Heihei, Hotel Modena ja Malcesine!
Aamiaista Peschiera del Gardalla.
Ja sitten nokka kohti Cinque terreä Milanon kautta!
Vaikka olimme yhden pätkän Bergamosta Gardalle junalla tulleetkin, ei meillä tainnut olla mitään käsitystä siitä, mitä junamatkustaminen Italiassa voi tarkoittaa. Ensinnäkin luulimme tulkanneemme paikkalippujen paikat oikein, mutta kun olimme käymässä istumaan oletetuille oikeille paikoille, alkoi kaksi vanhempaa italialaishenkilöä (mies ja nainen, eivät tunteneet ilmeisesti toisiaan) selostaa meille jotain. Sanaakaan emme sattuneesta syystä ymmärtäneet, mutta kovasti italiaanot meille yrittivät jotain kertoa. En tiedä kuinka monta kertaa sanoimme englanniksi että emme ymmärrä, mutta eipä hekään ymmärtäneet meitä. Lopulta jotenkin, ei mitään käryä miten, usean minuutin jälkeen selvisi että olimme väärässä vaunussa. Ja lopulta jotenkin, löysimme myös oikeat paikat.
Matkalukemista.
Matka Milanoon sujui, mutta vaihtoaika siellä oli sen verran tiukka, että loppumatkasta aloimme vilkuilla kellojamme hieman tiheämminkin. Juoksuksihan se meni lopulta asemalla, vain huomataksemme että juna Milanosta Geneveen myöhästyisi tyyliin vähän enemmänkin, melkein tunnin! Ihmettelimme asiaa, sillä oikea juna oli kyllä paikallaan, mutta mitään ei tapahtuisi pitkään aikaan. Ilmeisesti se odotti jotain toista junaa (?), mistä syystä se itse myöhästyisi ja niinpä me myöhästyisimme seuraavasta junasta Genevessä, ihan reippaasti. Veimme tavarat vaunuun ja kävimme kääntymässä kahvilassakin asemalla, seisoskelimme laiturilla ja menimme taas junaan. Sisällä ei kovin pitkää aikaa voinut olla, koska ilma oli hyvin lämmin, eikä sisällä ollut junan paikalla ollessa minkäänlaista ilmastointia/tuuletusta. Lopulta pääsimme liikkeelle ihan omilla paikoillamme, ja täytyy sanoa että matka Milanosta Geneveen oli mielenkiintoinen, sen verran paljon maisemat ehti matkan varrella vaihdella ja muuttua! Geneveen lopulta päästyämme emme tienneet yhtään milloin tai miltä laiturilta joku juna La Spezziaan lähtisi, koska se mihin olimme ostaneet liput, oli sattuneesta syystä lähtenyt jo ainakin tunti sitten. Kuulimme joidenkin muiden (turistien) kysyvän englanniksi ilmeisesti samasta junasta, ja varmistimme vielä konduktööriltä Geneveen saavuttuamme, voimmeko hypätä seuraavaan La Spezziaan lähtevään junaan edellisen ollessa myöhässä. Asia oli ok, mutta täytyy sanoa että koska matkaa oli vielä jonkin verran seuraavalle asemalle ihan ajallisestikin, ei matka ollut enää niin mukavaa, koska paikkojahan meillä ei kyseiseen junaan enää ollut. R ja S löysivät sattumalta vapaat istuimet ja saivat käsittääkseni aika rauhassa niillä ollakin koko matkan, mutta itse jouduin istuskelemaan lähinnä käytävällä. Vähän nihkeää oli, mutta jotenkin siitä viimeiseen vaihtopaikkaan selvittiin, ja painuimmekin ostamaan automaatista lippuja Manarolaan. Matkahan ei ollut pitkä, mutta juna oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, sillä Cinque terren kylät ovat pääsääntöisesti aika autottomia.
Tähän väliin voisi melkein laittaa vähän tietoa Cinque terrestä, ja fiksustihan tämä on kopioitu suoraan Wikipediasta:
"Cinque Terre on viiden kylän rypäs Italiassa Ligurian rannikolla. Kylät ja niitä ympäröivät vuorenrinteet muodostavat kansallispuiston, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Suojelun kohteena on myös alueen vedenalainen luonto. Jyrkkä vuoristo eristää kylät, niin että ne ennen olivat vain meriliikenteen kautta yhteydessä muuhun maailmaan, ja sekin oli talvikuukausina vaikeaa myrskyjen takia. Näin selittyy alueen nimi, joka tarkoittaa viittä maata. Maayhteys muodostui vasta, kun 1800-luvulla rannikkoa pitkin rakennettiin rautatie Genovasta La Speziaan, jolloin säännöllinen yhteydenpito ulkomaailmaan tuli mahdolliseksi. Jokaisella viidellä kylällä on oma rautatieasema.
Kylien nimet ovat pohjoisesta etelään Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Alueen eteläpuolella oleva Porto Veneren pikkukaupunki on osa suojelualuetta, mutta sinne ei ole rautatietä. Kylästä toiseen kulkee maalauksellisia kävelyteitä, joista joillakin peritään pääsymaksu. Erityisen suosittu on Rakkauden polku (Via dell'Amore) Riomaggioresta Manarolaan. Kukkuloiden rinteet on pengerretty viinitarhoiksi, joita reunustavat alueelle tyypilliset, ilman laastia kootut kivimuurit. Lokakuussa 2011 rankkasateet ja niiden aiheuttamat mutavyöryt vahingoittivat muureja ja maapenkereitä sekä aiheuttivat jopa kuolonuhreja Monterosso al Maressa.
Matkustajalauttayhteys yhdistää muut kylät paitsi Corniglian, jonne maihinnousu lautalta olisi liian hankalaa. Autolla eivät kyliin pääse muut kuin asukkaat, joten matkailijoille suositellaan kulkua paikallisjunalla pohjoisen suunnasta Genovasta tai etelästä La Speziasta."Manarolassa menimme suosiolla kysymään heti alkuun infosta vinkkiä siitä, missä majoituspaikkamme olisi. Isohan tuokaan kylä ei ole, mutta pieniä kujia ja paljon rappusia ja nousuja joka suuntaan saa helposti pienen pään sekaisin. Huoneiston siis löysimme, mutta ketään ei näkynyt missään, mistä saisimme avaimen. Vähän ylempänä toisesta asunnosta meille alkoi huudella joku pieni mummeli, joka oli ilmeisesti meidän majapaikan omistajan äiti, joka hänkin lopulta saapui paikalle. Hän oli erittäin ystävällinen ja kysyimme häneltä ruokapaikkavinkkejäkin.
Vuokraamamme huoneisto.
Näkymää huoneiston makuuhuoneesta ulos kujalle.
Pitkän matkustuspäivän jälkeen (olimme lähteneet Malcesinesta joskus kuuden, seitsemän aikaan ja perillä Manarolassa olimme vasta neljän, viiden aikaan) rojahdimme hetkeksi löhöämään ja lopulta lähdimme etsimään vuokraemännän suosittelemaa ravintolaa. Se löytyikin, mutta ainakaan syömäni kala ei maistunut oikein miltään... mikä ei kyllä ollut enää siinä vaiheessa matkaa yllätys, koska tosiasia on, että Italiassa ei kyllä turhan paljon mausteilla (edes suolalla!) läträtä. Loppuilta meni maisemia ihastellessa ja kylään tutustuessa (okei, siihen meni ehkä puoli tuntia, heh), mutta aika nopeasti päädyimme nukkumaankin.
Vuokranantajamme suositteli Trattoria dal Billyä, mutta joko valitsimme vain "huonot" annokset tai sitten emme ihan ymmärtäneet muuten paikan hehkutusta. Tai sitten se oli vain se suolan puute. Taas.
Down she goes!
Snapshotteja Manarolasta kun oli saatu vatsat täyteen.
Ensimmäinen kokonainen päivä - lauantai - Cinque terressä meni ensin jotain ravintolaa etsiessä, josta saisimme aamiaista. Ajatuksena oli ollut, että lähtisimme Manarolasta veneellä toiseen kylään, mutta muistaakseni merenkäynnistä johtuen veneet eivät meidän kyläään sinä päivänä päässeetkään. Niinpä menimme junalla ensin eteläisimpään kylään Riomaggioreen, ja sieltä pääsimme veneellä neljänteen kylään, Vernazzaan. Siellä hilluimme vähän pidempäänkin, menimme pienen luolan läpi rannalle aurinkoa ottamaan ja uimaan. Uiminen oli kyllä hieman haasteellista juurikin isohkon aallokon takia, mutta olihan se silti mahtavaa. Päivä menikin lähinnä chillaillessa, mikä oli kyllä paikallaan Veronan, Venetsian ja matkustuspäivän jälkeen. Ihan koko ajan ei ehkä tarvitse hosua menemään.
Aamiaisella.
Lipunmyyntikioskilta saatiin tieto, ettei ainakaan omasta kylästä päästä veneilemällä muualle.
Nokka kohti Manarolan juna-asemaa!
Riomaggioren asemalta kävelimme aika nopeasti muita ihmisiä seuraten satamaan, välissä piti ottaa siitäkin kylästä kuva, se ah-niin-perinteinen, minkä muutama muukin on ottanut kylässä vieraillessaan.
Riomaggiore.
Manarola.
Vernazza. Oikealla näkyy hiekka-/kiviranta, jolle päädyimme ottamaan aurinkoa ja uimaan.
Vernazza.
Rannalle arskaa ottamaan! Kylässä luolan suulla oli jonkinlaisia varoituskylttejä ja taisi sielllä olla ihan köysikin estämässä ihmisiä menemästä luolalle ja rannalle, mutta eipä tuo näyttänyt juuri ketään estävän, varsinkin kun sen yli (tai ali) pääsi naurettavn helposti.
Rannalla.
Rannalla lojuttuamme palasimme kylän puolelle hengailemaan.
En ole sellainen ihminen joka ensimmäisenä on kuvaamassa lapsia, ne ei ole ihan mun juttu, mutta tämä tapaus oli jäätelöä syödessään niin hauskan näköinen tapaus, että pakkohan siitä oli pari kuvaa räpsiä. Katsokaa nyt tuota tyytyväistä (?) ilmettä kun poika oli saanut operaationsa päätökseen :D (mainittakoon, että pojan vanhemmat näki kuvaamiseni ja olivat ihan ok asian kanssa, joten kuvien julkaiseminen henk. koht. blogissa on varmaan tässä tapauksessa ihan ok myös.)
Kävimme vilkaisemassa myös Vernazzan kirkkoa.
Vernazza.
Manarolaan palattuamme halusimme käydä vielä omassakin kylässä pulikoimassa hetken.
Illallisen jälkiruoka, oli muuten hyvää.
Sunnuntaina lähdimme vaeltamaan pitkin Cinque terren kylien väliä kulkevia polkuja ja reittejä. Niitä on useita erilaisia, kannattaa vilkaista reittikartaa vaikka täältä. Järkevään reittiinkin kävimme kysymässä vinkkiä infosta, ettemme yrittäisi haukata liian suurta palaa kerralla. Reittimme kulki Manarolasta Cornigliaan ja mitkä maisemat siellä olikaan, aivan mahtavat. Myös päivävalintamme kävelylle oli loistava, sillä aamupäivällä oli aavistuksen pilvistä, eikä liian kuuma, kuten muuten päivisin oli ollut. Tai ei toki liian kuuma ollut ollut aikaisemminkaan, mutta kiipeillessä ja noustessa korkeutta jonkin verran oli helpompaa liikkua kun hiki ei virrannut liikkumisen lisäksi myös auringon porottamisen takia. Ja toisaalta, juuri kun lopulta pääsimme Cornigliaan puolenpäivän aikoihin, alkoi aurinko paistaa ja saimme nauttia loppupäivän sen lämmöstä.
Manarolaa matkan varrelta.
Manarola.
Astetta isompi koppakuoriainen.
Matkan varrelta.
Taaksejäänyt Manarola.
Suuntana Corniglia.
Määränpää lähestyy!
Tutkimme Corniglian pääpiirteittäin, söimme hyvät sämpylät ja lopulta menimme juna-asemalle. Jossain kohtaa matkalla asemalle mun oli pakko todeta, että onneksi emme päätyneet majoittumaan sinne; matka asemalle oli "pitkä" ja rappusia oli PALJON. Eli tuota kylää ei voi suositella ainakaan sellaisille, joilla on liikkumisen kanssa isompia ongelmia, nousemista ja laskemista nimittäin tulee aivan varmasti siellä.
Corniglian kylä oli todella korkealla, ja jos halusi meren lähelle, piti laskeutua monen monta rappusta.
Itse halusin vielä nähdä viidennenkin kylistä eli Monterosson, joten otimme vielä Cornigliasta junan sinne, kun muutakaan isompaa suunnitelmaa ei ollut. Toki kaikki kylät elävät varmasti pääsääntöisesti turismista, mutta Monterossossa ei kyllä ollut enää juuri yhtään sitä tunnelmaa, mikä neljässä muussa kylässä. Kylä oli aika tukossa vähän joka paikasta, mutta vaikka rantaa oli, niin eihän sinne suinkaan noin vaan menty, vaan ne oli joko maksullisia tai sitten ainoastaan tiettyjen hotellien asiakkaille. Hmph. Päätimme kuitenkin tsekata kylän kokonaisuudessaan, ja lähempää kylän "vanhaa kaupunkia" löytyi myös ilmainen ranta, jolla hilluimmekin sitten jonkin aikaa.
Monterosso.
Päivä oli kokonaisuudessaan varsin mukava, varsinkin maisemat vuorilta kylien välistä olivat mielettömät, suosittelen! Ilta menikin taas vaihteeksi futista katsellessa, jalkapallon MM-kisat kun olivat meneillään koko matkan ajan. Itsehän olisin kisakatsomot voinut kyllä skipatakin, mutta kaksi muuta matkalaista voittivat aika selvästi äänettömässä äänestyksessä, hehe. Mutta ei, ei musta kyllä futisintoilijaa saanut tuollakaan matkalla, vaikka saatoin vähän jopa yrittääkin, hahhaa.
Viimeinen ilta Manarolassa, ja kylän hautausmaa.
