Jäimme pois vanhankaupungin ja kävelykadun välimaastossa, ja suuntasimme vanhaakaupunkia kohti. Päivä oli taas ihanan lämmin (joku sanoisi kuuma, mutta turha valittaa kun inha talvi on taas kohta täällä), ja aivan kuten muutama vuosi sitten Riiassakin, myös Kaunasissa näimme ainakin kolme häitään viettävää pariskuntaa. Yhden pariskunnan mies oli ilmeisesti kotoisin Skotlannista, sillä hänellä oli kiltti päällä, ja näimme pariskunnan vielä myöhemminkin kaupungilla valokuvaajansa kanssa ottamassa hääkuvia. Nähtyämme mielestämme tarpeeksi vanhaakaupunkia pysähdyimme vielä nauttimaan lasilliset viiniä yhdelle terasseista, ja olisihan siinä voinut pidempäänkin istuskella.
Terassilta palasimme samoille paikoille missä olimme trolley bussista jääneet pois, ja kuljimme kävelykadun päästä päähän. Totuuden nimissä olin luullut että kävelykadulla olisi PALJON enemmän kauppoja, terasseja tai mitä vain, mutta suurimmaksi osaksi siinä tuntuikin olevan vain pankkeja ja hotelleja, ja sitten niitä kalliimpia putiikkeja, joihin ei tarvinnut edes vilkaista. Toki poikkeus vahvistaa säännön, oli siellä joitain edullisempiakin liikkeitä (yhdestä ostin hauskan hengarin (vai henkarin, miten toikin nyt muka kirjoitetaan) koruille), mutta kokonaisuudessaan kävelykatu oli hieman pettymys. Yhdestä konditoria-tyyppisestä liikkeestä ostimme pienet feta-pinaattipiirakat, koska emme olleet syöneet muuten koko päivänä mitään. Puolenvälin paikkeilla kävelykatua poikkesimme siltä parin korttelin verran pohjoiseen, sillä siellä oli paholaismuseo, jossa olimme päättäneet käydä jo ennen Kaunasiin saapumista.
Näyttely oli ihan hauska, joskin tiloissa oli melkoisen lämmin emmekä jaksaneet keskittyä lukemaan kaikkia kertomuksia paholaisesta (vaikka harvemmin missään museossa jaksaakaan kaikkea lukea, mieluummin katselen vain). Veistokset oli nimenomaan hauskoja, mutta portaikoissa oli oikeasti hienoja maalauksiakin.
Paholaismuseosta palasimme kävelykadulle ja tallustimme sen loppuun St. Michael the Archangel Church -kirkon luokse. Sitä emme suuremmin jääneet katselemaan (en edes tiedä, olisiko sisään päässyt, ainakaan ilmaiseksi), vaan jatkoimme matkaa kohti Akropolisia. Tämä siitä syystä, että olimme päättäneet mennä sinne syömään sushia, molemmat elämämme ensimmäistä kertaa. Ostoskeskuksessa menimmekin suoraan kolmanteen kerrokseen Gan bei cityyn, eikä siellä tarvinnut kauaa miettiä mitä syömme, koska olimme senkin jo päättäneet edellisenä päivänä. Kyseessä siis molempien ensimmäinen sushi-ateria, enkä ainakaan valehtele jos sanon että itselleni jäi hieman erikoinen fiilis ruokailusta. Tai ainakaan en osannut päättää onko sushi hyvää vai ei, mutta aivan varmasti sitä pitää testata vielä joskus uudestaan. Ateriaksi valitsimme sellaisen, missä oli kuutta erilaista sushia, ja jaoimme sen puoliksi, jolloin hinnaksi jäi n. 10e.
Susheilun jälkeen palasimme taas melko väsyneinä hotellille, mutta ainakin oli ihan hyvin aikaa rauhoittua, ennen kuin pitäisi lähteä taas iltariennoille. Luin Kauansin oppaasta kommentteja erilaisista baareista, pubeista ja klubeista, valitsimme niistä neljä-viisi joihin voisimme mahdollisesti mennä, ja suihkussa käytyämme ja saatuamme naamavärkit jotakuinkin kuosiin, menimme hotellin ravintolaan juomaan yhdet.
Kaunasin oppaassa oli mainittu, että vastapäisen Magnus-hotellin katolla 9. kerroksessa on asiallinen baari, joten menimme sinne ensin. Ja vaikka illan myötä olikin jo pimeää, ei "maisemista" voinut valittaa, varsinkin kun ilma oli edelleen todella lämmin ja baari kaikin puolin asiallisen oloinen. Ainoa miinus siitä, että tilaamiemme mojitojen tekemisessä meni luvattoman kauan eikä niitä kyllä ihan kaikkien oppien mukaan tehty, sillä alkuun ne maistuivat vain kirkkaalle viinalle. Mutta ei se mitään, aikansa kun limeä sörkki pillillä, sai siitäkin jotain makua irti juomaan!
Magnusista poistuttuamme kävi hyvä tuuri, nimittäin yksi viimeisistä trolley busseista tuli lähipysäkille vain muutama minuutti sen jälkeen, kun olimme jo kironneet että pitää kai kävellä keskustaan. Bussiin siis, ja jäimme suurinpiirtein puolessävälissä kävelykadun suuntaista katua pois, eteläisellä puolella. Sushien syömisestä oli kulunut jo aikaa joitain tunteja, joten pienen nälän takia jäimme italialaiseen ravintolaan syömään jotain, noh, pientä. Ihan pienet ne calzonet ei kyllä ollut, mutta ei haitannut, nimittäin jostain tuntemattomasta syystä maksoimme vain yhdestä. Kuitenkin kuitissa näkyi selvästi, että niitä oli kaksi valittu, mutta vain yhdestä veloitettiin. Jälkikäteen mietimme, johtuiko se ehkä siitä, että tilasimme ruoan puolenyön jälkeen, nimittäin maksoimme eräästä toisestakin asiasta periaatteessa vain yhden hinnan. Siitä kohta lisää.
Italialaisesta suuntasimme Irish Pub Fortasiin, jossa maltoimme juoda yhdet pina coladat. Paikka oli kyllä mukavan tunnelmallinen, mutta - johtuiko sitten sijainnista - siellä ei ollut ihan niin paljon ihmisiä mitä olisimme perjantai-iltaan kaivanneet, ja lisäksi porukka tuntui katsovan siellä lähinnä olympialaisia isolta screenilta. Niinpä palasimme takaisin kävelykadulle, ja koska siinä näytti ja kuulosti olevan hyvät pippalot yhdessä baarissa, jäimme siihen emmekä muissa oppaan suosittelemissa paikoissa sitten Fortasin lisäksi käyneetkään. Toisaalta emme toisessakaan paikassa kamalan kauan olleet, koska olimme Fortasista palatessa tarkistaneet tb:n aikatauluja, ja lähdimme ennen puolta kolmea takaisin hotellille. Mutta tulipa taas kerran huomattua, että ilta voi olla hauska vaikkei sitä jatkaisikaan pilkkuun asti :D
Mutta tässä tulee ehdotus ainakin Tampereen julkisen liikenteen suunnittelijoille, tai kuka ikinä niitä hintoja päättääkään: saimme tosiaan italialaisessa ravintolassa kaksi calzonea yhden hinnalla, ja kaksi yhden hinnalla -politiikkaa käytettiin myös tb:ssä kun palasimme yöllä hotellille. Kun normaalihinta matkasta on 2 litiä (n. 60 senttiä), maksoimme nyt siitä vain 1 liti/hlö. Ajatelkaa, Liettuassa (tai ainakin Kauansissa) matkahinta puolittuu, kun treella se ainakin tuplaantuu. Busseilla matkustaminen Kaunasissa siis todellakin oli edullista, eikä haitannut vaikka välimatkat olisi ollut lyhyitä, koska rahallisesti siinä ei paljon kärsinyt. Toisaalta, Liettuassa tuskin tiedetään bussikuskien yölisistä tai muista..
Rahaan liittyy toinenkin asia, joka ei sinänsä liity Kaunasiin tai välttämättä matkustamiseenkaan, mutta kirjoitan kuitenkin. Kaunasin ekassa postauksessa mainitsin, kuinka Ibis-hotelliin saapuessamme minulta kysyttiin, maksanko majoittumisesta heti vai vasta lähtiessä. Vastasin lähtiessä, jonka jälkeen minulta kysyttiin vielä maksanko kortilla, ja debit- vai credit-puolella. Debitillä halusin maksaa, jonka jälkeen minulle painotettiin pariinkiin kertaan, että mitään ei nyt vielä tililtä oteta, mutta he haluavat jonkinlaisen vakuuden siitä, että maksan sitten lähtiessä. Kyseinen summa oli tosiaan hieman enemmän mitä olimme ymmärtäneet, eli vähän vajaa 600 litiä (n. 200e). Tämä asia ei ollut ongelma, kunnes perjantaina päivällä yritin nostaa tililtäni rahaa 500 litiä, eli vähän reilu 150e. Ja sehän ei siis onnistunut, vaikka yritin Visa electronilla pariinkiin kertaan, muistaakseni vielä normi pankkikortillakin jostain muualta. Ihmettelimme tätä, koska saapuessamme meille nimenomaan sanottiin, ettei mitään vielä veloiteta. Tajusimme kuitenkin, että se 600 litin vakuusmaksu oli lähtenyt tililtäni katevarauksiin, jolloin en tietenkään voinut enää nostaa 500 litiä, koska siellä ei niin paljon enää ollut jäljellä. Päivällä tiesin että rahaa kuitenkin illalla tarvitaan, joten päätimme hoitaa hotellimaksut pois alta, jolloin 600 litin katevaraus lähtisi tililtäni, ja Kati maksaisi oman osuutensa minulle käteisenä.
Lisää kummallisuuksia tuli, kun hotellimaksut hoidettuamme kuitilla luki kuitenkin credit, ja kuitilla näkyvä kortin neljä viimeistä numeroa täsmäsivät luottokortin numeron, ei pankkikortin numeron kanssa. Tämä siitä huolimatta, että olin torstaina Ibisiin saapuessamme ilmoittanut maksavani pankilta, en luotolta. Ennen kuin lähdimme siis perjantai-illan viettoon, ihmettelimme kaikenlaisia maksusysteemejä, mitkä oli jotenkin mennyt meiltä muka ohi. Noh, ennen kuin italialaiseen menimme syömään, sain kuitenkin nostettua rahaa tililtäni sen verran mitä pitikin voida nostaa, koska hämärä varausmaksu/katevaraus sieltä oli kadonnut ja Kati oli onnistunut nettipankin kautta maksamaan oman osuutensa. Lisäksi seuraavana päivänä kun selvitin oman tilin tapahtumia, huomasin että hotellimaksu oli kuin olikin menossa pankkitililtä, ei luotolta, vaikka kuitissa niin lukikin. Tarinan opetus on, että varmistakaa kaikki rahaan liittyvät asiat hotellin tiskiltä niin moneen kertaan että oikeasti tajuatte ne, niin ei tarvitse arvuutella seuraavana päivänä kaupungilla, miksei tililtä voikaan nostaa rahaa, vaikka pitäisikin voida (koska hotellissa on ilmoitettu ettei sieltä tililtä mitään veloiteta).
Kyseisen käytäntö (takuumaksu) on varmasti ihan tavallista useimmissa hotelleissa ulkomailla, mutta omalla kohdalla sitä ei toistaiseksi ole vastaan tullut, lieneekö syynä sitten se, että olen tainnut aina ennen maksaa hotellin jo Suomessa tai heti hotellille saapuessa.
Noh, tuo rahahomma oli - krhm - hieman epäselvästi varmaan kerrottu, mutta samapa tuo. Muistanpa sen sitten itse ainakin kun tänne kirjoitin. Tämä postaus oli melkoisen pitkä sekä tekstin että monen kuvan osalta, mutta siitä taisinkin edellisessä varoittaa. Seuraavaan tekstiin yhdistän kaksi viimeistä päivää Kaunasissa ja viimeiseen teen tosiaan jonkin sortin yhteenvedon kaikesta.
EDIT: Prkl! Vaikea selostus hotellin maksamisesta sai uuden käänteen tänään, kun huomasin että kyllähän se summa oli sitten kuitenkin veloitettu luotolta eikä pankkitililtä, kuten keskiviikkona saapuessamme sovittiin. Ihan hiukkasen epäselvääää.. kyllähän kuitissa luki "credit" silloin perjantaina kun maksu hoidettiin, mutta silti tilin katevarauksissa näkyi myös samanlainen summa kun lauantaina tilin tarkistin. Mutta se oli sitten kai myöhemmin kadonnut sieltä. Argh. Tästä lähtien maksan aivan varmasti yöpymiset heti saapuessa, säästyypä näiltäkin sähellyksiltä.
