perjantai 17. elokuuta 2012

Kaunas 2012, osa 3

Koska perjantaina meni tarpeeksi myöhään nukkumaankäymisen kanssa, emme edes yrittäneet herätä lauantaina aamiaiselle. Tai noh, yritimme kyllä, herätys oli siis päällä yhdeksän aikaan kuten muinakin aamuina, mutta ensimmäisen herätyksen jälkeen palasimme tyytyväisinä nukkumatin maailmaan ja heräsimme vasta puoli 12 aikaan. Eipä siinä mitään, siihen oli varauduttu, ja oli ihanaa kerrankin nukkua vähän pidempään.

Molemmilla alkoi kuitenkin olla nälkä, joten laitoimme itsemme valmiiksi ja lähdimme hakemaan viereisestä Maximista jotain pientä aamiaisentapaista. Hotellilla olin yrittänyt selvittää lisäksi, millä busseilla pääsisimme päivän kohteeseen, eli keskustan ulkopuolella olevaan Mega-ostoskeskukseen. Netistähän sekin bussinumero selvisi (taisi olla 15, jollen väärin muista), mutta pysäkille päästyämme totesimme, että joudumme odottamaan yli puoli tuntia seuraavaa bussia. Mikäs siinä, päivä oli taas lämmin ja aurinkoinen ja kello jotakuinkin sen verran, mitä edellisenä päivänä olimme ajatelleet sen olevan kun suuntaamme Megaan.


Mega-bussia odotellessa bussiaseman terassilla.


Megaan vievä bussi tuli lopulta pysäkille ja hikoilimme reilun puoli tuntia kuumassa autossa, mitään erikoisempia ilmastointejahan siellä ei tietenkään ollut. Myönnettäköön, koska meillä ei ollut oikeastaan mitään käsitystä siitä kuinka kaukana keskustasta Mega on, jossain vaiheessa aloimme epäillä olemmeko sittenkään oikeassa bussissa. Mega vaikutti tosiaan aika isolta, itselle tuli jostain syystä mieleen heti Ideapark Lempäälässä. Mitä itse ostoskeskukseen ja sen tarjontaan tulee, niin oli ehkä hieman hukkareissu; kaupat olivat aika pitkälti samoja mitä olimme jo Akropolisissa nähneet ja kiertäneet, ja siksi koko Mega oli kierretty aika nopeasti. Päätimme käydä syömässä Megan toisen kerroksen ravintolamaailmassa, mutta eipä ollut sekään yllätys, että tarjonta sielläkin oli hyvin samanlaista mitä Akropolisissa. Paikallisen (?) ravintolaketjun (Charlie Pizza, josta muuten saa Todella paljon kaikkea muutakin kuin pitsaa) ruoat olivat ihan jees, mutta eivät mitään erikoista, ja sieltä suuntasimme vielä vilkaisemaan Rimin tarjontaa. Siellä tarkistin bussiaikatauluja ja Rimin reissu jäikin todella lyhyeksi, kun lähdimme melkein juoksemaan seuraavaan bussiin, Megassa kun ei ollut meille todellakaan enää mitään annettavaa.


Tästä sanotaan Megan sivuilla näin:
MEGA shopping and leisure centre stands out for its marine aquarium of 10 meters height, 4 meters wide and 11 meters length, while its volume is 170,000 liters. It is the highest aquarium in the Baltic States and also considered as one of the top ten highest aquariums in the world. MEGA aquarium is one of the most spectacular sights in the country!


Olimme takaisin kaupungissa muistaakseni joskus kuuden paikkeilla, ja suuntasimme suoraan bussipysäkiltä Magnus-hotellin kattoterassille nauttimaan alkuillan lämmöstä kylmän juotavan merkeissä. Viihdyimme siellä jonkin aikaa, kunnes päätimme mennä omaan hotelliin tien toiselle puolelle hetkeksi ainakin lepäämään, ja jos jaksaisimme, voisimme palata vielä Magnusin terassille tai suunnata jonnekin muualle. Saatte kaksi arvausta, lähdettiinkö enää minnekään? :D ei vaan jaksettu. Pelattiin - ylläripylläri - logos quizia ja katseltiin mukamas vähän olympialaisiakin. Yksi pieni ja vähemmän mukava yllätys hotellille palatessamme oli muuten ilmastoinnin hajoaminen. Päivällä huoneesta lähtiessämme se kyllä toimi, mutta palatessa ei. Kävimme kysymässä siitä respassakin, mutta eipä siellä kukaan osannut asialle mitään tehdä. Tilanne oli sen takia hiukkasen ikävä, että ulkona oli lämmintä jotakuinkin 25 astetta, eli ikkunan aukipitäminen ei auttanut, ja toisekseen ikkunaa oli pakko pitää auki, että ilma vaihtuisi edes vähän. Ja koska ikkuna oli auki, kaikki pienet vähemmän kivat ötökät lenteli valoa kohti meidän huoneeseen. Vähän piti tukkia verhoja ikkunan eteen että saimme suurimman osan ötököistä pidettyä ulkona, mutta kyllähän niitä vähän pääsi sisällekin.

Ibisin katto ja bussiasema Magnusin kattoterassilta kuvattuna

Maisemaa Magnusin katolta kuvattuna.

Maisemaa Magnusin katolta kuvattuna.

Maisemaa Magnusin katolta kuvattuna.

Maisemaa Magnusin katolta kuvattuna. Bongaa kuvasta über-keltainen talo (ja se oli muuten KELTAINEN).

Vähän taas sitä bussiasemaa, tai osa sitä. Ja joku hallirakennus, ei mitään tietoa mikä se on.

Ensimmäinen valkoinen kirkko on St. Michael the Archangel Church ja taustalla korkeampi kirkko on Christ resurrection church.


Sunnuntaina heräsimme normaaliin tapaan yhdeksältä ja menimme aamaiselle. Koska huoneemme ilmastointi ei toiminut, me olisimme saaneet toisen huoneen viimeiseksi yöksi, mutta hotelli oli täyteen buukattu, ja se todellakin näkyi myös aamiaisella. Melkein kaikki pöydät (joita ei kyllä ihana kamalan montaa edes ole) oli varattu, ja noutopöytään oli koko ajan jonoa. Omat ruoat saatuamme yksi pöytä oli onneksi vapautunut, ja pääsimme siihen. Aamiaisen jälkeen menimme pakkaamaan loput tavarat ja ilmoittamaan lähdöstämme. Yöpymiset oli jo maksettu, joten asiamme oli aika nopeasti hoidettu, ja ehdottomat plussat voi antaa Ibisille siitä, että saimme jättää matkalaukkumme heidän luckage roomiin ilmaiseksi.

Suuntasimme viimeisen kerran Akropolisiin, jossa tapoimme aikaa muutamia tunteja ennen lentomme lähtöä illalla puoli kahdeksan aikaan. Ja täytyy sanoa, että oli muuten varmaan pisimmät tunnit ikinä, heh! Kaikki ei varmaan uskoisi että Minä sanon noin, ainakaan kun ottaa huomioon että saisin kiertää kymmenittäin vaate- ja kenkäkauppoja. Mutta koska pari päivää niitä oli jo kierrelty ja nähty samat kaupat, ei se enää innostanut ollenkaan. Kävimme vielä syömässä Akropolisissa ja lähdimme liikkumaan pikkuhiljaa hotellia kohti hakemaan tavaroita. Loput ostoksetkin oli tehty, sitten saimme vain jännittää kuinka lähelle painorajoja pääsimme kaikkien ostosten ja vaatteiden kanssa yhteensä.

Lentokentälle menevä bussi tuli jotakuinkin ajallaan, mutta jostain syystä minuun iski aivan kamala väsymys mitä lähemmäs kenttää pääsimme. Meinasin oikeasti nukahtaa istualleen, eikä sitä yleensä tapahdu jollen niin tarkoituksella halua. Kentällä ennen kuin jätimme matkalaukun hihnalle, piti tietenkin käydä katsomassa kaikkien laukkujen painot, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Ja kuinkas ollakaan, olisin voinut ostaa Akropolisista vielä varmaan ainakin kolmet kengät, eikä siltikään olisi varmaan ollut hätää painorajojen kanssa. Mutta ihan hyvä ettei tarvinnut niistä stressata sen enempää.

Kentällä emme enää syöneet mitään, koska tiesimme että lentokaan ei kauaa kestäisi. Puolisen tuntia ennen koneen lähtimistä siirryimme mekin jonoon, mutta eipä siinä kauaa ehditty seisoa, kun ihmiset alkoivat valua takaisin istumapaikoille ja kioskeille. Lopulta selvisi meillekin, että meidän kone ei ollut ikinä päässyt edes lähtemään sieltä mistä sen piti Kaunasiin tulla, joten lento olisi lähemmäs kolme tuntia myöhässä. Syy siihen taas oli ilmeisesti huono sää; ainakin Kaunasissa tuli lentokentällä odotellessamme ihan kiitettävästi vettä ja ukkonen jyrisi. Ei siis muuta kuin itsekin tax freehen hakemaan vähän olutta ja kahvioon hakemaan jotain syömistä. Yritimme keksiä keinoja miten kuluttaa aikaa, ja täytyy sanoa että oli melkoinen yllätys, kun yhdestäkään myyntipaikasta koko kentällä ei saanut pelikortteja. Menihän se aika toki ilmankin, mutta olisi ollut kiva olla jotain tekemistä.

Kellon lähestyessä yhtätoista illalla kone vihdoin saapui Kaunasiin ja pääsimme n. tunnin lennon jälkeen takaisin Suomeen. Torkuin koko matkan, mutta siitä huolimatta olin tappoväsynyt kun lopulta pääsin kotiin ja nukkumaan kahden aikaan yöllä. Matkailu on parasta ikinä, mutta oma sänky on aina oma sänky.