Italia 2014: Viimeiset päivät Milanossa

Maanantaina 7.7. pakkasimme jälleen kerran kamamme ja suuntasimme juna-asemalle. Menimme ensin Monterossoon, koska saimme sieltä suoran yhteyden Milanoon, eikä meidän tarvinnut mennä La Spezzian kautta. Matka Milanoon oli paljon helpompi kuin mitä matka Cinque terreen oli ollut, vaikka tokihan siinäkin istuskelua tuli. Juna-asemalta suuntasimme metrolle, ja sieltä ostin kioskista taas kaupungin kartan hahmottaakseni sitä hieman paremmin. Matka ei ollut aivan kamalan pitkä, mutta se tuntui helpommalta ja tietenkin nopeammalta ratkaisulta rinkka ja muut matkatavarat selässä. Maanpinnalle jälleen tultuamme piti hieman pyöritellä päätä että mihin suuntaan lähdemme edes kävelemään, vaikka tiesimmekin olevamme suunnilleen oikealla kadulla. Jossain kohtaa piti kuitenkin varmistaa asia taas kartasta, ja löysimmekin hotellin aika helposti. Täytyy sanoa että olin valinnut meille sijainniltaan aivan loistavan hotellin, sillä se oli aivan Corso Buenos Aires -ostoskadun välittömässä läheisyydessä. Hotel Serena oli myös erittäin siisti, joskin emme saaneet ilmastointia toimimaan siellä ihan kuten piti, ja joko siellä oli aivan jäätävän kylmä tai sitten turhan hiostava ilma. Hintaan kuului aamiainen, joka tarjoiltiin hotellin ala-/kellarikerroksessa ja joka oli aika perus, ei mitään erityistä mainittavaa siitä suuntaan eikä toiseen. Kaiken kaikkiaan voin kyllä suositella sitä lämpimästi.

Hotel Serena ja sen aulan sisustusta.

Aikamme Milanossa oli muuten aika rajallinen, n. 1,5 päivää, ja käytimme sen ihan tehokkaasti: maanantai-iltana etsimme ruokapaikkaa ja tsekkasimme muutaman hotellin lähellä olevan vaatekaupan. Tiistaina tsekkasimme pakollisen nähtävyyden eli Milanon Duomon. S:lla ei ollut muka tarpeeksi asialliset vaatteet päällä, joten hän joutui jäämään ulkopuolelle, mutta minä ja R kävimme pikaisesti vilkaisemassa miltä kirkko näyttää sisältä. Kauaa emme viitsineet siellä olla, mutta sitten jatkoimme vielä matkaa kaikki kolme ylös kirkon katolle, mistä näki lähes koko kaupungin yläilmoista. Täytyy sanoa että vaikka kirkko toki oli ihan hieno, niin jo tuo kertoo jotain, että sanon että se on "ihan hieno". Ehkä odotukset vain oli turhan korkealla, että se olisi muka aivan yybermahtava. Hieno, mutta ei nyt niiiin kummoinen mielestäni kuitenkaan. Tuomiokirkolta lähdimme tallustamaan vähän ehkä päämäärättömästikin jonnekin, ja päädyimme Sempione-puiston laidalle. Sieltä otimme suunnan takaisin ostoskadulle Giardini Pubblici Indro Montanellin (mitä hittoa?) kautta. Ja tuo äsken mainittu on siis sekin jokin puisto.

Maanantaina Milanoon saapuessamme satoi pääasiass vettä, ja jouduimme ostamaan matkan loppumetreillä vielä sateenvarjot.

Duomo di Milano ja näkymiä sen katolta ja sisältä.

Castello Sforzesco.

Sempione-puisto ja Arco della Pace.

Indro Montanelli Public Gardens.

Ja heittäkääpä villi veikkaus mitä ostoskadulla teimme? Hehee. Erityisesti S kunnostautui shoppailussa ihan kunnolla, itse en mitään isompaa ostanut, mutta oli hauskaa kierrellä kaupoissa mitä Suomessa ei ole. Lopuksi piti käydä ruokakaupassa ostamassa vähän tuliaisia ja jotain purtavaa pelin ajaksi ja ehkä aamuksikin. Illalla kävimme syömässä suositussa kasvisravintolassa, jossa päätetään ensin itse mitä syö, ja sitten maksetaan ruoka painon mukaan. Menimme paikalle niin sanotusti kreivin aikaan, koska pian istuuduttuamme pieni paikka alkoi täyttyä, ja siellä kävi todella moni hakemassa ruokaa mukaansa. Hyvää sapuskaa silti!

Corso buenos aires.

Milanon päärautatieasemalta.

Kaupan antimia, oli niin hienot pullot että piti napata kuva.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, ihana italialaiset jäätelöt! 

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ei sitten paljon nukuttukaan, sillä lentomme takaisin Suomeen lähti hyvin aikaisin aamulla. Itse nukuin ehkä n. kolme tuntia, ja keskellä yötä joskus kolmen aikaan kuljimme hiljaisia Milanon katuja pitkin juna-asemalle, jonka vierestä bussit Bergamoon lähtivät. Onneksi olimme käyneet katsomassa ja varmistamassa senkin aikaisemmin päivällä, niin tiesimme kuinka kauan matkaan suunnilleen menee kävellessä. Oletan että matka takaisin Suomeen meni aika tavallisesti, lähinnä torkkuessa, koska en muista siitä juuri mitään. Jonkinlainen väsymyshorros piti siitä varmaan huolen.