata. Mies jäi taas nukkumaan, kun itse päädyin liikkumaan ratikalla lähemmäs juutalaiskorttelia (samassa ajassa olisin varmaan kävellytkin sinne, heh). Olin hieman yllättynyt siitä, millainen jono paikanpäällä oli, mutta jäin sitten itsekin siihen jonottamaan... kunnes pikaisesti googletin ajankuluksi tietoa paikasta, ja sen lisäksi että sisäänpääsy olisi ollut 300 korunaa (n. 11e), ei hautausmaalla olisi saanut ottaa edes kuvia kuin muutaman, ja kuvaamisestakin olisi pitänyt maksaa. Että joo, varmasti näkemisen arvoinen paikka, mutta ei sillä aikataululla kiinnostanut minua kuitenkaan niin paljoa, että olisin jäänyt vielä odottelemaan jonoon (joka ei edes tuntunut etenevän juuri yhtään).

Eipä tuo haitannut, plan B oli olemassa! Nokka kohti Clementinumia siis. Sinne piti päästä lähinnä siksi, että halusin nähdä upean kirjaston, joka siellä oli. Noh, se ei ihan putkeen mennyt, tavallaan... olin luullut, että koko kaupungin pääkirjasto tai vastaava on siinä rakennuksessa, ja että tuo kyseinen kirjastohuone minkä halusin nähdä, olisi osa koko isoa kirjastoa, että sen näkisi samalla. Noh, menin ostamaan lippua, kysyin että onko SE barokkityylien kirjasto siellä jossain, että pääsenkö näkemään sen, ja vanhempi lipunmyyjä sanoi että kyllä. Vähän pääsi yllättämään kun lippu Clementinumiinkin maksoi 220 korunaa (vähän reilu 8e, eihän se nyt oikeasti edes ole kamala summa), kunnes lipunmyyjä sanoi että kierros alkaa vartin päästä. Elikkäs joo, kyseessä ei ollutkaan mikään paikka missä pääsee vapaasti kiertelemään, vaan päädyin ostamaan lipun ohjatulle kierrokselle. Hups. (Mä kun en oikein aina jaksa opastettuja kierroksia, vaikka totta kai niistä saa paljon enemmän irti kuin vain yksikseen paikkoja katsellessa). Kierros kesti n. 40 minuuttia ja oli kyllä rahan arvoinen, oli hauska kuulla esim. miten aikanaan on selvitetty että kello oli 12 päivällä. Se kun onnistui vain tyyliin talvisin ja jos ei ollut pilvistä. Ja näinhän toki sen kirjastohuoneenkin, se on upea! Harmi ettei siellä saanut ottaa kuvia edes ilman salamaa, vaikka ymmärtäähän tuon, kun huoneessa on satoja vuosia vanhoja kirjoja ja muuta tavaraa, ja huoneen lämpötila ja kosteusprosentti on tarkkaan määritelty jne. Clementinum on muuten Prahan toiseksi suurin ja Euroopankin mittakaavassa isoimpia rakennuskomplekseja, me nähtiin siitä varmaan vain murto-osa.

Clementinumin peilisali, joka on edelleen käytössä.

Oli pakko pölliä kuva Clementinumin kirjastosta netistä, kuva siis pöllitty tästä osoitteesta.






Pari kuvaa otettuna Clementinumin astronomisesta tornista, alemmassa kuvassa näkyy raatihuoneen torni, jossa olin edellisenä iltana räpsimässä muutaman kuvan.

Ja siinä se itse astronominen torni.

Clementinumista ehdin vielä suunnistaa pikaisesti kohti Palladium-ostoskeskusta, jossa olin kaverilta kuullut olevan yksi parhaimmista intialaisista ravintoloista ikinä. Väitän olleeni kyllä oikeassa paikassa, mutta joko mä en ymmärrä intialaisen sapuskan päälle tai sitten siellä on vaihtunut kokki tai jotain, koska mun mielestä ruoka oli aika tavallista intialaista. Sehän on siis aina hyvää, mutta eipä tuo kyllä jäänyt omia makuhermoja kutkuttelemaan samalla tapaa mitä oli kaverilla jäänyt.

Palladium.


Palladiumn edestä menin suoraan metrolle ja metrolla asunnolle, josta lähdimme miehen kanssa kävelemään ensin ratikkapysäkille, ja sillä lähemmäs kohti Prahan linnaa ja St. Vituksen katedraalia. Pois ratikasta jäimme St. Nicholasin kirkon edessä, ja siitä suuntasimme ylös mäelle katsomaan katedraalia. Tällä kertaa pääsin käymään jopa sen sisällä, mutta emme malttaneet olla siellä kauaa, koska halusimme käydä vielä parissa muussa paikassa viimeisen Prahan päivän aikana. Katedraalilta otimme suunnan kohti Petrinin kukkulaa ja puistoa, ja sieltä kävelimme vielä alas takaisin St. Nicholasin kirkolle ja siitä edelleen Kaarlen sillalle. Syy tähän oli selvä, J nimittäin halusi käydä katsomassa vielä viimeisenä ihan Kaarlen sillan läheisyydessä olevaa kidutusmuseota. Meillä molemmilla oli aika isot epäilyt museon suhteen, mutta kyllähän sielläkin olisi saanut ajan kulumaan, jos sitä aikaa vain olisi ollut enemmän. Meillä alkoi kuitenkin olla jo kiire asunnolle pakkaamaan ja laittamaan siellä paikat kuosiin ennen lentokentälle lähtöä. Minä kävin selvittelemässä kadulla olleesta paristakin hotellista josko he voisivat soittaa meille taksin kentälle, koska noh, olisihan se nyt vaan aika paljon helpompaa jos paikallinen selvittäisi kuskille mitä haluamme ja missä edes olemme, kuin että olisin itse alkanut mongertaa vaikkapa vain meidän kotikadun nimeä puhelimessa jollekin. Meillä oli n. 45 minuuttia aikaa, ja n. varttia vaille seitsemän taksi tulikin hakemaan. Meitä oli varoiteltu että ruuhkan takia matkassa lentokentälle saattaisi mennä kauankin, mutta aika vauhdilla kuski ajeli ja olimme perillä muistaakseni n. puolessa tunnissa. Ja jos en edelleen ihan väärin muista, niin taksi keskustasta kentälle maksoi 400 korunaa, eli n. 15e.

Nerudova-katu.


St. Vitus.

Näkymää Prahan linnan alueelta kaupunkiin.

Näkymää Petrinin puistosta kaupunkiin.

Vielä yksi hieno ovi!

St. Nicholasin kirkko.

Ja vielä kerran Kaarlen silta, tällä kertaa linnan puolelta. Että tulipa nyt sitten kuitenkin käveltyä tuonkin sillan yli. 











Kidutusmuseon "välineistöä".

Lento takaisin Suomeen lähti ajallaan puoli kymmenen paikkeilla, ja itse jouduin oman miehen lisäksi istumaan toisenkin ison miehen vieressä, eli heidän välissään. Oli aika tiivis tunnelma, mutta siinähän se matka meni. Kun lopulta pääsi puoli neljän aikaan nukkumaan porukoiden luona, voi sanoa että uni lievästi sanottuna maistui. Ja Prahaan pitää taas joskus päästä uudestaan, siellä on vielä aika paljon nähtävää ja koettavaa!