Pääsin lopulta oikeaan junaan, vaihdoin kerran metroon, ja lopulta jäin oikealla pysäkillä pois. Vaan minnepä lähdet suunnistamaan kaupungissa, jossa olet ensimmmäistä kertaa, ja missä ei ole mitään käryä mistä päin oikea osoite löytyisi. Kysyin siis ekasta kioskista minne päin pitäisi lähteä, ja aika nopeasti oikea osoite löytyi. Hotelli vaan on keskellä China townia, mikä tarkoittaa sitä, että rinkka selässä piti lutvia järkyttävän määrän kojuja läpi ja ohi, eikä kadun reunoille edes nähnyt, että olisi nähnyt missä oma hotelli on. Siitäkin kysyin joltain myyjältä, ja satuin kuin satuin olemaan juuri China town hotel 2:n vieresssä, jesh!
Hotelli oli saanut booking.comin mukaan arvosteluja n. seiskan edestä, mutta mulle Tiomanin ja Mersingin jälkeen oma siisti huone omalla normaalilla vessalla oli aika luksusta, ottaen huomioon, että hinta yöltä oli reilu 12e/yö. Sijainti on vähän raskas siinä mielessä, että kadun täyttävät kaikkea tyrkyttävät myyjät, mutta toisaalta tämä on lähellä esim. yhtä kauppakeskusta ja metroasemaa, joten sen puoleen sijainti on kuitenkin hyvä. Eli ei oikeaa valittamista. Eikun onpas sittenkin, nimittäin täälläkin seinät on aika ohuet, ja jos käytävillä melutaan paljon, niin se kyllä kuuluu huoneisiinkin.
Illalla kävin vielä suihkussa, jätin pyykit respaan (hinta 10MYR, n. 2e) ja lähdin kävelemään pitkin China townin katuja. Sen pidemmälle en jaksanut lähteä, joten tutkailtuani vähän tarjontaa, päädyin syömään johonkin kiinalaisravintolaan. Valitsin tämänkin paikan nopeasti sen peruteella, että siellä oli paljon muitakin ruokailijoita. Ruoaksi valitsin pienen annoksen kevätkääryleitä ja fried noodles, ja ylläripylläri, nuudelit oli melkein samanlainen setti kuin mitä olin aamulla syönyt. Katkarapuja ja mustekalanrenkaita siinä ainakin oli, ne väitän tunnistaneeni mutta mitä ihmettä oli se kanan(?) tapainen liha, koska tuskin kuitenkaan kanaa muuten aika mereneläväsessä sapuskassa. Se jäänee mysteeriksi, jollen nyt jossain vaiheessa googlettamalla saa asiaa selvitettyä. Ja tunnustan, yritin valikoida syötäväksi ensin vain ne nuudelit ja kasvikset, koska jos ei ole aivan täydellisen pakko, niin kyllä mä ne merenelävät, kanat ja muut lihan skippaan. Eipä sillä, annos oli kuitenkin niin iso, etten sitä olisi jaksanut syödä kuitenkaan.
China town. Ja joka ilta kaverit purkaa kojut vain kasatakseen ne aamulla uudestaan.
Ruoan jälkeen tsekkasin vielä loput kojut ja tulin takaisin hotellille, en tiedä onko se tämä ilmasto vai mikä, kun tuntuu että koko ajan on jotenkin väsynyt ja vetämätön olo!
Tiistaiaamulle laitoin herätyksen kymmeneksi, mutta heräsin ekan kerran jo puoli kasilta. Jatkoin kuitenkin torkkumista sinne kymmeneen asti, ja vasta joskus ennen puoltapäivää sain itseni liikkumaan ja aamiaispaikkaa etsimään. Sellaisen löysin lähellä olevasta Central marketista, jonka jälkeen menin Pasar Senin aseman kautta Kuala Lumpur -asemalle, ja sieltä ostin junalipun Batu Cavesille. Lippu maksoi 2MYR (n. 0,40e) yhteen suuntaan, ja matka kesti puolisen tuntia.
Junaa odotellessa.
Ja tässä suora lainaus Batu cavesista Wikipediaa lainaten:
Batu-luolat ovat hindujen pyhä paikka, joka sijaitsee noin 13 kilometriä Kuala Lumpurista pohjoiseen. Se koostuu useista kalkkikivikallion luolista ja niitä yhdistävistä käytävistä. Luolien sisällä on hindutemppeli, jota käytetään vuosittain erilaisissa juhlissa. Uskonnollisista juhlista suurin ja tunnetuin on monissa maissa kielletty Thaipusam. Nykyisin se on yksi Kuala Lumpurin suosituimmista nähtävyyksistä. Alue on myös tunnettu apinoistaan, joita turistit ruokkivat.
En ole ihan varma näinkö Batu-luolat sellaisena kuin ne olisi pitänyt nähdä, koska toki, olihan ne hienot, mutta että NIIN hienot? Koska ainakin nyt siellä tehtiin jotain pientä remppaa. Siellä oli myös Dark caves, jossa oli päässyt tutustumaan maapallon tutkituimman trooppisen luolaston systeemiin, mutta ei oikein napannut maksaa muistaakseni melkein sataa ringgittiä moisesta. Kierroksen pituus olisi ollut 45min, ja koska mulla oli vain yksi päivä aikaa kaupungissa, koin kierroksen turhaksi. Rappusia (askelmia muuten 272, jos jotain kiinnostaa. Ja ihan googletin ton, en laskenut itse) alas tullessani kuvailin vielä ihmisiltä mm. juomapulloja varastavia apinoita. Onhan ne ihan hauskoja otuksia, mutta kyseenalaistanpa taas sen, että miksi eläimille pitäisi syöttää edes vahingossa jotain, mitä ihmistenkään ei tarvitsisi syödä.
Batu cavesilta otin taas junan KL Centraliin, jossa vaihdoin metroon, jolla pääsi Petronasin kaksoistorneille. Pysäkki (KLCC) on melkein vieressä, joten nopeasti näin nuo KL:n varmasti tunnettuimman nähtävyyden. Tornien alaosassa oli myös iso ostoskeskus, josta löytyikin sitten niitä vähän arvokkaampia merkkituotteita, kuten Pradaa. Vaikka oli siellä edullisempiakin liikkeitä, ja jopa ensimmäinen kunnon ruokakauppa, jonka matkalla näin! Ja kunnon ruokakaupalla tarkoitan sellaista, missä on myytävänä ja esillä kasviksia ja vihanneksia ja Oikeaa Ruokaa, ei vain sipsejä ja muuta höttöä, mitä 7/11:sta ja muista kioskeista kyllä saa. Pörräsin hetken kaksoistornien luona, ja henkkamaukan läpi kulkien palasin takaisin asemalle ja kotihoodeille.
Hotellilla olin varmaan joskus kuuden aikaan, joten olin sentään saanut kuutisen tuntia aikaa kulumaan kaupungilla. Jossain vaiheessa pohdin olisinko vielä jaksanut lähteä katsomaan kaupungin botanic gardenin, mutta onneksi vilkaisin sen aukioloaikoja, ja tunniksi sinne lähteminen ei olisi kannattanut, koska kello oli tässä vaiheessa jo seitsemän. Jumituin vielä hotellille blogia kirjoittelemaan, ja yhdeksän aikaan lähdin illalliselle. Olin tsekannut tripadvisorista intialaisten ravintoloiden arvosteluja, ja päädyin reilun kymmenen minuutin kävelymatkan päässä olevaan Betel Leaf -nimiseen paikkaan. Google maps oli tukenani matkalla ravintolaan, ja hetken pelkäsin jo ettei koko paikkaa ole, kun sitä ei heti oikealta kadulta löytynyt. Ravintolan ovi oli kuitenkin aika kapea ja vähän olevinaan piilossa, ja jollei sen olemassaolosta olisi tiennyt, en olisi tajunnut edes katsoa siihen suuntaan, koska muut niillä paikkeilla olleet liikkeet olivat kiinni. Ravintola oli kuitenkin hyvä, ja oli kiva päästä vaihteeksi syömään "oikeaan" ravintolaan, eikä vain kadun varrella oleviin avoimiin paikkoihin, missä turistitkin toki usein syövät (ei niissä mitään valitettavaa ole ollut).
Hotellille takaisin päästyäni puhelin piippasi viestejä, ja yksi niistä oli sähköposti Air Asialta: seuraavan päivän lento oli peruttu ja muutettu myöhemmäksi. Nice! Lento lähtisi siis vasta kuuden aikaan illalla, eikä aamulla kymmenen jälkeen, kuten alunperin piti. Noh, vaihtoehdot olivat, että valitsen minkä tahansa lennon kohteeseen 14 päivän sisällä, tai otan rahat takaisin. Missään ei lukenut mitä pitää tehdä jos haluaa käyttää sen uuden lennon mikä on illalla, mutta tein siitä nyt ainakin check-inin, joten ehkäpä asia on sillä kuitattu. Koska kyllä mä nyt sen perkeleen Borneon menen katsomaan, kun sen takia tänne alunperin tulinkin!!
Pientä itkuakin se haze on nimittäin tähän mennessä aiheuttanut muuten niin hyvin menneellä matkalla, kun taivas on koko ajan niin harmaa, ja auringon näkee vain osittain harmaan savusumuverhon läpi. Aurinkoa mä tänne tulin hakemaan, sitä on saatava. Mutta silläkin uhalla että aurinkoa ei Borneossakaan näy, niin kyllä mä sinne menen. Vastustuksesta huolimatta. Koska en usko että ihan lähiaikoina muuten enää matkaa Borneoon suunnittelen.
