Joka tapauksessa tiistaina herättyäni ja söin aamupalan, ja vaihdoin muutaman sanan lentokenttäbussista hostellin omistajan (?) kanssa. Busseja kulki tunnin välein, ja olin ajatellut että tällä kertaa en menisi kentälle liian aikaisin, etten joutuisi suotta odottamaan siellä kovin pitkään. Omistaja oli kuitenkin sitä mieltä, että yhden bussi olisi turhan myöhäinen, koska tällä kertaa lentäisin Singaporeen enkä Malesian sisällä, kuten viimeksi KK:sta Sandakaniin. Uskoin naista, ja toisaalta klo 12 bussi sopi senkin takia, että uloskirjautumisaika oli samaan aikaan.
Aamiaisen jälkeen lähdin käppäilemään yhdelle ostarille, ajatuksena kuluttaa siellä hetki aikaa ja hakea siitä yhdestä aikaisemminkin mainitusta kasvisravintolasta safkaa mukaan, koska halusin tietää millainen paikan täysi valikoima olisi, ja koska en tiennyt milloin saisin seuraavan kerran sapuskaa muutenkaan. Paahtoleipäaamiaisella (okei, vähän muroja myös ja pari hedelmänpalasta) kun ei kovin pitkälle jaksaisi, sen tiesin sunnuntain perusteella... ja todella, se kasvisravintola oli buffet-paikka, ja mä hain sieltä ruokaa! Ja olen edelleen hengissä. Pointtina buffet-paikkojen sapuskan syömisessä onkin lähinnä se, että sisällä ilmastoiduissa tiloissa ne safkat pysyvät todennäköisemmin kuosissa kuin mitä ulkona, ja toisekseen esimerkiksi tämä kyseinen paikka oli vasta avannut "ovensa", eli ei ihan oikeasti ollut pelkoa siitä, että ruoka olisi seissyt jo tuntitolkulla astioissaan. Oli huippua kun pystyi periaatteessa vain ottamaan mitä tahansa ja tiesi ettei se ole lihaa, vaikkei kaikista ruoista todellakaan ollut oikein käryä, että mitä ne oli. Ruoan haettuani noukin myös pyykit pesulasta ja painuin laittamaan kamat kasaan. N. varttia vaille 12 lähdin kävelemään ihan hostellin lähellä olevalle kadulle ja etsimään lentokenttäbussia, ja muutaman sata metriä kuljettuani se lopulta löytyikin. 30 ringgittiä ei toki ole paljon, eihän Suomessa kuudella eurolla paljon juhlita, mutta jos vaihtoehtona oli 5 ringgitin eli n. euron bussimatka ihan kunnon bussissa, niin ei mun ainakaan tarvitse kahta kertaa miettiä, kummalla kuljen.
Lentokentälle ei matka kauaa kestänyt, olimme siellä varmaan n. vartin yli 12. Tulostin rinkkaan tarran, jätin sen tiskille ja menin katsomaan turvatarkastuksen jonon pituutta. Jonoahan ei siis ollut, joten siinä kohtaa vähän mietitytti taas miksi olin paikalla niin ajoissa.. vaikka tokihan se tuo vähemmän stressiä, kuin että olisin jättänyt kentälletulon tosi tiukalle aikataululle. Kävin sitten mussuttamassa take away -safkani, jonka jälkeen menin turvatarkastauksen ja immigration-tiskin läpi odotusaulaan. Ja sitten vähän odotettiin.
Kota Kinabalun lentokenttää, aluetta ennen turvatarkastuksia.
Ajatella, vielä tämän syötyänikään en saanut mitään tauteja! ;)
Kota Kinabalun kenttä on aika pieni, tämä international-puolen odotusaulaa.
Kone lähti ja saapui Singaporeen onneksi ajallaan, ja rinkan saatuani oli jo helppo kulkea kentällä oikeaan paikkaan MRT-asemalle, kun tiesi missä oli ja miten kuviot meni. Jostain syystä muuten mun piti rinkan saatuani vielä ennen tullausportteja laittaa rinkka läpilukulaitteeseen, ja sen jälkeen miestyöntekijä kysyi onko mulla pippurisuihketta mukana rinkassa... haha, joo, eipä ollut vieläkään, sama juttu tapahtui jo siis Singaporeen tullessani reilu kolme viikkoa aikaisemmin.
Siirtyminen terminaali 1:sta skytrainin kautta 3:een ja sieltä metroasemalle sujui tosiaan jo ulkomuistista, ja olin onneksi ladannut Ez-link-kortille rahaa, joten lippuasioitakaan ei tarvinnut miettiä. Pois jäin Lavenderin asemalla, ja ehkä vähän vajaan kymmemen minuutin kävelyn jälkeen olin Arton Boutique -hotellilla. Se oli taas niitä hetkiä, kun tuntui etten ihan sopinut paikkaan rinkkani ja muun ulkomuotoni kanssa... tähän asti kun olin majoittunut kuitenkin pääsääntöisesti niissä edullisimmissa paikoissa, ja vaikkei Arton Boutique todellakaan ollut mikään kallis hotelli Singaporen mittakaavassa (oma huoneeni oli n. 50e/yö), niin mulle se oli kuin hyppy ihan toisesta maailmasta toiseen. Hotellin aulatila oli tyylikäs, ja sitä oli kyllä huoneenikin, vaikka toki olin jo ennakkoon lukenut ja varautunut siihen, että se olisi pieni. Silti, oli se aika luksusta, kun tiesi että sai viettää loman viimeiset päivät asiallsessa huoneessa, vaikka pieni olikin.
Kuten näkyy, huone oli pieni.
Vessaan/suihkuun sai sinisen valon.
Hotellin aulaa.
Kotiuduttuani taas hieman Singaporeen aloin pikaisesti googlata, minne kannattaisi lähteä syömään. Tripadvisoriin laitoin rajauksen kasvisruoka, ja ei ehkä niin kamalan yllättäen ainakin alkupäässä iso osa ravintoloista oli intialaisia. Sehän ei haitannut yhtään, ja pikaisesti nälissäni päätin nopeasti lähteä Little Indiassa sijaitsevaan Komala Vilas -nimiseen ravintolaan. Sinne käveli n. 20 minuuttia, ja täytyy sanoa, että kyseisessä paikassa söin tähän astisen elämäni parhaimman intialaisen, pitää tarkistaa vielä myöhemmin mikä sen safkan nimi oli. Hyvä ruoka, parempi mieli! Voi toki olla, että kun oli reilu kolme viikkoa syönyt lähinnä riisi-/nuudelikasviksia (ja kyllä, se safka tuli kyllä jo korvista ulos siinä vaiheessa), niin mikä tahansa muunlainen ruoka olisi maistunut mulle erityisen hyvin, mutta Komala Vilasia voin kyllä lämpimästi suositella. Ruoan jälkeen vilkaisin pikaisesti vähän miltä Little India muuten näytti, mutta väsymys alkoi viedä voiton, ja painuin takaisin hotellille ja nukkumaan.
Koska hotelli ei tarjonnut aamiaista, lojuin keskiviikkoaauna rauhassa sängyssä ja googlettelin paikkoja, minne voisin suunnata päivän aikana. Samalla selvisi, että Tripadvisorin kaikkien Singaporen ravintoloiden sijalla nro 5 (vai oliko se 6?) oleva intialainen kasvisravintola oli aika lähellä hotellia, edellisenä iltana kun olin skipannut sen juuri siitä syystä, että luulin sen olevan turhan pitkän kävelymatkan päässä. Tiesinpä silti minne suuntaisin illalla syömään.
Päivä meni Singaporen kaduilla kulkien; söin pienen aamaisen tapaisen lähellä Lavenderin asemaa, otin sieltä metron Bugisille, kävelin sieltä Sim lim square -ostoskeskukseen (vain tekniikkaa) ostamaan objektiiveihin pyöröpolarisaatiosuotimet (olisi voinut kyllä panostaa vähän parempaan laatuunkin kai, mutta no, yhden kalliimman hinnalla sain nyt kahteen linssiin filtterit), sieltä kävelin Fort Canning parkiin ja syömään matkan varrella olleeseen intialaiseen Nalan-ravintolaan (sekin Tripadvisorin vinkeillä merkattuna karttaan). Mulla on oikeasti vielä paljon opettelemista intialaisessa keittiössä, vaikka jotain juttuja Singaporessa opinkin intialaisissa käymällä... Nalanissa tilasin puolivahingossa kaksi ateriasettiä, vaikka luulin tilanneeni vain yhden setin ja naan-leipää. Tyhmä minä, se sana "set" todellakin tarkoittaa settiä, haha. No, söin sen mitä jaksoin, ja vaikka toki halvemmaksi olisi tullut tilata vain yksi ateria, ei kaksi ollut mitään överihintaista, taisi olla jotain kympin luokkaa euroissa kaikki yhteensä.
Aamiaisella. Kaksi kananmunaa jäi kyllä syömättä, koska en mä vaan pysty noin raakaa kananmunaa syömään. Jos asiasta olikin mainintaa listassa, se meni multa kyllä täysin ohi, muuten olisin varmaan pyytänyt munat vähän kypsempinä.
Sim lim square.
Fort Canning park.
Tässä toinen tilaamistani ateriosta, ja tällä olisi siis pärjännyt vallan mainiosti, mutta toinen (naan set) tuotiin vielä pöytään, hehe.
Ruoan jälkeeen lähdin kävelemään Singapore flyerin suuntaan, ja toki poukkoilin välissä ostoskeskuksessa käymään, jos paikka näytti mielenkiintoiselta. Singapore flyer on tällä hetkellä ilmeisesti maailman korkein maailmanpyörä (voittaa jopa Lontoon London eyen), ja lippu maksaa 33 dollaria, eli reilu 20e, mutta väitän silti, että n. 20 minuuttia kestävä ajelu on sen arvoista. Hyvällä ja kirkkaalla säällä sieltä voi kuulemma nähdä jopa Malesian puolelle, mutta nyt ei kyllä ollut toivoakaan siitä, sen verran hazea ilmassa oli. Maailmanpyörän jälkeen lähdin suuntaamaan Gardens by they bayn suuntaan, jossa loppupäivä sitten kuluikin, vaikken edes vielä tässä vaiheessa ostanut lippuja Flower domeen tai Cloud forestiin. Tiesin, että ufomaisten "puiden" välillä kulkevalle kävelypätkälle (hinta $5) kannatti mennä vasta iltahämärässä/pimeällä, joten odottelin tarkoituksella pimeän tuloa ennen sinne menemistä. Mutta täytyy sanoa, että klo 19.45 alkanut vartin kestänyt musiikki- ja valoshow puiden luona veti mut aivan sanattomaksi, jos näkymät muuten on aika huimat, niin tuo esitys kyllä kruunasi illan. Ainakin ekakertalaiselle! Sinänsä oli siis hyvä, että kysyin aikaisemmin yhdeltä työntekijältä onko puihin tulossa lisää valoja, koska en ihan oikeasti muuten olisi tiennyt koko showsta. Oli vähän sattumaakin mukana, että jäin Gardens by the bayhin vielä vähän ennen puolta kasia, muuten olisin varmaan lähtenyt suuntaamaan jo metrolle ja hotellille. Mutta todella, tuo täytyy kyllä Singaporessa nähdä.
Marina Bay Sands -hotelli.
Singapore flyeristä näki mm. Singaporen formularataa.
Gardens by the bay Singapore flyerista katsottuna.
Koska veden päälle vain pitää rakentaa jalkapallokenttä.
Marina Bay Sands -hotelli.
Gardens by the bay.
Singapore flyer ja Gardens by the bay illalla.
Gardens by the baylta pääsee Bayfront-metroasemalle esimerkiksi kävelemällä Marina Bay Sands -hotellin aulan läpi 6. kerroksen korkeudella olevaa kulkuväylää pitkin.
Väsyneenä pitkästä päivästä suuntasin lopulta vielä metrolle, ja Farrer parkin asemalla jäin etsimään sitä hehkutettua intialaista. Se löytyi aika helposti, mutta ei se nyt mun mielestä NIIIIN hyvä paikka ollut mitä olin ehkä odottanut arvostelujen perusteella. Toisaalta tuollaiset asiat voi riippua ihan täysin vain sapuskasta, mitä valitset. Itse otin jotain ruokaa, mistä mulla ei ollut mitään käryä mitä se oikeastaan on (vaikka ruokien selostukset olikin englanniksi listassa), ja vaikka se oli toki hyvää, niin ei yhtä hyvää kuin edellisillan paikassa ollut. Sen sijaan tilaamani mangolassi oli aivan törkeän hyvä, joten paikasta jäi kyllä hyvä fiilis, ja voisin mennä kokeilemaan sitä joskus toistekin uudestaan.
Hotellilla olin aika rikki, mutta sen verran oli pakko pysyä pystyssä, että selvitin miten pääsisin seuraavana päivänä Night safarille. Siitä olin kuullut paljon hyvää, mutta jostain syystä en joko nähnyt tai vaan osannut etsiä lippujen hintoja Night safarin sivuilta. Liput sai kyllä suoraan ostaa netistä, joten sieltä selvisi myös hinta, joka tuntui hieman suolaiselta. Liput ennakkoon netistä ostamalla niistä sai kuitenkin 10% alennusta. En ollut myöskään ihan kartalla Night safarin toimintaperiaatteesta, joten kun sivuilla sanottiin että admission timing klo 19.15 on myyty loppuun, ostin hätäisesti lipun seuraavaan, klo 20.15. Lippu tuli nopeasti sähköpostiin, ja sitten saikin käydä nukkumaan.
