Lento Hong Kongista Sporeen meni hyvin, sain istua yksi kahden hengen penkiirivillä (kone oli pienempi mitä mannertenvälisellä lennolla) ja katsottua edellisellä lennolla aloittamani John Wick -leffan loppuun.
Olin varmistanut rinkkani tilannetta jo Honkkarissa ja kuullut että mukana on, mutta olihan se silti ilo nähdä hihnalla ihan oikeasti. Changin kentällä on helppo liikkua oppaita seuraamalla; MRT-juna keskustaan löytyy kolmosterminaalista, minne taas pääsee ykkösestä miutaman minuutin välein kulkevalla (ilmaisella) sky trainilla. Ihan alhaalta ennen metroon/junaan nousemista voi ostaa kertalipun (2,20SGD) joko automaatilta tai sitten tiskiltä Ez-link -kortin, joka maksaa 12SGD, ja jossa on 7SGD arvoa jolla matkustella. Matka kentältä Bugis-asemalle maksoi 1,70SGD, eli ostin Ezin loppumatkaakin ajatellen.
Ihanainen kaveri joka vei mut lauantaina aamiaisellekin, osti mulle matkapuuhasteltavaa :D
Hostellilta olin saanut hyvän vinkin mistä kävellä oikeaan osoitteeseen, ja kun joku vahtimestarikin osoitti oikean kadun, en voinut eksyä. Hostelli on aikalailla sellainen mitä ajattelinkin sen olevan, kyllä tällaisessa paikassa hyvin sen yhden yön nukkuu, tai tarvittaessa useammankin. Vaihdoin vielä pari päivää ennen lähtöä huoneen mixed dormista nelkän hengen naisten huoneeseen, ja oli varmaan näin alkuun ihan hyvä veto.
Suihku ei ole hetkeen tuntunut niin hyvältä, vaikkakin myös vähän turhalta kun pääsin taas ulos. Menee varmaan hetki ennen kuin totun tähän ilmastoon. Suihkun jälkeen kävin viereisellä kadunpätkän kulmalla syömässä paikassa, jossa näytti olevan paljon porukkaa. En tiedä kuinka paikallisia kaverit oli, mutta sain jonkun ihan perushyvän kasvis-riisisetin ja mehun hintaan 6,50SGD, joten ei se pahasti pieleen mennyt. Hallelujah halpa ruoka!!
Lisäksi pitkän matkustusrupeaman jälkeen tein "radikaalin" päätöksen, etten lähde huomenna hosumaan aamulla Malesian rajalle, vaan nukun kunnolla, syön hostellin aamiaisen, käyn tsekkaamassa pikaisesti Singaporen kameratarvikevalikoimaa (tarviin pari filtteriä objektiiveihin), ja vasta sitten suuntaan Johor Bahruun ja toivon että sieltä vielä samana päivänä saa bussin Mersingiin (että pääsen siihen keskiviikon aamulauttaan Tiomanille). Eli koska mulla ei Mersingissä varsinaisesti mitään ihmeellistä ole, niin miksipä sinne kiirehtisi jo aamukuudelta, kun vaikkapa aamupäivä klo 11 riittää myös.
Nyt kello näyttää paikallista aikaa 23.33 ja mikäs sen parempi juttu, kuin että mua väsyttää, pääsen helposti tähän rytmiin mukaan.
