Leirillä ollessa tilanne muuttui sen verran, että näin yhden hollantilaispariskunnan kuvia Mulun luonnonpuistosta, ja koska olin hieman pettynyt Uncle Tanin wildlife campiin, ajattelin että olisin Sempornan lähisaarilla sittenkin vain pari yötä, snorklailisin siellä ja relaisin, jonka jälkeen menisin Tawaun kaupunkiin, lentäisin sieltä vaikka KK:n kautta Miriin, ja sitä kautta Muluun, jossa ehtisin olla parisen yötä, ennen kuin pitäisi taas palata KK:uun, koska lento sieltä Singaporeen olisi seuraavan viikon tiistaina, tarkalleen ottaen viikon kuluttua siitä, kun lähdin leiristä.
Olin katsonut Sempornasta yhden hostellin nimen ja paikan googlen karttaan valmiiksi varmuuden vuoksi, mutta mitään varauksia en tehnyt. Elättelin kai vähän toiveita, ettei Sempornassa tarvitsisi olla yötä, koska ensinnäkin olin kuullut että kaupunki olisi tosi likainen ja roskainen, ja toiseksi koska se veisi tavallaan yhden yön ihan turhaan matkasta, kun olisin voinut olla sen yön jo oikeassa kohteessakin.
Joka tapauksessa wildlife campista lähdettyäni olin siinä uskossa, että mulla olisi kyyti jollekin paikalle/pysäkille Sandakan - Lahad Datu -välillä, josta sitten nappaisin bussin Lahad Datuun, ja siellä vaihtaisin bussin Sempornaan. Tämä tieto oli siis suoraan Uncle Tanin nettisivuilla, ja lisäksi olin puhunut leirillä muutamaankin otteeseen sekä leiriläisille että henkilökunnalle, että suuntana olisi Semporna leirin jälkeen. Kaikkien oppaiden englanti ei kuitenkaan ole edes ihan sillä tasolla mitä se mulla on (ja uskokaa pois, olen takellellut täällä yksinkertaistenkin asioiden kanssa jostain syystä :D ), ja kun kysyin oppaalta, että veisikö auto mut nyt siihen pysäkille, oli vastaus kyllä. Ja tämä siitäkin huolimatta, että minibussin kyljessä luki muutama paikannimi, ja viimeisenä Lahad Datu. Jäin odottamaan pysähdystä ja neuvoa siitä, mihin bussiin mun pitäisi hypätä päästäkseni Lahad Datuun, mutta joitain kymmeniä kilometrejä matkattuani tajusin, että mulla olikin koko matkan kyyti Ladad Datuun.
Matkan varrella otimme välillä jonkun paikallisen kyytiin ja jätimme pois, ja osa matkasta menikin mulla torkkuessa. Lähempänä Lahad Datua jollain oli jotenkin tieto siitä, että olin matkalla Sempornaan, koska yhtäkkiä mun vain piti vaihtaa minibussista toiseen. Ensimmäisen matkan hinta oli 30MYR, eli kuutisen euroa. En katsonut tarkkaan kelloa tässä vaiheessa, mutta se oli jotain yhden maissa iltapäivällä. Seuraava minibussimatka Sempornaan meni aika samalla tavalla kuin ensimmäinen Lahad Datuun, välillä vähän maisemia katsellessa ja välillä torkkuessa.
Olin positiivisesti yllättynyt kun olimme Sempornassa jo kolmen aikaan iltapäivällä, ja 40 ringgitin matkan maksettuani lähdin etsimään kaupungista pieriä sillä ajatuksella, että löytäisin jonkun veneen, millä pääsisin suoraan Mabulin saarelle, minkä tiesin olevan monen sukeltajankin tukikohta eri paikoissa lähialueilla sukeltaessaan. Lisäksi tiesin, että lähes kaikki mua ennen leirille tulleista ihmisistä oli tullut Mabulille edellisenä päivänä, sillä erotuksella tosin, että he olivat varanneet majoituksen jo etukäteen.
Etsiessäni pieriä pystyin toteamaan saman asian, mistä olinkin lukenut etukäteen, ja mistä sukellusopettajani Tiomanilla oli sanonut: kaupunki olisi saastainen. Ja huh, sitä se oli sanan kaikissa merkityksissä. Olen toki nähnyt roskaisia paikkoja ja kaupunkeja ennenkin, mutta Semporna veti kyllä pohjat siinä, niin paljon roskaa oli joka paikassa. Jotenkin on vain näin länsimaisena ihmisenä tosi vaikeaa tajuta, että niitä asukkaita ei ilmeisesti vain kiinnosta yhtään, millaisessa ympäristössä asuvat ja olevat. Pierin löytäminen ei ollut helpoin juttu, mutta lopulta löysin oikean suunnan, ja päädyin jopa sellaiseen paikkaan, missä Mabulissa majoitusta tarjoavat firmat pitivät tukikohtiaan. Menin ensimmäiseen ihan senkin takia, että muistin yhden leiriläisen sanoneen heidän menevän Mabul Backpackers -nimiseen paikkaan, joka oli hintaluokaltaan mullekin sopiva. Joitain olin jo katsonut Sandakanissa etukäteen, mutta esimerkiksi muuten hyvältä vaikututava Scuba junkies oli hintaluokaltaan ihan mun tavoittavattomissa: hinta yhdelle ei-sukeltavalle (en tiennyt varmuudella sukeltaisinko saarella) ihmiselle halvimmillaan oli lähemmäs 300MYYR, eli 60e. Ei paha hinta ehkä esim. Euroopassa matkatessa, mutta tuo menee budjettireissaajalle aika reippaasti yli joka tapauksessa. Varsinkin kun ajatuksena oli, että panostaisin sitten viimeiseen kolmeen päivään Singaporessa vähän enemmän rahallisestikin.
Mabul Backpackersin tomistossa sainkin sitten melkoisen pommin, joka sotki aivan täydellisesti juuri edellisenä iltana tekemäni suunnitelmat: sain mahdollisuuden lähteä sukeltamaan Sipadanille; paikkaan, josta toki pari suomalaista 2000-luvun alkupuolella kidnapattiin Jolon saarille, mutta joka on myös monen sukeltajan märkä unelma (eheehe), maailman parhaimmat sukelluspaikat top5:ssä, ja jonne joutuu yleensä varaamaan sukelluspaikan parikin kuukautta etukäteen, koska Sipadanille otetaan nykyään vain 124 hlöä per päivä sukeltamaan. Mulla meni pasmat ihan täysin sekaisin, varsinkin kun kuulin hinnan kaikelle: majoitus tiistaista lauantaihin, neljä sukellusta Mabulilla ja kolme sukellusta lauantaina Sipadanilla, kaikki vain hintaan reilu 1600MYR (jotain päälle 320e)!! Hinta ei sinänsä yllättänyt, koska tiesin että pelkästään sukeltaminen Sipadanilla maksoi melkein puolet tuosta koko hinnasta joka tapauksessa, mutta nyt piti pikaisesti pohtia läpi se, tulisiko Mulun kansallispuistoon lähteminen yhtään halvemmaksi, ja kuinka paljon olisin taas valmis matkustamaan Mulun takia, koska sitähän se taas tiesi, ainakin paria päivää matkustamista paikasta A paikkaan B (ja varmaan paikkaan C ja D:kin itse asiassa). Vene Mabulille oli kuitenkin lähdössä, joten nainen jonka kanssa asioin ehdotti, että ottaisin tässä vaiheessa nyt vain yhden yön, miettisin illan mitä haluan tehdä Sipadanin kanssa, ja ennen kahdeksaa aamulla seuraavana päivänä hänen pitäisi tietää, mikä on päätökseni. Tämä vaikutti parhaimmalta ratkaisulta, olin vain niin iloinen ja onnellinen, ettei mun tarvinnut jäädä Sempornaan yhdeksikään yöksi, ja että olin kuin olinkin saanut järkättyä itseni Mabulille kohtuuhintaan (90MYR, oma huone jaettu, vessa/suihku). Täytyy sanoa, että vaikka jotkut matkan aikana tehdyt ratkaisut olisi voinut tehdä toisinkin, niin liikkuminen paikasta toiseen on mennyt täällä ihan superhyvin, ei ole tarvinnut säätää oikeastaan minkään kanssa missään vaiheessa, vaikka epätietoisuuden hetkiä taas on kyllä ollut muutamiakin.
Niinpä pääsin heti tiistaina viidakosta muutaman tunnin matkattuani aivan toisenlaiseen ympäristöön Mabulin saarelle. Täydellinen paratiisisaari tämä ei todellakaan ole; monet paikallisten kodit (=melkoiset hökkelit) ja sukelluskeskuksista on rakennettu veden päälle, oikeaa rantaa ei ole kuin parissa paikassa, roskaa on täälläkin ihan liikaa, ja sitä on melkoinen kasa yhdessä kohtaa paikallisten asutusta rannalla, jossa sitä roskaa myös poltetaan (yritän napata siitä kuvan jossain vaiheessa, ja kuten muitakin kuvia, lisään tänne myöhemmin sitten Suomeen päästyäni). Parin snorklauskerran perusteella paikka on kuitenkin vedenalainen paratiisi, ja ymmärrän hyvin, että paikka vetää puoleensa niin snorklaajia kuin sukeltajiakin. Ja toista blogia lainatakseni, tälle alueelle Borneossa ei välttämättä tarvitse/kannata vaivautua, jos nuo kaksi edellämainittua asiaa ei kiinnosta, koska se ainakin on varmaa, että Sempornassa kukaan länsimainen ihminen tuskin haluaa ehdoin tahdoin majoittua edes sitä yhtä yötä, ja saarella taas ei juuri muuta tekemistä ole (paitsi jos nimenomaan ei halua tehdä yhtään mitään).
Sitä vähän kauniimpaa Mabulin puolta.
Mabul backpackers.
Tänään keskiviikkona heräsin ilman herätyskelloa jo puoli seitsemän aikaan, joten näköjään täällä alkaa tahtomattaan kääntää kelloaan aamupainotteisemmaksi. Ajattelin nukkua vielä hetken, mutta tiesin että aamiainen tarjoiltaisiin seitsemästä eteenpäin, ja koska en tiennyt kuinka myöhään se olisi, päätin nousta ylös. Ihan pirteä olo siinä oikeastaan olikin, ja hei, mikäs siinä herätessä aikaisin tällaiseen paikkaan, missä aamiaisen saa syödä kirjaimellisesti veden yllä. En valita.
Keskiviikko meni muuten aika lojuessa, mutta kymmeneltä aamupäivällä muutama tyyppi lähti sukeltamaan, ja minä ja muutama muu lähdimme snorklaamaan. Väitän nähneeni vähän eri tyyppisiä paikkoja mitä vedenalaiseen maailmaan tulee, mutta kyllähän tämä alue selvästi on syystäkin parhaimpia maapallolla, jos pelkästään tämä Mabulin alue tarjoaa noin upean vedenalaisen maailman! Todella upeaa katsottavaa, ja näinpä elämäni ensimmäisen kerran kilpikonnankin luonnossa! Ehdin onneksi saamaan muutaman ihan asiallisen otoksen kameralla ennen kuin akku loppui, ja melkeinpä harmittaa, ettei mulla ole mitään kamerakoteloa, että voisi ottaa sukeltaessakin kuvia, sellaisia kunnon kuvia.
Aika pian snorklaamisen jälkeen tarjolla olikin lounas, ja taas vähän lojumista. Yhden jälkeen (ehkä?) pari tuttua ja yksi muu asukas lähtivät snorklaamaan vielä toiselle puolelle saarta, ja mä lähdin mukaan. Hienoa oli sielläkin, mutta toki korallitkin on pysyneet paremmassa kunnossa kauempana asutuksesta. Emme viipyneet vedessä kamalan kauaa, jonka jälkeen lähdin itse etsimään Scuba junkiesin pääpaikkaa, jossa olin kuullut että olisi toimiva wifi. Onneksi salasnoja tai muita ei tarvinnut kysellä, vaan ne löytyivät suoraan respan seinältä. Paikka oli muuten todellakin upea, mutta lähtiessä varmistin vielä hintoja, ja totesin että siellä mulla ei olisi raha majoittua kuin korkeintaan yksi yö, ja sekin tarkoittaisi että seuraavat yöt pitisi nukkua ihan reippasti halvemmassa paikassa, jopa nykyistä paikkaa halvemmassa siis. Mitä wifiin tulee, niin sain kyllä laitettua viestejä whatsappissa, mutta muuta ei sitten tarvinnu kuvitellakaan tekevänsä netissä. Sen verran sain booking.comin sivuja auki, että tajusin että toinen Singaporen majoituksista pitäisi perua parin päivän sisällä, mutta koska itse peruuttaminen ei vaan todellakaan toiminut vaikka kuinka yritiin, sain onneksi laitettua kaverille viestiä, jos hän pystyisi tekemään sen puolestani. Että joo, kyllä mä ilman facea tai muita pystyn olemaan, mutta joskus se netti on ihan hyvä että saa niitä käytännön asioita hoidettua. Voi toki olla että muistan väärin, mutta luulin että vaikka pienellä saarella ollaankin, niin kyllä täältä toimiva wifi löytyisi.
Takaisin majapaikkaan raahauduin lopulta varmaan neljän jälkeen, ja loppupäivä illallisen jälkeen menikin aika lailla blogia kirjoittaessa. En saa sitä nettiin vielä ennen kuin vasta ilmeisesti sunnuntaina (nyt siis keskiviikko), mutta mikäs tässä kirjoittaessa, kun ei täällä tosiaan juuri erikoisempaa tekemistä ole.
Huomio vielä tähän loppuun: oon nukkunut reissun aikana vähän eritasoisissa edullisissa paikoissa, jopa jonkin määritelmän mukaan viidakossa, mutta tänään ekaa kertaa mun huoneessa oli torakka! Näin pitkälle pääsin, mutta nyt sekin piti kokea! Sehän on ehkä täällä edelleen, mutta nostin kaikki tavarat sängylle, toivottavasti se ei tule tänne... lattialla jos pysyy, niin mäkin pystyn varmaan nukkuu yöni ihan hyvin. Huomenna sukeltamaan kerran ennen Sipadania!
